Psykopatologia.munfoorumi.com

.

Kyllä aiemmat taistelut, kuten esimerkiksi Waterloo (1815) ja Cannae (216 eKr) olivat huomattavasti verisempiä. Miehiä tapettiin läjiin satoja muutamissa minuutissa, ja veri todella v i r t a s i.

.

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Waterloo

50 000 tappiot puolessa vuorokaudessa.

.

Miehet ovat (olleet) kiinnostuneita ja innostuneita sodista. (Siksi terapiassa, että sota tuo hyvän mielen.)

Riidankylväjä kirjoitti:Mutta Stalingradissa puhutaan n. 1500000 miehen tappioista yhteensa ja lisäksi 40000 siviiliä kuoli. Eli noin 30 Waterloon taistelua.

Kyllä, mutta runsaassa puolessa vuodessa.

Olennaista näissä on, miten määritellään taistelu. Esimerkiksi ei ole Ardennien taistelua vaan Ardennien taistelut tai kampanja.

.

.

Mutta vain siinä mielessä, että aseiden tuhovoima on kasvanut. Siviiliuhrien luku riippuu paljolti sotatoimien laajuudesta, jotka Persianlahden sodassa (1990- 91) ja Irakin sodassa (2003) olivat tuntuvasti sotilashuhreja pienemmät.

Edellisessä käytettiin B52-koneiden mattopommiuksia, jälkimmäisessä ei. Edellinen alkoi Bagdadiin kohdistetulla laajalla ilmahyöksellä, jälkimmäinen Saddamin oletettuun olinpaikkaan kodistuneella täsmäiskulla.

Miehille on (ollut) tyypillistä kokoontua sodan ja armeijan merkeissä muistelemaan, ryyppäämään, huvittelemaan ja hoitamaan itseään. Sota on myös laaja huvitellisuuden tuote, josta naiset eivät ole olleet ylen kiinnostuneita. Kukaan foorumilaisista ei ole ollut sotaväessä, ja vain yksi on elänyt toisen maailmansodan aikana.

Ompelukerhoissa ja Martoissa yms. Mutta eihän heillä ollut kuoleman uhkaa; rakkausjuttuja vain.

Lotat eivät kuitenkaan tappaneet eikä heitä tapettu.

Sota-ajasta on tuotettu viihdettä jopa kotimaisin voimin myös naisille. Sotaelokuvien genreen kuuluu ehdottomasti Lotta Svärd-järjestön rahoittama ja valvoma elokuva "Lupaus". Ulkomaisista mieleeni muistuu lähinnä "Englantilainen potilas" (The English Patient), jossa Juliette Binoche näyttelee toisen pääosista. Molemmissa elokuvissa pääasemassa ei ole sotatoimien kuvaus vaan sodan seurausten ja sota-ajan muun arjen kuvaus (esim. haavoittuneiden hoito). Kumpikin elokuva on vahvasti romantisoitu kuvaus sota-ajasta ja siinä mielessä ne toistavat sotaelokuville tyypillistä ajankuvausta (vrt. esim. "Rukajärven tie").

Taannoin olin itsenäisyyspäivänä lounaskahvilassa, jossa televisio oli auki ja jossa samanaikaisesti lähetettiin "Tuntematon sotilas". Japanilaiset asiakkaat popsivat lohiannostaan, keskeyttivät välillä ruokailunsa ja pysähtyivät ihmettelemään Tuntemattoman sotilaan kohtauksia. He eivät ehkä huomanneet, kun hymyilimme kuullessamme vuorosanat "Ann ny ees yks silakka...".

Sans nom kirjoitti:Totta, minua pohdituttaa tällä hetkellä se, että saako puolustusvoimien ylipäällikön maitorauhasia näyttää julkisuudessa. Eikö tämä ole ulkopoliittinen turvallisuusriski, sillä paljastus heikentää armeijan moraalia?

En tiedä. Lähinnä tyylistä tuli mieleen eräs ankkataiteilija Stenvall. Mahtoiko olla asialla vai vaikutteita ammentanut tyylikopio?

Kyllästynyt kirjoitti:Sen vielä jotenkin käsitän, että miehet halventavat ja esineellistävät naisia ja naiseutta, mutta sinä en tajua miksi naiset itsekin sellaista tekevät!

Sans nomin viestin linkki on mauton, typerä ja vastenmielinen "vitsi".

Olen samaa mieltä, linkki pitäisi poistaa.

Itseäni kavahdutti myös piirrostyyli, jossa oli jotain valitettavan tuttua tyyliä (ei kylläkään Stenvall) muistuttamassa tämänvuotisesta seinäkalenteristani. Tapanani on ollut laittaa keittiöni seinälle vuotuinen valtakunnallisen ulkoilujärjestömme kalenteri, koska olen kyseisen järjestön maksava jäsen ja kalenteri tulee vuosittain ikään kuin kylkiäisenä. Tänä vuonna olin vähällä lähettää kalenterin takaisin, sillä kuvat ovat mauttomia piirroksia obeeseista naisista urheilemassa (miehet on tietenkin esitetty soveliaan sporttisina). Tämän kuun kohdalla on pyöräilevä nainen ja jopa mieheni sanoi haluavansa katsella muualle piirroksen kuvakulman ollessa niin outo. En tiedä, mitä tehdä. Olen kirjoitellut kalenteriin jo muistiinpanojani, joten palauttaminen on mahdotonta. Ehkä valitan taiteilijan mauttomasta naisia halventavasta tyylistä suoraan ulkoilujärjestöön?

Sans nom kirjoitti:Kyseessä on kontroversielli taiteilija, jonka töitä julkisuudessa ovat puolustaneet kulttuuriministeri Stefan Wallin ja Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitoksen dosentti Irmeli Hautamäki. Jos Mannerheimin esittäminen homona on intelligentsian mielestä korkeakulttuuria, niin miksei sitten tämäkin?

Voitko kertoa, onko hän sama taiteilija, joka on maalannut Suomen Ladulle vuoden 2010 vuosikalenterin teokset?

Taideteoksena ainakin surkea tekele.

.

.