Psykopatologia.munfoorumi.com

Nyt se on sitten todistettu. Tieteellisesti?

Pitkäkestoinen, kolme vuotta kestävä psykoterapia palauttaa työkyvyn paremmin kuin lyhytterapia, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Asia ilmenee Helsingin Psykoterapiatutkimuksesta.

http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinv ... 36491.html

THL http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=28514

Pitkä seuranta paljastaa psykoterapioiden vaikutuseroja – lyhytterapiat usein riittämättömiä

2.2.2012

Pitkässä, noin kolme vuotta kestäneessä psykoterapiassa olleet potilaat toipuivat oireistaan keskimäärin paremmin ja saavuttivat useammin hyvän työkyvyn kuin noin puoli vuotta kestäneisiin lyhytterapioihin ohjautuneet potilaat, kertovat Helsingin Psykoterapiatutkimuksen tuoreet tulokset. Vaikka pitkä terapia näyttäisi olevan pitkällä tähtäimellä lyhytterapiaa vaikuttavampi, niin lyhytterapia on pitkän terapian suurten hoitokustannusten vuoksi kustannuksiin nähden tehokkaampi. Huomattava määrä potilaita ei kuitenkaan toipunut lyhytterapian turvin.

Helsingin Psykoterapiatutkimuksessa kaikkiaan 326 mieliala- tai ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää potilasta ohjautui vuosina 1995-2000 lyhyeen (voimavarasuuntautuneeseen tai psykodynaamiseen) psykoterapiaan tai pitkään psykodynaamiseen psykoterapiaan. Tutkimus on toistaiseksi ainoa satunnaistettuun koeasetelmaan perustuva julkaistu tutkimus, jossa on verrattu lyhytterapioiden ja pitkän terapian vaikuttavuutta ja hoitomuodon soveltuvuutta riittävän pitkässä seurannassa. Kaikkiaan 10 vuoden seurantaa tavoittelevan Helsingin Psykoterapiatutkimuksen viimeisimmistä, viiden vuoden seurannan tuloksista ja muiden pitkäaikaisseurannan sisältäneiden tutkimusten tuloksista kertoo lääketieteellisen aikakauslehti Duodecimin tuore katsausartikkeli.

Potilaan hoitomuotoa ei voida valita keskimääräisen vaikuttavuuden tai yleisen kustannusvaikuttavuuden perusteella, vaan se edellyttää tarkennettua tietoa siitä, kenelle lyhytterapia sellaisenaan on riittävä, ja kuka tarvitsee pitkää terapiaa. Tämän asian selvittämiseksi tarvitaan lisää pitkään seurantaan pohjautuvia tutkimuksia, joissa selvitetään niitä tekijöitä, joiden avulla voidaan ennen hoidon aloittamista luotettavasti arvioida, mikä terapia soveltuu millekin potilaille.

Lähde:
Knekt, Paul, Lindfors, Olavi, Sares-Jäske, Laura, Laaksonen, Maarit. Psykoterapioiden vaikuttavuus masennukseen pitkissä seurannoissa. Duodecim 2012; 128(3): 267-74

Lisätietoja:

Paul Knekt
professori
puh. 020 610 8774
etunimi.sukunimi@thl.fi

www.thl.fi/hps

Olavi Lindfors
kehittämispäällikkö
puh. 020 610 8618
etunimi.sukunimi@thl.fi

Potilaan hoitomuotoa ei voida valita keskimääräisen vaikuttavuuden tai yleisen kustannusvaikuttavuuden perusteella, vaan se edellyttää tarkennettua tietoa siitä, kenelle lyhytterapia sellaisenaan on riittävä, ja kuka tarvitsee pitkää terapiaa. Tämän asian selvittämiseksi tarvitaan lisää pitkään seurantaan pohjautuvia tutkimuksia, joissa selvitetään niitä tekijöitä, joiden avulla voidaan ennen hoidon aloittamista luotettavasti arvioida, mikä terapia soveltuu millekin potilaille.
__________

Testataan!

Kyllä se ihmetyttää, että psykoterapiaa on niin vaikea saada. Inhimillinen tekijä-ohjelmasarjassa haastateltiin kahta ihmistä, joista toinen oli päässyt terapiaan (ei kerrottu oliko kyseessä omakustanteinen järjestely) ja toinen kertoi halunneensa, mutta varat eivät riittäneet, hoitosuunnitelmaa ei ollut tehty rittävän ajoissa eikä kuntoutuminen omaa koulutusta vastaavaan työhön ollut tapahtunut.

Inhimillinen tekijä
ÄIDIN LYÖMÄT
Perjantaina 3.2.2012 klo 22:00 YLE TV1
Vieraina työnohjaaja Inke Rosilo, rakennusarkkitehti ja kokemusasiantuntija Jukka Lehtonen
ja traumaterapeutti Anne Suokas-Cunliffe.
http://areena.yle.fi/video/1328304322798

Testataan projektiivisilla metodeilla.

Santala munasi itsensä raskaasti MOTissa tms:ssa.

Kyllästynyt kirjoitti:psykoterapia on kallista

Älä hitossa. Maksaa jotain 50-100€/kerta ja mitä sillä saa? Tunnin jutustelua jonkun valopään kanssa.

Ja kun valo pää tahi pimeä ei edes pyri muistamaan keskustelun aiheita.

Ei pyri, vaikkei sen luulisi olevan kovin vaikea todeta että niin, mehän olimme viime kerralla lähes puhumatta koko käynnin ajan.

Muistelemattomuus ei implikoi puhumattomuutta.

Mun terapeutti muistaa hämmästyttävän hyvin yksityiskohtia asioista, joista olen puhunut, esim. ihmisten nimiä.

Mä sain kolme vuotta (tai siis 2,5) kelan tukea psykoterapiaan, sen jälkeen olen maksanut kaiken omistani. Yhteiskunnalta meni mun psykoterapiaani 10 428€ (52,14 x 200), itseltäni on mennyt tähän mennessä n. 6730€, ja mennee ainakin vielä 5000€. Hirmu kallista, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että jokaisen euron arvoista! Sen lisäksi, että psykoterapia on pitänyt mut hengissä, se on myös parantanut mua. En ole parantunut kokonaan, en läheskään, mutta silti todella merkittävästi. Ilman terapiaa en todellakaan olisi tässä. En ehkä olisi kuollut, mutta en varmasti voisi läheskään näin hyvin.

Tunnin jutustelu 100€ ja terapian tulokset on asiakkaan vastuulla?

Kyllä tuohon hintaan pitäisi saada takuu tuloksista.

Kun tilaan kaivinkoneen, urakoitsija tuo lavetilla 20 tonnin koneen ja veloittaa n. 50€ per tunti ja valmista syntyy.

Psykopatologia kirjoitti:Ja kun valo pää tahi pimeä ei edes pyri muistamaan keskustelun aiheita.

Jaa niin siis minä... Sanotaan sitten jotain aiheestakin:

Mitä tuohon tutkimustulokseen tulee, niin luulisi sen jo järkikin sanovan että mitä enemmän työtä/aikaa/rahaa panostetaan, sitä parempia tuloksia saadaan aikaiseksi olettaen tietysti että siellä psykoterapiassa tehdään jotain sellaista joka edistää asiakkaan mielenterveyttä.

Oliko tässä jotain muutakin aiheena?

Olennaisinta olisi ehkä se, että pystyttäisiin erottaman lyhyestä täysin hyötyvät.

Miksi nykyään käytetään tällaistä (mielestäni täysin älytöntä) tapaa, jossa psykoterapian kestosta päätetään hoidon alussa, eihän silloin voida vielä mitenkään tietää minkälaisia mielentereveydellisiä ongelmia potilaalla on, ne selviävät sitten vasta matkan varrella (jos ovat selvitäkseen).

Eikö olisi järkevintä toteuttaa psykoterapiaa siten, että sitä jatkettaisiin sen mukaan kun sen jatkaminen arvioidaan aiheelliseksi? Potilaan ja psykoterapeutin tulisi jatkuvasti (ei nyt koko ajan, mutta riittävän usein) arvioida terapiaprosessin toimivuutta ja sen mukaan arvioitava kannattaako heidän jatkaa terapiasuhdetta.

Miksi nykyään käytetään tällaistä (mielestäni täysin älytöntä) tapaa,
jossa psykoterapian kestosta päätetään hoidon alussa, eihän silloin
voida vielä mitenkään tietää minkälaisia mielentereveydellisiä
ongelmia potilaalla on, ne selviävät sitten vasta matkan varrella
(jos ovat selvitäkseen).

Pitäisi olla selvitettynä riittävästi. Siksi tulisikin myös testata, kun isoista rahoista on kyse.
Kela-terapioita myönnetään vuosi kerrallaan.

Eikö olisi järkevintä toteuttaa psykoterapiaa siten, että sitä jatkettaisiin sen mukaan
kun sen jatkaminen arvioidaan aiheelliseksi? Potilaan ja psykoterapeutin tulisi jatkuvasti
(ei nyt koko ajan, mutta riittävän usein) arvioida terapiaprosessin toimivuutta ja
sen mukaan arvioitava kannattaako heidän jatkaa terapiasuhdetta.

Terapian jatko katsotaan aina aiheelliseksi, kun joku muu maksaa.

Gyver kirjoitti:Potilaan ja psykoterapeutin tulisi jatkuvasti (ei nyt koko ajan, mutta riittävän usein) arvioida terapiaprosessin toimivuutta ja sen mukaan arvioitava kannattaako heidän jatkaa terapiasuhdetta.

Tässä on myös oleellista huomata, että niiden potilaiden kohdalla jotka eivät (sairautensa takia) ole kykeneviä ajamaan omia etujaan ja arvioimaan omaa tilannettaan, tarvitaan kolmannen osapuolen apua luotettavan arvioinnin tekemiseksi.

Gyver kirjoitti:

Gyver kirjoitti:Potilaan ja psykoterapeutin tulisi jatkuvasti (ei nyt koko ajan, mutta riittävän usein) arvioida terapiaprosessin toimivuutta ja sen mukaan arvioitava kannattaako heidän jatkaa terapiasuhdetta.

Tässä on myös oleellista huomata, että niiden potilaiden kohdalla jotka eivät (sairautensa takia) ole kykeneviä ajamaan omia etujaan ja arvioimaan omaa tilannettaan, tarvitaan kolmannen osapuolen apua luotettavan arvioinnin tekemiseksi.

Ratkaiseeko edes kolmannenkaan osapuolen mukanaolo? Inhimillinen tekijä, johon viittaan aiemmassa viestissäni kertoo eräästä tilanteesta, jossa väärinkäsityksen (oletan) vuoksi potilas kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Monesti on pienestä kiinni, koska kyseessä ovat ihmiset, jotka keskustelevat ja tulkitsevat asioita omasta näkökulmastaan.

Hilppa kirjoitti:Ratkaiseeko edes kolmannenkaan osapuolen mukanaolo?

Niin ratkaisee siis minkä ongelman?