Juhani Mattila: Uupunut nainen

[Pertti Luukkonen]

K I R J A-A R V I O

Juhani Mattila (2009): Uupunut nainen. Toinen painos 2010. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos. – 347 s. '

Psykiatri, psykoanalyytikko Juhani Mattila on Ujoudesta, yksinäisyydestä -teoksensa (2004) jälkeen julkaissut merkittävän kirjan: Uupunut nainen on tositarina Elisasta, ujosta ja estyneestä naisesta, .joka hakeutui hoitoon lähes työkyvyttömänä. Vertailukohdaksi tarjoutuvat potilaiden kirjoittamat tapauskuvaukset, mm. Tiina Pystysen Häpeähäkki (2000) ja Hymy Kankaanpään Rakkauden kerjäläinen (2002). Uupuneessa naisessa kirjoittajana on kuitenkin tiskin toisella puolella oleva, psykoterapeutti itse!

Mattila kertoo todenmukaisesti ja paikoitellen hyvinkin tarkasti terapiatuntien kulkuja ensitapaamisesta viimeiseen. Mitään sensaatiomaisia freudilaisia salaisuuksia ei paljastu, kun Elisan kuollut tunne-elämä alkaa herätä eloon. Välillä potilas suojautuu luonneneuroosinsa taakse niin tiiviisti, että terapeutti alkaa väsyä, ja hänen turhautuneisuutensa tarttuu jopa lukijaan! Miksi potilas ei ryhdy yhteistyöhön? Miksi terapeutti ei saa häntä nopeammin ulos kuorestaan? Alkuun hoito on pari kertaa kuukaudessa, sitten kahdesti viikossa, ja lopulta neljästi viikossa. Intensiivinen, psykoanalyysiä muistuttava hoito auttaa, ja oireet katoavat parissa vuodessa, mutta potilas haluaa jatkaa: hän toivoo apua voidakseen elää elämäänsä vapaammin ja spontaanimmin, vapautua arkuudestaan ja ujoudestaan.

Mattilan käyttämät menettelyt eivät näytä riittävän, ja hän joutuu muuttamaan työskentelyään. Käänne, irtautuminen klassisesta metodista, on sijoitettu symbolisesti vuosituhannen vaihteeseen. Suurin osa teosta kuvaa dialogin muodossa siirtymistä avoimempaan ja vuorovaikutteisempaan otteeseen pelkän analysoinnin ja tulkitsemisen sijaan. Interaktiivisuutta painottavan menetelmän aloittajana pidetään Sigmund Freudin (1856-1939) lähimpiin kuulunutta unkarilaista lastenlääkäriä Sándor Ferencziä (1873–1933). Ehkä kirjan kannen yleisväri, graafikko Saana Nyqvistin valitsema sinivioletti, kuvaa jotain tähän liittyvää, koska kyseinen väri Lüscherin väriopissa kuvaa syvää yhteyttä ja tunteenomaista vastaanottavuutta.

Kuvatun hoidon tärkein päämäärä ei ole lapsuuden traumojen selvittely. Terapia ei keskity sairauden oireisiin, vaan tavoitteena on aidon kontaktin syntyminen aleksityymisen ("ei sanoja tunteille") suojakuoren sisällä olevaan ihmiseen, jotta hän voisi vahvistua uudenlaisessa vuorovaikutussuhteessa. Terapeutti kokee tämän potilaan tarpeista lähtevän metodin paremmaksi sekä itselleen että potilaalleen. Parin vuoden päästä oireiden katoamisesta myös persoonallisuudeltaan "uudenlainen Elisa" on syntynyt. – Kiinnostavaa kirjassa ovat mm. sen fantasiajaksot sekä unien käyttäminen tunteiden etsimisessä. Mattila esittelee sopivin kohdin myös psykoanalyysin merkkinimiä ja heidän käyttämiään käsitteitä, joita hän selventää. Erityisen läheinen hänelle tuntuu olevan englantilainen lastenlääkärin Donald Winnicottin false self, valeminä.

Mattilan kirja on vastalääkettä anonyymille ja pidättyvälle terapiatyylille, joka on peräisin Veikko Tähkän Psykoterapian perusteet -teoksesta (1970). Mattilan kirja antaa havainnollisen kuvan siitä, miten terapian perusoletukset, paradigmat, vaikuttavat terapiasuhteen luonteeseen. Teos osoittaa myös sen, että estynyt ihminen hyötyy terapiasta enemmän, jos terapeutti toimii avoimemmin, esimerkiksi vastaa esitettyihin kysymyksiin ja panee omaa persoonaansa likoon. – Kirjasta paistaa myös Suomen psykiatrian alennustila: Elisan poika Mika kärsi vaikeista psyykkisistä ongelmista ja joutui toistuvasti sairaalahoitoon, mutta pääsi kuntoutusterapiaan vasta vuosien päästä. Yksinhuoltaja-äidin terapia vaikutti suotuisasti myös pojan toipumiseen.

Tohtori Mattilan Uupunut nainen on uranuurtava teos terapeutin omasta avautumisesta kaikkine tunteineen, vailla ylenpalttista sievistelyä tai suojautumista. Kirja on hyödyllistä luettavaa sekä psykoterapeuteille että heidän potilailleen. "Juonen" niukka dramatiikka varsinkin teoksen alussa ei ole kirjoittajan vika: terapiatyö on enimmältään kuitenkin melko arkipäiväistä, pikemminkin sitkeää puurtamista kuin loistavia oivalluksia sisältävää.

Pertti Luukkonen
fil.lis., psykologi
psykoterapeutti
tietokirjailija
kustantaja (Psykopatologia)
______________________

Tieteellisempi kirja-arvio Uupuneesta naisesta julkaistaan PSYKOTERAPIA-lehdessä 1/2010.

[Foxin Thebox]

Kiitos arviosta, pystyykö tuota Psykoterapia-lehteä lukemaan esim. kirjastoissa? Kiinnostaisi se tieteellisempikin versio. Entä koska 1/2010 ilmestyy?

[Pertti Luukkonen]

Tervetuloa, Foxin Thebox!

Ei tarkempaa tietoa ilmestymisestä ym. - Laitan (laajennetun) tieteellisemmän "salaa" palstalle lehden ilmestyttyä.

[Maria]

Kiitos kirja-arvostelusta! (Vaikka olikin vasta lyhennelmä?)

Mattila on julkaissut myös "Ujoudesta, yksinäisyydestä"-teoksen, jonka juuri varasin kirjastosta. Virtuaalihyllyssä oli monta kappaletta vapaana. Pieni vinkki Sans nomille: sen voi lukea odotellessa uudemman Mattilan vapautumista.

[Pertti Luukkonen]

No ei varsinaisesti lyhennelmä. Minulla on kyllä montankin versiota, joista tuo oli yksi.

[Foxin Thebox]

Ahaa, kiitos jo etukäteen siitä toisestakin versiosta!

[Pertti Luukkonen]

.
K I R J A - A R V I O

Sensaatio ilman sensaatioita

Juhani Mattila (2009): Uupunut nainen. Toinen painos 2010. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos. – 347 s.

Psykiatri, psykoanalyytikko Juhani Mattila (s. 1942) on Ujoudesta, yksinäisyydestä -teoksensa (2004) jälkeen julkaissut merkittävän kirjan: Uupunut nainen, joka on "tositarina erään masentuneen ja uupuneen naisen pitkästä psykoterapiasta". Vertailukohdaksi tarjoutuvat potilaiden kirjoittamat tapauskuvaukset, mm. Tiina Pystysen Häpeähäkki (2000) ja Hymy Kankaanpään Rakkauden kerjäläinen (2002). Uupuneessa naisessa kirjoittajana on kuitenkin "tiskin toisella puolella" oleva, itse psykoterapeutti! Näin Mattila seuraa berliiniläistä kollegaansa Karl Abrahamia (1877–1925), joka analysoi (myöhemmin koulutusanalyytikoksi tullutta) silloin kuuden ja puolen vuoden ikäistä Hilda-tytärtään (1906–1971) marras–joulukuussa vuonna 1913 (julkaisu vuonna 1917). (Geissman 1992: 34–35.)

Graafikko Saana Nyqvist on (luultavasti tiedostamattaan) laittanut kannen yleisväriksi (murrosikäisten suosiman) sinivioletin, joka Lüscherin väritestissä kuvastaa syvää yhteyttä ja tunteenomaista vastaanottavuutta! Kustannusyhtiön tyylikäs logo on kirjassa turhan pienellä.

Potilaiden responssit kirjaan näyttävät (netin ym. pohjalta) olevan kaksijakoisia: Toiset löytävät teoksesta itsensä ja tykkäävät kovasti. Toiset taas – osin myös loistavan Ujous-kirjan jälkeen – pitävät teosta latteana. Ymmärrän heitä: Eihän tässä sensaatiomaisessa kirjassa ole moneen sataan sivuun mitään sensaatiomaista! Elisa (potilas) on ujo ja estynyt, ja Mattila kitisee potilaan (psykologisesta) "autismista". Ja paikallisjunassa mennään, kuten alla olevasta aikataulusta ilmenee:

Aikajanaa: Ensimmäinen tapaaminen oli helmikuussa 1996 (tapaamiset pari kertaa kuussa), ja elokuusta vuoden loppuun frekvenssinä oli kaksi istuntoa viikossa. Tammikuussa 1997 alkoi intensiivisempi psykoterapia, neljä kertaa viikossa (potilas enimmin makuulla), jota kesti (ainakin) vuoden 2002 loppupuolelle. – Keväällä 1997 potilas uskaltautui tekemään terapeutille ensimmäisen kysymyksen. Elokuussa 1998 potilaan taustat olivat Mattilalle suunnilleen selviä. Helmikuuhun 1999 mennessä potilaan oireet olivat käytännössä lievittyneet (terve), ja luonneneuroottisen terveyden hoito saattoi alkaa. Maaliskuussa 1999 Mattila havahtui vastatransferenssivaikeuksiin. Hän rupesi äänittämään tunteja ja päätyi vastavuoroiseen analyysitapaan. Loppuvuoden 1999 aikana potilas alkoi korvata samastussuhteita todellisilla ihmissuhteilla. Keväällä 2000 miehet tulivat uudestaan potilaan elämään, mutta ahdistusoireet palasivat. Terapiassa siirryttiin kaksoistunteihin. Potilas alkoi puhua terapiassa vapaammin terapeutista, so. transferenssitunteistaan ym. (ensin turvallisuudesta tai hylkäämisestä, sitten eroottisista fantasioistaan, mustasukkaisuudesta ym.). Vuoden 2002 alussa "uudenlainen Elisa" oli syntynyt. Kuitenkin vielä syksyllä 2002; Mattila: "Sain ensimmäistä kertaa kontaktin hänen sisimpäänsä."

(Kannattanee tuoda esiin myös Suomen psykiatrian alennustila: Elisan pojalla Mikalla oli vaikeita psyykkisiä ongelmia jo ainakin vuodesta 1994 toistuvine sairaalahoitoineen. Vasta vuonna 2002 hän pääsi Kelan kuntoutumispsykoterapiaan. Yksinhuoltaja-äidin terapia Mattilalla näytti olevan olennaista myös pojan toipumisen kannalta.)

Mattilan psykoanalyyttinen ote on interaktiivinen. Tällaisen painotuksen aloittajana pidetään aikoinaan Sigmund Freudin (1856–1939) lähimpiin kuulunutta unkarilaista lastenlääkäriä Sándor Ferencziä (1873–1933), joka teki 1920-luvulla turneen Yhdysvaltoihin, jossa vierailun ym. pohjalta syntyi analyytikoita kuin sieniä sateella. Ferenczi itse oli ehkä liiankin "rajaton". Niinpä hänen analysoitavansa Clara Mabel Thompson (1893–1958) saattoi kehuskella muilla analyysissa oleville, että hän "saa suudella pappa Ferencziä niin usein kuin haluaa". (Ferenczi 1932: 2). Vuorovaikutteisen psykoterapian merkittävämpi läsnäolo psykoanalyyttisessä terapiassa – (Ben Furmanin kritisoiman) perinteisemmän anonyymin ja pidättyvän tyylin täydentäjänä – on aivan välttämätöntä psykodynaamisen otteen elinvoiman säilyttämiseksi. Kilpailevan suunnan – kognitiivisen terapian (Kähkönen ym. 2008) – paradigmana on jo alusta asti olla vuorovaikutteinen (Luukkonen 2003). Veikko Tähkän Psykoterapian perusteet (1970) johti kokonaisen psykoterapeuttipolven eksyksiin tai harhapoluille. "Puhumattoman" terapeutin ja ilman tunneilmauksia olevan (Sifneoksen aleksityymisen) potilaan yhteistyö on tuomittu epäonnistumaan. (Verhaeghe 2002: 310 etc.; Roth et al. 2005: 480–483 etc.; Carr 2008; vrt. Bateman & Fogany 2006.)

Mattila esittelee sopivin kohdin psykoanalyysin merkkinimiä ja heidän käyttämiään käsitteitä, joita hän selventää. Erityisen läheinen hänelle tuntuu olevan englantilaisen lastenlääkärin Donald Winnicottin (1898–1971) false self, valeminä (Winnicott 2007). Freudin saksankielisten kirjojen nimet ovat englanniksi. Parempi olisi ollut käyttää originaaleja tai suomentaa ne. Sympatian (myötätunnon) ja empatian (eläytymisen) termit menevät välillä sekaisin (Luukkonen 2008).

Tohtori Mattilan Uupunut nainen on sensaatiomainen kirja ilman sensaatioita! Ensi kertaa psykoterapeutti astuu tällä tavalla esiin puutteineen ja vahvuuksineen ja kuvaa suoraa kommunikaatiota potilaan kanssa. Ja lukija saa olla kärpäsenä katossa. Mattilan on luultavasti tarvinnut jonkin verran sievistellä ainakin ajatuksiaan; sen verran salonkikelpoisia ne ovat. Teos on raikas tuulahdus psykiatrien diagnoosi-painotteisten julkaisujen joukossa. Kiitos kirjasta myös rohkealle Elisalle! – Jos juoni ei ole erityisen vetävä, se ei ainakaan ole kirjoittajan vika. Psykoterapia on kuitenkin enimmältään arkista puurtamista.

K i r j a l l i s u u s

Bateman, Anthony & Peter Fogany (2006): Mentalization-Based Treatment for Borderline Personality Disorder: A Practical Guide. Oxford: Oxford University Press. – xv + 188 p.

Carr, Alan (2008): What Works with Children, Adolecents, and Adults?: A Review of Research on the Effectiveness of Psychotherapy. East Sussex (etc.): Routledge, 2009. - viii + 388 p.

Ferenczi, Sándor (1932/1969/1985): The Clinical Diary of Sándor Ferenczi (1932). Alkuteos: Sándor Ferenczi. Journal Clinique (janvier – octobre 1923) (1985). Edited and with Introduction by Judith Dupont. Dranft Introductions and Noter for Preface by Michael Balint (1969). Translated by Michael Balint and Nicola Zarday Jackson. Cambridge, Massachusetts (etc.): Harvard University Press, 1988, 1995. – xxviii + 227 p. – (Originaali käsikirjoitus alun perin saksaksi.)

Geissman, Claudine & Pierre Geissman (1992): A History of Child Psychoanalysis. Alkuteos Histoire de la Psychanalyse de l'Enfant (1992). Translation the Melanie Klein Trust. London (etc.): Routledge, 1998. – xv + 352 p.

Kankaanpää, Hymy (2002): Rakkauden kerjäläinen. Unelmat ja todellisuus intensiivisessä psykoanalyyttisessä psykoterapiassa. Helsinki: Tammi. – 336 s.

Kähkönen, Seppo, Irma Karila & Nils Holmberg (toimittajat) (2008): Kognitiivinen psykoterapia. 3. uudistettu painos. 29 kirjoittajaa. Helsinki: Duodecim, (2001), 2008. – 548 s.

Luukkonen, Pertti (2003): Psykoanalyyttinen psykoterapia vs. kognitiivinen psykoterapia: historiallinen ja vertaileva tarkastelu. Helsinki: Psykopatologia. – 312 s. (xxix + 283).

Luukkonen, Pertti (2008): Kliinisen psykologian ensyklopedia. Helsinki: Psykopatologia. – 304 s. (vi + 266+ 15 + 16).

Mattila, Juhani (2004): Ujoudesta, yksinäisyydestä. 2. painos 2005. Helsinki: WSOY. – 341 s.

Pystynen, Tiina (2000): Häpeähäkki. Romaani mielenpimennoista. Helsinki: WSOY. – 390 s.

Roth, Anthony & Peter Fonagy with contributions from Glenys Parry, Mary Target & Robert Woods (2005): What Works for Whom? A Critical Review of Psychotherapy Research. Second Edition. New York (etc.) The Guilford Press, (1996), 2005. – x + 661 p.

Tähkä, Veikko (1970): Psykoterapian perusteet. Porvoo (ym.): WSOY. – 318 s.

Verhaeghe, Paul (2002 [2004, 2009]): Normaaliudesta ja muista mielenhäiriöistä. Subjekti ja Toinen. Suomentanut Janne Kurki. Alkuteos: Over normaliteit en andere afwijkingen. Handboek klinische psychodiagnostiek (2002). (Englanniksi: On Being Normal and Other Disorders. A Manual for Clinical Psychodiagnostics [2004]. – xi + 513 p.) Vantaa: Apeiron Kirjat, 2009. – 576 s. [Tekstin sivunumero viittaa englanninkieliseen laitokseen.]

Winnicott. Abram, Jan (2007): The Language of Winnicott. A Dictionary of Winnicott's Use of Words. Second Edition. Bibliography compiled by Knud Hjulmand. London: Karnac, (1996), 2007. – xxviii + 450 p.

Pertti Luukkonen
fil.lis., psykologi
psykoterapeutti
tietokirjailija
Kustantaja (Psykopatologia)
.

[Pertti Luukkonen]

HS - Kulttuuri 8.3. 2010 (C 3; Jarko Tirkkonen)

Elisa vaihtaa vaatteita, terapeutti huonetta

Psykiatri Juhani Mattilan kirjoittama Uupunut nainen kiehtoo ja tuskastuttaa. Noin joka toisella sivulla suuttuu: nytkö huomasit, ihanko totta. Mutta jokin, epäily tai aavistus, kehottaa jatkamaan.

. . . Juhani Mattila on kirjoittanut. . .
______________________

[xxccz]

HS - Kulttuuri 8.3. 2010 (C 3; Jarko Tirkkonen)

Elisa vaihtaa vaatteita, terapeutti huonetta

Psykiatri Juhani Mattilan kirjoittama Uupunut nainen kiehtoo ja tuskastuttaa. Noin joka toisella sivulla suuttuu: nytkö huomasit, ihanko totta. Mutta jokin, epäily tai aavistus, kehottaa jatkamaan.

. . . Juhani Mattila on kirjoittanut. . .
______________________

Mikähän tämä on olevinaan? Hesarin mainosko? NYtkö, jos minua todella kiinnostaa tietää, että mikä kumma, menen ja ostan maanantaihesarin, niinkö??
..ja kirjoittaja foorumia...

[Psykopatologia]

Aivan niin. Tai lue kirjastossa.

[Maria]

HS - Kulttuuri 8.3. 2010 (C 3; Jarko Tirkkonen)

Elisa vaihtaa vaatteita, terapeutti huonetta

Psykiatri Juhani Mattilan kirjoittama Uupunut nainen kiehtoo ja tuskastuttaa. Noin joka toisella sivulla suuttuu: nytkö huomasit, ihanko totta. Mutta jokin, epäily tai aavistus, kehottaa jatkamaan.

. . . Juhani Mattila on kirjoittanut. . .
______________________

Sydän pompahti kurkkuun, kun olin ehtinyt puoleen väliin artikkelia. Olipa vahvoja perustelemattomia pitkää psykoterapiaa arvostelevia lauseita ja potilaan ongelmien vähättelyä ja pinnallistamista. Lopuksi minulle jäi epäselväksi, mitä toimittaja halusi sanoa kirjoituksellaan.

[Pertti Luukkonen]

Kyseessä ei ilmeisesti ole Hesarin oma toimittaja, vaan ulkopuolinen, joilta Hesari pyytää välillä maallikkomaisia kirjoituksia ammatillisiin kirjoihin. Saadaan tiettyä kontrastia.

[Pertti Luukkonen]

Mattilan kotisivuilta:
http://www.juhanimattila.com/UupunutNainen.htm

[Pertti Luukkonen]

Hesarin arvio:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Elisa ... SI1KU03y9v

[xxccz]

´
Mattilakaan ei viitannut "ammattilaisarvioon", jonka pl sanoo kirjoittaneensa. jaa.

[Psykopatologia]

Vääntöä netti-hesarissa:
http://www.hs.fi/keskustelu/Elisa+vaiht ... msg4636906

[Varjolilja]

Voi, Tirkkonen voisi parantaa minutkin kolmessa päivässä, ihanaa! Hän liimaisi pääni kehoon takaisin, palauttaisi muistini, pystyisin taas laskemaan vaikka miten pitkälle, kun nyt vain kahteenkymmeneen ennen kuin sekoan, jaksaisin lukea lehtiä ja kirjoja, dissosiaatio oli taas kaukana minusta, kokisin kaikkia tunteita jatkuvasti, olisin jälleen järkevä ja terävä, ajattelukykyinen, olisin kiinnostunut kaikesta, myös ihmisistä, pystyisin töihin kuten joskus kauan sitten, en tarvitsisi lääkkeitä, terapiaa tai psykiatria eikä minun tarvitsisi toimittaa Kelaan mitään lausuntoja tai hakemuksia, seksi sujuisi kuin itsestään eikä kosketus kauhistuttaisi enää yhtään - ja kaikki nämä mainiot asiat yhden lyhyen Prahanmatkan tuloksena, hienoa!

[Maria]

Olin sairauteni lähes vaikeimmassa vaiheessa eräällä matkalla maapallon toisella puolella. Tilanne vain paheni. Ei kohteessa mitään vikaa ollut, aivan unelmien paikka. Se nyt ei vaan sattunut toimimaan minun kohdallani, kun ahdistuneena yritin hädissäni vaihtaa maisemaa ja kuvittelin, että sairaus ikään kuin unohtuisi. Poissa silmistä, poissa mielestä. Yritän miettiä mikä maailman kolkka minut muuttaisi terveeksi, tuskin mikään, varsinkaan Praha. Korkeintaan murtaisi lisää minua, koska ympäristön vaihdoksen myötä tullut stressi vain lisäisi ahdistusta. Toimittaja ei selvästikään ymmärtänyt masennuksen syvintä olemusta.

Tervettä ihmistä pieni vaihtelu yleensä virkistää. Tavataan sanoa "Matkailu avartaa". Masentunut ei pysty nauttimaan vaihtelusta.

[Psykopatologia]

Psykopatologian ammattilaisarvio:
http://www.juhanimattila.com/PerttiLuukkonen2.htm

Sensaatio ilman sensaatioita
Psykoterapia 2010 nro 1
.
Psykiatri, psykoanalyytikko Juhani Mattila (s. 1942) on Ujoudesta, yksinäisyydestä -teoksensa jälkeen nyt julkaissut merkittävän kirjan Uupunut nainen, joka on "tositarina erään masentuneen ja uupuneen naisen pitkästä psykoterapiasta". Vertailukohdaksi tarjoutuvat potilaiden kirjoittamat tapauskuvaukset, mm. Tiina Pystysen Häpeähäkki (2000) ja Hymy Kankaanpään Rakkauden kerjäläinen (2002). Uupuneessa naisessa kirjoittajalla on kuitenkin toinen näkökulma, psykoterapeutin. (- -)

[Riidankylväjä]

Sinähän voisit kirjoittaa oman kirjan nettipalstakirjoitusten pohjalta. Nimeksi voisit laittaa vaikka "Juopunut nainen" - etenkin jos kirja kertoisi meidän kaikille niin tutusta nettihäiriköstä ongelmineen.

Irvileukairvileukairvileuka...