Psykopatologia.munfoorumi.com

Jail kirjoitti:Hieno, koskettava.

En tiennyt koko Juha Hurmeesta vasta kuin nyt tämän ketjun kautta.

Hilppa kirjoitti:Mr jalsan, luitko Juha Hurmeen omasta sairastumisestaan kertovan kirjan?

Se heinäkuu oli kuuma, kuumempi kuin yksikään heinäkuu viiteenkymmeneen vuoteen, ja psykoosilääkkeet olivat muuranneet Juha Hurmeen nenän tukkoon. Se ei ollut mikään nuha, räkätauti tai edes raivokas flunssa, ei, vaan nenä oli niin ummessa, että pihaustakaan ilmaa ei kulkenut sierainten kautta.

Helteen keskellä Hurme haukkoi henkeä kuin ahven helvetissä. Hän valvoi yöt ja torkkui säpsähdellen päivät. Masennuksen piru riisui palttootaan ja alkoi asettua taloksi.

Kahdeksan kuukautta aikaisemmin, 28. marraskuuta 2009, Hurme oli kävellyt Auroran sairaalaan keltaiseen taloon itse, omin jaloin, koska oli vielä sen verran tolkuissaan, että ymmärsi tehdä sen. Viikkoa myöhemmin hän joutui suljetulle osastolle harmaaseen taloon, jossa hän joutui olemaan vain kuukauden, mutta sen kuukauden hän oli pahasti sekaisin: hänessä havaittiin "kuulo-, näkö- ja aistiharhoja, harhaluuloja, poikkeuksellista epäluuloisuutta, syrjään vetäytymistä, korkealentoisuutta, ylenmääräistä energiaa, nopeutunutta puhumista, omalaatuisia ideoita sekä hyvin voimakasta ärtyvyyttä".

Itse hän oli sen ajan varma siitä, että hän on kuollut ja että kaikki ympäröivä on lavastusta ja teatteria, outo salajuoni hänen päänsä menoksi.

Hurme oli pudonnut psykoosiin jyrkästi ja varoittamatta mutta myös noussut sieltä rivakasti. Hän oli päässyt sairaalasta kotiin jo tammikuussa 2010. Kesän helteiden aikaan harhoista ei ollut enää tietoakaan, mutta masennus oli kietoutunut lääkkeiden kanssa tiukaksi nipuksi eikä suostunut päästämään irti...