Psykopatologia.munfoorumi.com

On myös elämän alueita, joihin yksilöllinen psykoterapia ei Mervi Kaura-Väinölän mukaan auta. Yksi sellainen on päihderiippuvuus. Jos yksilöllisen psykoterapian tarjoama helpotus on asiakkaalle liian hidasta verrattuna päihteiden suomaan helpotukseen, terapia jää kesken.

Tämä on psykoterapeutin ajatus osoitteesta:
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Psykot ... %A4n/1261/

Mervi: – Voi kuulostaa karulta, mutta terapeutin tehtävä ei ole lohduttaa. Hän voi sanoa, että tämä mahtaa tuntua pahalta ja katsotaan yhdessä, mitä voidaan tehdä. Mutta hän ei keskeytä itkua kiikuttamalla nenäliinoja, hänen tehtävänsä on olla rauhallisesti läsnä.

Kylläpäs hänellä on karmivia ajatuksia. Miten terapeutti voi ajatella noin. On aivan selvää, että terapeutin tehtävä on lohduttaakin. Vihastuttaa tuo kommentti.

Voi kuvitella sellaisen ihmisen, joka on sellaisessa kierteessä, että se juo, itkee juomistaan, hakee lohdutusta muilta, saa lohdutusta, lopettaa hetkeksi... juo, itkee juomistaan, hakee lohdutusta muilta, lopettaa hetkeksi... Edes jossain suhteessa viehättävälle ihmiselle tuollaisen pitäisi kyllä onnistua. Uusia lohduttajia löytyy.

Helppo ymmärtää, ettei terapeutti kokisi itseään ammatissaan kovin hyvin menestyväksi, jos päätyisi vain yhdeksi linkiksi tuollaiseen ketjuun.

untuva kirjoitti:Mervi: – Voi kuulostaa karulta, mutta terapeutin tehtävä ei ole lohduttaa. Hän voi sanoa, että tämä mahtaa tuntua pahalta ja katsotaan yhdessä, mitä voidaan tehdä. Mutta hän ei keskeytä itkua kiikuttamalla nenäliinoja, hänen tehtävänsä on olla rauhallisesti läsnä.

Kylläpäs hänellä on karmivia ajatuksia. Miten terapeutti voi ajatella noin. On aivan selvää, että terapeutin tehtävä on lohduttaakin. Vihastuttaa tuo kommentti.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten eri tavoin ihmiset voivat suhtautua asioihin.
Minun mielestäni tuo yllä oleva Mervin lausuma kuulostaa ihanalta, juuri siltä, mitä toivon terapeutiltani,
jos itken terapiassa. Tai oikeastaan joskus on vielä parempi, ettei hän sano mitään, on vain rauhallisesti läsnä.
Se juuri on lohdullista, jos mikä. En missään nimessä kaipaa mitään lohtufraaseja.

untuva: (- -) l o h d u t t a a k i n (- -)

Psykopatologia kirjoitti:untuva: (- -) l o h d u t t a a k i n (- -)

Ja tämä viesti liittyi mihin?

Jos minun viestiini, niin ainakaan näiden vuosien aikana ei ole vielä tullut eteen tilannetta,
jossa olisin kaivannut terapeutilta LOHDUTUSTA.

Mitä sitten on lohdutus?

Psykopatologia kirjoitti:Mitä sitten on lohdutus?

Lohdutus on aktiivista toimintaa.
Minä saan lohtua terapeutin rauhallisesta ja kuuntelevasta läsnäolosta.
Ei siinä tarvita sanoja tai tekoja.

Minua lohduttaa se, että terapeuttini ymmärtää minua, ja pitää kiinni oikeuksistani ja puolustaa niitä. Lohdutusta itselleni on se, että terapeutti on empaattinen ja lämmin.
Luulen niin, että lohdutus voi merkitä eri ihmisille eri asioita.

http://everything.explained.at/Clara_Thompson/ (1893 - 1959)
saattoi kehua (kollegoilleen), että hän saa istua pappa
Ferencnzi'n sylissä milloin vain haluaa.

Kun Ferencnzi vieraili 1930-luvulla Yhdysvalloissa,
seillä leivottiin analyytikoita kuin sieniä sateella.

Voin antaa esimerkin näin arkielämän lohduttavista hetkistä: Ystäväni myönsi tänään kateutensa älykkyyttäni kohtaan (tein tapauksesta ketjun nimellä ystävän veltto olemus), jolloin tunsin suurta lohdutusta. Lohdutti, että en olekaan hänen mielestään tyhmä, vaan hän on vain kateellinen älykkyydestäni. Kateutta on erittäin vaikea myöntää kateuden kohteelle, arvostan häntä paljastuksestaan. Tosin hän ei tunnu olevan edelleekään päässyt siitä kateuden tunteestaan, ilmeisesti aika syvällä hänen haaveensa ja alemmuuden tunteensa. Yritin kyllä vastavuoroisesti lohduttaa häntä kehumalla hänen ominaisuuksiaan ja puolestaan vähättelemällä itseäni -ehkä häntä hieman lohdutti.