Tiedettä vai puppulauseita: Antroposkenen paranoia
Tuomo Alhojärven artikkeli Yllättymisiä: antroposkenen paranoia ja tiedon tilanteinen ongelma ei ole helppoa luettavaa. Aluksi muutamia peruskäsitteitä.
Antroposeeni = uusi ihmisen muokkaama geologinen aikakausi.
Antroposkene = se muuttunut ajattelun ja tietämisen avaruus, johon osallistuvat niin antroposeeniehdotuksen kannattajat kuin sen kriitikotkin.
Paranoidi tietäminen = pitää sisällään erilaisia relationaalisia asemoitumisia tai liikkeitä, joista keskeisimpiä tässä yhteydessä ovat paranoian ennakoivuus, vahva teoria, negatiiviset affektit ja luottamus (tietynlaiseen) tietoon.
Artikkelissa siteerataan useita feministisiä ajattelijoita ja käytetään vaikeaa kieltä:
kapitaloseeni
dekolonisoiva praksis
karismaattinen megakategoria
episteeminen taakka (episteemisillä taakoilla tarkoitetaan niitä toistojen, viittausten ja hiljaisuuksien käytäntöjä, jotka mahdollistavat (performoivat) merkityksen mutta myös rajaavat ja ehdollistavat sen mahdollisuuksia toimia maailmassa.)
ongelmaistaminen (on toisintietämisen mahdollisuuksien tunnustelua ja edistämistä, sellaista tietämistä, joka tarkkaavaisesti kyseenalaistaen avautuu omien perustojensa työstämiselle.)
reparatiivinen tietämisen tapa
totalisoivien taipumusten affektiivinen vetovoima
Tässä muutamia kappaleita artikkelista.
Onko artikkelissa mitään järkeä?
Alhojärven teksti on erittäin haastavaa luettavaa sosiologian maisterillekin. Vähemmän koulutetuille tai luonnontieteilijöille se lienee vaikeudessa liki ufoluokkaa.
Antroposeenin transkontekstuaalinen hedelmällisyys on eittämättä siihen sisältyvän nerokkaan yksinkertaisen abstraktion ja etäännyttämisen ansiota.
Artikkeli on täynnä hyvin monitahoisia lauseita, joita makustellassa ei tule hullua hurskaammaksi. Kun nuo lauseet kerätään artikkeliin kokonaisuudeksi, lopputulos on lähes käsittämätön sekamelska.
Alhojärvi kirjoittaa lopuksi.
Kirjoituksen kirjoitusasua ja järjenjuoksua paransivat kommenteillaan merkittävästi xxx, yyy sekä kaksi anonyymia arvioijaa.
En edes uskalla kuvitella, millainen artikkeli oli ennen korjauksia.
Artikkelin lauseet ovat kuin postmodernin tieteen puppulausegeneraattorista repäistyjä. Teksti tuo väistämättä mieleen Sokal-huijauksen, jossa käsittämätön hölynpöly meni lävitse uskottavana tieteenä. Oli miten oli, en näe järkeä liian vaikean tieteellisen tekstin tuottamisessa, jota ei pysty edes sosiologian maisteri lukemaan.
Henry Laasanen la 03.06. 07:55
https://beta.oikeamedia.com/o1-20800