Psykopatologia.munfoorumi.com

DER FLIEGENDE HOLLÄNDER :

Oper in 3 Akten von Richard Wagner , Libretto von Richard Wagner nach Heinrich Heine

Bildregie/ Réalisateur /Video direction : Aarno Cronvall

Der Holländer / The Dutchman / Le Hollandais : Franz Grundheber
Senta : Hildegard Behrens
Daland : Matti Salminen
Erik : Raimo Sirkiä
Mary : Anita Välkki
Der Steurmann / The Steersman / Le Pilote : Jorma Silvasti

Lentävä hollantilainen on kansantarun mukaan aavelaiva, jonka näkeminen ennustaa epäonnea kaikille sen näkeville.

Tarinan versiot

Erään kapteeni Hendrick van der Deckerin (joko Decker tai Decken) kerrotaan suutuspäissään laukaisseen aseensa kohti Etelän ristin tähtikuviota ja vannoneen, ettei koskaan lakkaisi yrittämästä Kap Hornin kiertämistä. Tästä ilkityöstä johtuen hänen täytyy loputtomasti risteillä meriä. Toisinaan taas sanotaan erinäisten ihmisten kieltäneen Deckeriä yrittämästä Kap Hornin kiertämistä, ja lopulta itse enkelin ilmestyneen Deckeriä varoittamaan. Decker vastasi: ”Kierrän Kap Hornin, vaikka joutuisin purjehtimaan tuomiopäivään asti!” Kolmannen tarun mukaan aavelaivan kapteeni oli Barent Fokke, joka kuljetti mukanaan mustaa koiraa ja oli myynyt sielunsa paholaiselle. Hänen kohtalokseen koitui ikuinen risteily merillä vailla sataman löytymistä.
[muokkaa]
Havainnot

Huhun mukaan Lentävä hollantilainen löytyy saaristosta Etelä-Amerikan liepeiltä (14°31′N, 43°17′W), mutta saaria ei ole koskaan löydetty. Toiseen maailmansotaan mennessä Lentävä hollantilainen on sanottu nähdyn ainakin kymmenen kertaa. Muun muassa kuningas Yrjö V ja komentaja Nicholas Monsarrat väittivät nähneensä kyseisen laivan. Vuonna 1939 Etelä-Afrikan False Baylla kuusikymmentä rantalomailijaa näki aavelaivan. Viimeisin tunnettu tapaus sattui Intian valtamerellä 1943, kun Australian laivaston Beresford-alus lähetti radioviestin ”Lentävä hollantilainen”. Aluksesta ja sen 43-henkisestä miehistöstä ei enää kuultu sen jälkeen.

Maalla Lentävän hollantilaisen legendaa vastaa Jerusalemin suutari eli vaeltava juutalainen. Lentävää hollantilaista on tehnyt tunnetuksi säveltäjä Richard Wagner samannimisellä oopperalla (1843).

Lyhyt juoniseloste

Vorspiel

Alkusoitto kokoaa kaikki oopperan johtoaiheet. Se on samalla musiikillinen kertomus oopperan sisällöstä. Musiikki alkaa myrskyävän meren motiivilla ja jatkuu Lentävän hollantilaisen ja vaellusmotiiveilla. Myrskyn jälkeen kuuluu pehmeä Sentan balladi eli lunastusmotiivi. Vuorottelevien hollantilaisen motiivin ja myrskyävän meren motiivin jälkeen seuraa kohtalon ja kuoleman kaipuun motiivit. Alkusoitto päättyy upeasti tunteelliseen lunastusmotiiviin.

Ensimmäinen näytös

Oopperan päähenkilö on hollantilainen merikapteeni, joka rangaistukseksi jumalanpilkasta on tuomittu ikuisesti harhailemaan maailman merillä. Tuomio ei ole kuitenkaan täysin ehdoton. Hollantilainen saa kerran seitsemässä vuodessa tilaisuuden astua maihin, ja mikäli hän onnistuu tuolloin löytämään vaimon, joka on uskollinen ja uhrautuvainen, päättyy rangaistus ja hollantilaisen piinattu sielu siirtyy tuonpuoleiseen rauhaan.

Oopperan alussa seitsemän vuotta on jälleen kulunut, ja hollantilainen purjehtii vuonoon Norjan rannikolla. Hänen mielialansa on synkkä, sillä hän tietää aiempien kokemustensa perusteella, että uskollisen vaimon löytäminen on lähes mahdotonta. Samaan vuonoon on aiemmin purjehtinut myrskyä pakoon norjalainen laiva, jota komentaa kapteeni Daland. Kun hollantilainen saa kuulla, että Dalandilla on naimaton tytär, hän esittelee Dalandille rikkauksiaan. Daland vakuuttuu siitä, että hollantilainen on hyvä sulhasehdokas hänen tyttärelleen.
[muokkaa]
Toinen näytös

Toisessa näytöksessä selviää, että Dalandin tytär Senta on jo pitkään haaveillut tutustuvansa hollantilaiseen. Hän on kuullut merimiesten tarinoita hollantilaisen onnettomasta kohtalosta ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että juuri hän on tuo hollantilaisen etsimä uskollinen vaimo. Kun Daland sitten esittelee matkalla tapaamansa hollantilaisen Sentalle, on tunnelma dramaattinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat välittömästi kuuluvansa toisilleen ikuisesti.
[muokkaa]
Kolmas näytös

Kolmannessa näytöksessä on aluksi reipasta merimiestunnelmaa, kun Dalandin laivan miehistö juhlii kotiinpaluutaan. Juhliminen ja meluaminen herättävät hollantilaisen laivan miehistön, joka koostuu kammottavista haamuista. Seuraa laulukilpailu Dalandin merimiesten ja hollantilaisen haamujen välillä, jonka haamut voittavat. Sitten siirrytään seuraamaan Erikin ja Sentan välistä riitaa. Erik on mustasukkainen, sillä hän on pitänyt Sentaa morsiamenaan, ja nyt joku hollantilainen on vietellyt tämän. Hollantilainen kuulee Erikin puheet ja tekee niistä sellaisen äkillisen johtopäätöksen, että Senta on pettänyt häntä Erikin kanssa. Hän ryntää epätoivoisena laivalleen ja valmistautuu aloittamaan seuraavan seitsemän vuoden purjehduksen. Sentalle ei jää nyt muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä rantajyrkänteeltä alas, jotta hänen äärimmäinen uskollisuutensa hollantilaiselle tulisi todistetuksi.

Hollantilaisen rangaistus on päättynyt. Lopussa yleisö näkee, kuinka aavelaiva uppoaa ja miten hollantilaisen sekä Sentan toisiaan syleilevät sielut nousevat taivaaseen, kohti ikuista rauhaa ja autuutta.