http://www.youtube.com/watch?v=vTekeuLJwko
I näytös:
Kurtisaani Violetta Valéry tervehtii Pariisin salongissaan kutsuvieraita, joiden joukossa ovat Flora Bervoix, Markiisi d'Obigny, Paroni Douphol sekä Gastone, joka esittelee Violettalle tämän uuden ihailijan, Alfredo Germontin. Nuori Germont, joka on ihaillut Violettaa kaukaa, yhtyy Violettan esittämään juomalauluun (Brindisi: "Libiamo"). Orkesterin äänet kuuluvat viereisestä huoneesta kutsuen vieraita tanssimaan. Vieraiden alkaessa siirtyä tanssisaliin Violetta saa heikotuskohtauksen, joten hän lähettää vieraat edeltä vetäytyen itse olohuoneeseen toipumaan. Alfredo tulee sisään ja tajuttuaan heidän olevan kahdestaan, tunnustaa Violettalle rakkautensa ("Un dì felice"). Violetta vastaa, ettei rakkaus merkitse hänelle mitään. Mutta nuoren miehen vilpittömyys koskettaa Violettaa ja hän lupaa tavata Alfredon seuraavana päivänä. Vieraiden lähdettyä Violetta pohtii, onko Alfredo mies, jota hän voisi rakastaa ("Ah, fors'è lui"). Piittaamatta ulkoa kuuluvasta Alfredon rakkauslaulusta, Violetta päättääkin valita vapauden ("Sempre libera").
II näytös, 1. kohtaus:
Joitakin kuukausia myöhemmin: Alfredo ja Violetta asuvat yhdessä maalaistalossa Pariisin lähistöllä. Alfredo ylistää heidän onneaan ("De' miei bollenti spiriti"), mutta kun palvelustyttö Annina paljastaa Alfredolle Violettan pantanneen korujaan, jotta heillä olisi varaa pitää talo, Alfredo kiirehtii kaupunkiin hoitaakseen raha-asiat itse. Violetta saapuu etsimään Alfredoa ja löytää kutsun ystävänsä Floran juhliin samalle illalle. Violettalla ei ole aikomustakaan palata takaisin entiseen elämäänsä, mutta ongelmia ilmaantuukin Alfredon isän hahmossa. Alfredon isä on otettu Violettan sivistyneistä käytöstavoista, mutta vaatii Violettaa jättämään poikansa; Alfredon ja Violettan skandaalimainen suhde on vaarantanut Germontin tyttären kihlauksen ("Pura siccome un angelo"). Violettan mielestä vaatimus on kohtuuton, mutta ennen pitkää Germont saa käännettyä hänen päänsä ("Dite alla giovine"). Yksin jäätyään murheen murtama Violetta lähettää myöntävän vastauksen Floran kutsuun ja ryhtyy kirjoittamaan jäähyväiskirjettä Alfredolle. Alfredo astuukin sisään yllättäen Violettan, joka pystyy hädin tuskin hillitsemään itseään muistuttaessaan Alfredolle kuinka paljon hän tätä rakastaa ("Amami, Alfredo") ennen kuin kiirehtii ulos. Palvelijan tuodessa Alfredolle Violettan jäähyväiskirjeen Germont palaa lohduttamaan poikaansa muistuttaen tätä idyllisestä perhe-elämästä Provencessa ("Di Provenza"). Mutta Alfredo näkee Floran kutsun ja epäilee, että Violetta on jättänyt hänet toisen miehen takia. Hurjistunut Alfredo päättää kohdata Violettan juhlissa.
II näytös, 2. kohtaus:
Illan juhlissa Flora kuulee Markiisilta, että Violetta ja Alfredo ovat eronneet. Flora pyytää vieraita siirtymään salin laidoille, jotta vieraileva mustalaisyhtye sekä heidän seurassaan esiintyvät matadorit pääsevät esittämään laulunsa Piquillosta ja tämän kainosta rakastetusta ("E Piquillo un bel gagliardo"). Alfredo ryntää sisään lausuen katkeria kommentteja rakkaudesta sekä uhkapeluusta. Violetta saapuu juhliin Paroni Doupholin kanssa, joka haastaa Alfredon korttipeliin häviten tälle pienen omaisuuden. Vieraiden siirtyessä illallispöytään Violetta pyytää Alfredoa hetkeksi sivummalle. Peläten Paronin suuttumusta häviön vuoksi, Violetta pyytää Alfredoa poistumaan. Alfredo ymmärtää Violettan aikeet väärin ja vaatii tätä tunnustamaan rakkautensa Paroni Doupholia kohtaan. Pettyneenä Alfredon reaktiosta Violetta valehtelee ja myöntää rakkauden. Alfredo kutsuu muut vieraat paikalle voidakseen esittää julkisen paheksuntansa entistä rakastettuaan kohtaan ja viskaa voittorahansa Violettan jalkoihin ("Questa donna conoscete?"). Samassa Germont astuu huoneeseen ja paheksuu poikansa käytöstä. Vieraatkin nuhtelevat Alfredoa ja Douphol haastaa hänet kaksintaisteluun.
III näytös:
Kuusi kuukautta myöhemmin Violettan makuuhuoneessa: Tohtori Grenvil kertoo Anninalle, ettei hänen emännällään ole enää paljon elinaikaa jäljellä – tuberkuloosi on vallannut tämän ruumiin. Yksin huoneessaan Violetta lukee jälleen kirjettä Germontilta, joka kertoo Paronin vain vahingoittuneen lievästi kaksintaistelussaan Alfredon kanssa. Germont jatkaa, että Alfredo on saanut kuulla totuuden ja on tulossa Violettan luo anomaan tältä anteeksiantoa. Mutta Violetta tajuaa, että on liian myöhäistä ("Addio del passato"). Pariisin kaduilla on Mardi Gras –juhlat; hurvittelevien juhlijoiden äänten kaikottua Annina kiirehtii sisään kertomaan emännälleen Alfredon vierailusta. Rakastavaiset suunnittelevat haltioituneina lähtevänsä Pariisista ("Parigi, o cara"). Germont ja tohtori astuvat huoneeseen juuri kun Violetta kohoaa sairasvuoteeltaan viimeisillä voimillaan. Tuntien elämän palaavan jäseniinsä vielä viimeisen kerran, Violetta horjahtaa ja kaatuu kuolleena rakastettunsa jalkoihin.
