Through termed a solo cantata, La Lucrezia is more or less a miniature operatic scena. Its story is based on the legend of Lucretia, told mainly by the Roman historian Livy. Appalled at her rape by the king's son and her consequent suicide, the prominent families of Rome rebelled against the tyrannical rule of the last king of Rome, Lucius Tarquinius Superbus. They effectively expelled the entire Tarquin family and formed the Roman Republic.
The libretto of La Lucrezia, written by Cardinal Benedetto Pamphili, focuses on the inner turmoil Lucretia faced after her rape and leading up to her suicide. In a succession of recitatives and arias, she beseechs the Roman gods to unleash a ruthless vengeance on the both the king and his son, whom she calls the "foul Roman" and "wretched monster." Finally, in the last recitative and aria pair, she contemplates her suicide before plunging the knife into herself, condemning her soul to hell to "seek [the king's] ruin" in the final arioso. Joseph DuBose
Lucretia (k. noin 509 eaa. Collatia, Rooman valtakunta) oli roomalaisessa mytologiassa hyveellinen sankaritar, jonka traaginen itsemurha johti Rooman viimeisen etruskikuninkaan syrjäyttämiseen ja tasavallan perustamiseen. Varhaisin tunnettu kirjallinen kuvaus Lucretiasta on peräisin roomalaiselta historioitsijalta Fabius Pictorilta 200-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Tätä tunnetumpi on kuitenkin Liviuksen teoksessaan Ab urbe condita esittämä versio tarinasta.[1]
Tarina Liviuksen mukaan
Kuva Lucretiasta Nürnbergin kronikassa.
Tarinan alussa kuningas Lucius Tarquinius Superbus on hallinnut Rooman valtakuntaa itsevaltiaan ottein kaksikymmentäviisi vuotta. Kuningas piirittää joukkoineen Ardean kaupunkia ja yrittää saada sen asukkaat antautumaan näännytystaktiikalla. Kuninkaan nuorin poika Sextus järjestää sotaleirissä viinijuhlat, joihin osallistuvat myös kuninkaan muut pojat sekä aatelismies Collatinus. Keskustelu kääntyy miesten vaimoihin, joiden hyvyyttä he ylistävät kukin vuorollaan. Collatinuksen ehdotuksesta he lähtevät Roomaan selvittämään, kuka vaimoista on oikeasti hyveellisin. Perillä miehet löytävät kuninkaan miniät viettämästä ylenpalttista elämää tuttaviensa kanssa hurvitellen. Roomasta he ratsastavat Collatiaan Collatinuksen kotitalolle, jossa tämän vaimo Lucretia kehrää ahkerasti villaa palvelijoidensa seurassa. Muut joutuvat myöntämään Collatinukselle tappionsa. Sextus huumautuu Lucretian kauneudesta ja päättää saada hänet itselleen keinolla millä hyvänsä.[2]
Muutaman päivän kuluttua Sextus palaa salaa Ardeasta Collatiaan, jossa Lucretia palvelijoineen ottaa hänet kohteliaasti vastaan ja majoittaa vierashuoneeseen. Yön pimeydessä hän hiipii Lucretian huoneeseen ja kiristää tätä antautumaan itselleen miekalla uhaten. Kun Lucretia kieltäytyy, Sextus raiskaa hänet. Surun murtamana Lucretia pukeutuu mustiin ja lähettää sanansaattajat hakemaan miestään Ardean sotaleiristä sekä isäänsä Spurius Lucretiusta Roomasta. Kun miehet saapuvat talolle mukanaan Brutus ja Publius Valerius, Lucretia kertoo tapahtuneesta ja vannottaa heitä kostamaan puolestaan. Tämän jälkeen hän surmaa itsensä iskemällä tikarin sydämeensä.[2]
Brutus vetää tikarin Lucretian rinnasta ja vannoo ajavansa Tarquiniukset pois Roomasta, minkä jälkeen muut vannovat saman valan kukin vuorollaan. Miehet kantavat Lucretian ruumiin Collatian forumille ja kertovat kauhistuneelle väkijoukolle tapahtuneesta. Tämän jälkeen he ratsastavat Roomaan ja nostavat kansan kapinaan. Lopulta tieto kapinasta kantautuu myös Ardeaan kuningas Tarquiniuksen leiriin. Tarquinius kiirehtii Roomaan, mutta kaupungin portit on teljetty ja hänet karkotetaan kahden vanhimman poikansa kanssa Caereen. Sextus pakenee Gabiin kaupunkiin, jossa hänet myöhemmin surmataan. Kapinan jälkeen Rooman tasavalta perustetaan ja Brutus ja Collatinus valitaan sen ensimmäisiksi konsuleiksi.[2]
Fantastic Scene.. It has to be like that.. Voilent and Cruel!
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa