Psykopatologia.munfoorumi.com

Kyllästynyt kirjoitti:Miksi Tristanilla olisi omavastuuosuus kun kuitenkin laki on sama niin Espoossa kuin Helsingissäkin?

Trisu on varmaan tarinoinut siellä psykojen polilla että hän on joku miljonääri ja siksi saanut kahden sentin omavastuuden.

En tiedä, onko ostopalveluissa laki vai vain omaksuttu käytäntö.

2000-luvun alussa, kun ostopalvelu-terapeutteja haettiin ja kilpailutettiin, merkitsivät terapeutit hakemukseen myös perimänsä palkkion, jota maksajataho ei kuitenkaan välttämättä noudattanut vaan maksoi palveluista ilmeisesti oman yhtenäisen tai yhtenäistetyn (alemman) norminsa mukaan (mikä on ymmärrettävää). Voi olla, että jotkut terapeutit ovat kokeneet saadun korvauksen liian pieneksi, ja tästä omavastuu-vaade?

Jos asiasta on liikkeellä virheellistä tietoa (vastaavan) Kela-käytännön pohjalta?

Voiko kuntakohtaisia eroja maksupalvelukäytännön toteutuksessa silti olla?

Tiedä häntä. - Ja onko kaikissa sopimuksissa tuo:

Laskusta pitää käydä ilmi maksusitoumuksen numero potilaan nimi, henkilötunnus ja annettu palvelu a-hinnoin ja kpl-määrin eriteltynä.
Perimme potilaalta sosiaali- ja terveydenhuolloin asiakasmaksuista annetun lain mukaiset maksut, joten PALVELUN TUOTTAJA EI SAA PERIÄ POTILAALTA ITSELTÄÄN MITÄÄN MAKSUJA!

Mutta jos eri kunnissa yms. on kuitenkin eri kaavake?

Perimme potilaalta sosiaali- ja terveydenhuolloin asiakasmaksuista annetun lain mukaiset maksut, joten PALVELUN TUOTTAJA EI SAA PERIÄ POTILAALTA ITSELTÄÄN MITÄÄN MAKSUJA!

Palvelun tuottaja perii kunnalta(, kaupungilta, whatever) maksun, josta silloin jos omavastuuta jää maksettavaksi kunta perii asiakkaalta niissä rajoissa mitä sosiaali- ja terveydenhuoltolakien ja säädösten mukaan asiakkaalle jää maksettavaksi (omavastuuosuus).

Tuo isoilla kirjaimilla kirjoitettu osuus on sen takia ettei vahingossa tapahdu esim. kaksoislaskutusta. Potilaan ja palvelun tuottajan välillä ei kulje rahaa ollenkaan.

Psykopatologia kirjoitti:Mutta jos eri kunnissa yms. on kuitenkin eri kaavake?

Pitäisin todennäköisenä sitä, että eri kunnissa on erilaisia kaavakkeita ja ehkä käytäntöjäkin.

Laki on kuitenkin kaikille kunnille sama.

Jos maksut koskevat vain uusia terapioita.
Aikaisemmin alkaneet terapiat menevät loppuun vanhoilla systeemeillä.

Kyllästynyt kirjoitti:

Gyver kirjoitti:... Pitäisin todennäköisenä sitä, että eri kunnissa on erilaisia kaavakkeita ja ehkä käytäntöjäkin.

Laki on kuitenkin kaikille kunnille sama.

Pääkaupunkiseudun kunnille erikoissairaanhoitoa järjestää/tarjoaa HUS-sairaanhoitopiiri.
Psykoterapia on erikoissairaanhoitoa.

Miten saman sairaanhoitopiirin sisällä voi olla (ainakin) kaksi erilaista periaatetta järjestää saman erikoisalan erikoissairaanhoitoa?

Sen alueella on useampikin kunta: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546

HUS:n erikoissairaanhoito on Uudellamaalla organisoitu 26 kunnan alueella viideksi sairaanhoitoalueeksi.

Ja kunnat maksavat kustannukset: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1731

Sairaanhoidon kustannukset maksaa Suomessa pääosin potilaan kotikunta. Potilailta perittävät maksut määräytyvät asiakasmaksulain ja -asetuksen mukaisesti.

Eiköhän kunnilla ole jonkinasteista vapautta päättää siitä, minkäsuuruisia asiakasmaksuja perivät ja millä tavalla maksuliikenteen hoitavat?

Kyllästynyt kirjoitti:

Gyver kirjoitti:... Pitäisin todennäköisenä sitä, että eri kunnissa on erilaisia kaavakkeita ja ehkä käytäntöjäkin.

Laki on kuitenkin kaikille kunnille sama.

Pääkaupunkiseudun kunnille erikoissairaanhoitoa järjestää/tarjoaa HUS-sairaanhoitopiiri.
Psykoterapia on erikoissairaanhoitoa.

Miten saman sairaanhoitopiirin sisällä voi olla (ainakin) kaksi erilaista periaatetta järjestää saman erikoisalan erikoissairaanhoitoa?

Epäilen, että sen lisäksi, että käytännöt kuntien välillä saattavat vaihdella, ne voivat myös saman kunnan sisällä eri ajankohtina olla erilaiset.

Siis ylipäätään erikoissairaanhoidon periaatteet. Perustan epäilyni taannoiseen istuntoon, jossa kaksi sairaanhoitajaa antoi psykoedukaatiota psyk. polilla bipolaaritautia sairastaville. Istuntojen lopuksi, kun kysyin hoitokäytännöistä, ilmoittivat, että I-tyypin sairautta sairastavia ei uloskirjoiteta. Huomautin, että kuitenkin potilaalle oli ehdotettu työterveyshuoltoon siirtymistä sekä oli ilmoitettu siirtoon tarvittavien valmistelujen käynnistämisestä psyk. polin toimesta. Potilas tietenkin tuolloin hätääntyi, koska hoitokontaktin loppumisella uhattiin. Sairaanhoitaja sanoi, että ei hänen aikanaan ole tapahtunut sellaista ja että hän on kyseisellä psyk. polilla työskennellyt vuoden ajan. Tuo hoitokontaktin siirtoehdotus eli uloskirjoitusehdotus tapahtui noin kolme vuotta sitten. Esimerkkinä vain siitä, että käytännöt voivat pysyvien sairauksienkin hoitokäytännöissä muuttua vaikkapa vastaavan psykiatrin virassa toimivien alati vaihtuvien sijaisten vuoksi.

Kyllä siellä mielenterveyspalveluissa on kaikenlaista räpeltäjää töissä. Sitten kun vielä monella asiakkaalla on vuorovaikutuksen taidoissa ongelmia, huolimattomasti esitettyyn kysymykseen saattaa saada vastauksena jotain kummallista jos vastaava osapuoli ei varmista että on ymmärtänyt kysymyksen oikein jne.