Sivu 1/1

Tiina Pystynen: Häpeähäkki (2000)

ViestiLähetetty: 04.05.2012 00:55
Kirjoittaja Psykopatologia
Kuva

K I R J A T http://www2.hs.fi/uutiset/juttu.asp?id= ... m=20001101

Muotopuoli mutta lämmin sukka

"Jossain määrin on koko elämän määrä ja mitta"

Tiina Pystynen: Häpeähäkki. Romaani mielenpimennoista. WSOY. 390 s. 170 mk.
(- -)
______________________

HELSINGIN SANOMAT
Alkuluku - Maanantaina 23. lokakuuta 2000
http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/kotimai ... i0010.html

Tiina Pystynen: Häpeähäkki
ISBN 951-0-24801-0, WSOY, 2000. Sivut 9 - 14.

Ensimmäinen luku
jossa Kavala Arvo lähtee Petturi Toivoselle
(- -)

Re: Tiina Pystynen: Häpeähäkki (2000)

ViestiLähetetty: 04.05.2012 11:39
Kirjoittaja Psykopatologia
On, ja uraa uurtava: maailman ensimmäinen psykoterapiaa käsittelevä avoin kirja potilaan vinkkelistä.

Re: Tiina Pystynen: Häpeähäkki (2000)

ViestiLähetetty: 04.05.2012 12:25
Kirjoittaja Gyver
Jaahas, sitä käydään psykoanalyyttisessä terapiassa.

Psykoanalyyttinen teoria on surkean terapeutin defenssi.

Re: Tiina Pystynen: Häpeähäkki (2000)

ViestiLähetetty: 05.05.2012 13:38
Kirjoittaja Illusia
Gyver kirjoitti: Psykoanalyyttinen teoria on surkean terapeutin defenssi.

Voisiko tämän saada selvällä suomenkielellä, mielenkiinnon vuoksi mielellään oman paikkakunnan murteella, kiitos.

Re: Tiina Pystynen: Häpeähäkki (2000)

ViestiLähetetty: 05.05.2012 19:39
Kirjoittaja Gyver
Illusia kirjoitti:
Gyver kirjoitti: Psykoanalyyttinen teoria on surkean terapeutin defenssi.

Voisiko tämän saada selvällä suomenkielellä, mielenkiinnon vuoksi mielellään oman paikkakunnan murteella, kiitos.

Mitäköhän ihmettä olen tuota kirjoittaessani ajatellut...

Minulla oli jonkinlainen ajatus terapeutin kyvyttömyydestä auttaa potilastaan hänen ongelmissaan, ja että psykoanalyyttiset terapiasuuntaukset ovat muodostuneet siten että terapeutti pystyisi välttelemään tätä hänelle hieman kiusallista tosiasiaa.

Re: Tiina Pystynen: Häpeähäkki (2000)

ViestiLähetetty: 06.05.2012 10:46
Kirjoittaja Gyver
Psykopatologia kirjoitti:HELSINGIN SANOMAT
Alkuluku - Maanantaina 23. lokakuuta 2000
http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/kotimai ... i0010.html

Valdemar Toivonen on ovela mies. Se ei koskaan kerro heti kaikkea. Kun kysyn, mikä se pullo oli, josta se tarjosi minulle vettä, se heittää minulle vastakysymyksen: - Mitä luulet, mikä se oli?

Kukaan järjissään oleva ihminen ei reagoi tuolla tavalla, ellei sitten ole kettuuntunut tyyliin: "Mitäs luulet?"

Eikö tuossa ole sellainen riski, että utelias kysyvä ihminen alkaa kääntyä itsekkäästi sisäänpäin?

Re: Tiina Pystynen: Häpeähäkki (2000)

ViestiLähetetty: 06.05.2012 11:54
Kirjoittaja Psykopatologia
Terävää analyysiä parhaaseen Gyver-tyyliin!

Re: Tiina Pystynen: Häpeähäkki (2000)

ViestiLähetetty: 15.05.2012 02:07
Kirjoittaja Kuutar
Kopioin toisesta ketjusta tähän:

Re: Helun palstalta + Suomi24:lta

ViestiKirjoittaja Kuutar » 08.05.2012 23:48
Sain tuon Häpeähäkin nyt luetuksi, toisaalta mielenkiintoinen, mutta kerrontatyyli oli jokseenkin rasittava.
En saanut kirjan terapiasta tai terapeutista sellaista vaikutelmaa kuin Trisse, että siinä olisi jotenkin haluttu alentaa tai alistaa naisia. Kyllä kirjan hahmo Anna oli itse se dominoiva osapuoli ja terapeutti Valdemar kuitenkin asetti hänelle rajoja. Kun Anna olisi halunnut pussata, Valdemar ei suostunut. Hyvähyvä. :mrgreen:

Annan mies Lauri ei myöskään ollut mikään naisten alistaja, minusta hän pikemmin vaikutti masentuneelta ja kiltiltä mieheltä. Siinä kirjassa oli sivulla 53 varmaankin se kohta, johon Trisse viittasi täältä poistetussa viestissään. Ei se vuoropuhelu ihan niin mennyt, että terapeutti Valdemar olisi käskenyt potilastaan täyttämään kaikki miehensä toiveet syyllistämällä häntä, kuten Trisse ilmeisesti tulkitsi. Tarinan Anna oli itse neuroottinen nainen, suorittajatyyppi, jolle Valdemar ehdottaa, että jospa tämä unohtaisi omat suorituksensa ja antautuisi passiivisesti virran vietäväksi. Siksi tuo ehdotus, että aviomies Lauri saisi jonkin aikaa olla se, joka saa päättää heidän parisuhteessaan. Tarkoituksena oli kai auttaa sekä Annaa, että tämän omiin oloihinsa vetäytynyttä miestä. Mies sitten jättääkin hänet toisen naisen takia.

Kyllästynyt, mitä sinä ajattelet kirjan henkilöhahmoista?

Minusta se aviopuoliso Lauri oli sympaattisempi hahmo, kuin päähenkilö Anna. ( puhun nyt kirjan hahmoista, en niiden todellisista esikuvista) Anna on jotenkin ärsyttävä tyyppi, hänellä on ärsyttävän liiotteleva tyyli ajatella. Anna on sellainen neuroottisen oloinen, hakee koko ajan hyväksyntää toisilta, mutta haluaisi olla pomottaja, jos uskaltaisi.