Psykopatologia.munfoorumi.com

Voidaanko terapiassa opetella/oppia sietämään omia tunteita?
Onko mahdollista, että aiemmin sietämättömät/sietämättömiltä tuntuvat tunteet tulevat terapian myötä siedettävämmiksi ja asiakas selviää (jatkossa) nk. yksin niiden kanssa?

Onko tällainen tavoite realistinen? Oletetaan, ettei terapiassa ole ns. aikarajaa, vaan puhutaan vaikkapa pitkästä/vuosien hoidosta.

Kyllä, ja käsittääkseni tämä on yksi terapian tavoitteistakin. Ei siis pyritä hankalien tunteiden "postamiseen" sinänsä. Kai.

Kyllä, hankalat tunteet integroidaan muihin tunteisiin, jolloin ne menettävät voimaansa.

Kiitos vastauksista.
-

"MIkä tunne on niin vaikea sietää? Ahdistus? Pelko? Viha? Himo? Oikein käsitä."

Virallista vastausta en osaa antaa.
Onhan niitä, tunteita ja tuntemuksia vaikka millaisia, että esim. mustasukkaisuus, kateus, omistushalu, hylätyksi tulemisen pelko, yksin oleminen (yleisesti tai pelko siitä), tunne että kuolee ilman muita/jota kuta, häpeä, viha, hajoamisen uhka/tunne, turvattomuus, kauhu, pelko, (jopa) itsenäistymisen/aikuisuuden tunne, menetys/menetykset/suru, erillisyys/eriytyminen, eheytyminen, yksinäisyys, hyväksi käytetyksi tulemisen tunne, petetyksi tuleminen, syyllisyys, katumus/huono omatunto, luopumisen tuska, toivottomuus, epävarmuus, vallan menetys tai vallanhimo jne.

(Vastasin yleisellä tasolla).

.

Rajatilaisten terapiassa terapeutti voi toimia potilaan pelottavien tunteiden säiliönä ja sanoiksi pukijana kuten äiti lapselle. Lapsi saa ilmaista pelkoa tai vihaa, äiti ei pelästy lapsen tunnetta vaan pysyy rauhallisena ja ehkä pukee tunteen ja sen aiheuttaneen kokemuksen semmoiseen muotoon, että se ei lapsesta enää ole niin vaikea kestää ja ymmärtää.

korjaussarja kirjoitti:MIkä tunne on niin vaikea sietää? Ahdistus? Pelko? Viha? Himo? Oikein käsitä.

Olen ajatellut siten, että mikä tahansa tunne voi olla vaikea sietää
tai muodostua sellaiseksi, että se alkaa määrittää
voimakkaasti koko persoonaa. Silloin, kun ihminen
on kuin tuuliviiri, tunteidensa hallitsema.

Esimerkiksi ilon muuttuminen euforiaksi
ja hypomaaniseksi tilaksi. Eihän sitä kauaa jaksa
kai kukaan.

Usein esiintyy joko/tai-asennetta kaksijakoisesti siten,
että toisaalta tunteet ovat pahasta ja ne täytyy kieltää
tai päinvastoin etsitään mahdollisimman voimakkaita kokemuksia,
jotta tuntuisi joltakin.

Helpointa on ehkä käsittää ahdistuksen muodostuminen sellaiseksi,
jota on vaikea sietää. Sairaudentilana on hyvin tunnettu ja kuvattu
fyysinen oireisto, joka liittyy ahdistuneisuuteen.

.

Kiitos korjauksista MacGyver!

(P.S. Yritin vakoilla Herra Psykopatologian viesteistä, mikä katkomispolitiikka on tällä hetkellä voimassa, mutta hän oli muokannut viestinsä sanamuodoltaan lyhyeen ilmaisutapaan, joten en saanut selville.)

Esimerkiksi Juhani Mattilan netissäkin olevasta artikkelista "Psykoanalyyttinen näkemys tunteista" ei tuommoista Leten kuvaamaa jakoa positiivisiin tunteisiin ja negatiivisiin emootioihin löydy, enkä ole missään muualla kuin Leten kirjoituksissa tuommoiseen jaotteluun törmännyt.

Lette ei ole pystynyt vastaamaan siihen, mikä on tunteiden (rakkaus, kiitollisuus yms.) englanninkielinen nimike.
___________

Ja toinen vastausta vaille jäänyt on kysymys, miksi kääntää?

Niin. Molemminpuolinen kiintymys olisi ihan jees (monen mielestä: ihmissuhteissa).
Hylkäykset, hylätyksi tulemisen tunne, yritykset välttää näitä; on monelle aivan hirveää.

Revi sitten irti, väkisin, kun roikkunut kaikkialla vuosikausia...
Tunne siitä, ettei ole kenestäkään epäterveesti riippuvainen voikin olla aikas hankala.
Tunne aikuisuudesta ja itsenäisyydestä, siitä että kaipaa ns. tavallisia ihmissuhteita.
Voikin tuntua oudolta, pelottavalta ja kauhealta.

Niin olisi. Mikä motivoi inversiota, Lette?

Lette on taas äitienpäivänä onnistunut näyttelemään tyhmää:
jorisee joutavia mutta ei vastaa yksinkertaisiin.

Mikä motivoi inversiota, Lette?

Saa nähdä, onnistutko taas olemaan tyhmä.

Lette kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Niin olisi. Mikä motivoi inversiota, Lette?

Tämä trilogia on minulla vasta oraalla, siksi joudun käyttämään aikaa sen
sisäistämiseen. Mielestäni tällainen lähestymistapa, joka kysymykseesi sisältyy,
on ihmiselle vahingollinen. Tulee mieleen ajatus. Jos antaa pahalle pikkusormen,
niin se voi viedä koko käden. Toivon, että lukisit Biancaliinalle antamani vastauksen.

Olen kyllä lukenut kirjoituksesi. - Et vastaa, mutta kuitenkin toitotat koko ajan,
että inversio ("paha" yms.) olisi ihmiselle helpompaa tai yleisempää yms. kuin ei-inversio
("hyvä" yms.).

Klo 14.33

Lette kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Lette on taas äitienpäivänä onnistunut näyttelemään tyhmää:
jorisee joutavia mutta ei vastaa yksinkertaisiin.

Hyvä Pertti Luukkonen, sinä loukkaat itseäsi!

Sinä taas olet loukannut minua levittelemällä valheellista tietoa,
jonka mukaan olisin kiusannut sinua Suomi24:n Psykologia-palstalla.
Tämä ei näköjään merkitse sinulle mitään.

Voi olla muitakin syitä foorumilta poistamattomuuteen kuin huono omatunto.
Pyrit kuitenkin olemaan hyväntahtoinen - toisin kuin Hermiitti ja Trisse -
ja puheesi on aidosti harhaisen oloista. Et myöskään kiusaa muita etkä
akiivisesti toitota valhettasi useissa viesteissä kroonisesti.

Tällaisenaan olet kuitenkin foorumin kannalta rikastuttava,
et häiritsevä.

"Lette":
"Ihmistä voi loukata vain ihminen itse!"

Tätä näkökulmaa en ihan ymmärrä ja täten allekirjoitakaan.
-

"Kyllästynyt":
"Höpö höpö! Jos sinä Lette vuodesta toiseen levität perättömiä syytöksiä, sinä et ole uhri vaan kärsimään joutuu sinun perättömien väitteidesi ja syytöstesi kohde."

Joskus on todistettava siihen suuntaan, että ovat perättömiä.
Voihan ihminen uskoa itsekin väitteisiinsä ja myöhemmin tiedostaa, että ne eivät välttämättä pidä paikkaansa ja voivat loukata suurestikin. Mennyttä on vain kovin vaikea pyyhkiä pois.

Mielestäni molemmat voivat "kärsiä", eikä ns. joko tai.
Ihminen voi kärsiä itse siitä, ettei kykene toimimaan tietyllä tavalla, vaan toimii tietyllä (mahd. vahingollisella tavalla; itselle, muille tai molemmille/kaikille).

Itse kunkin käytös voi ärsyttää ja on mahdotonta miellyttää 24/7 kaikkia.
On myös epärealistista muuttua (aidosti) milloin miksikin tai olettaa muiden/kaikkien muuttuvan.

Joskus tarvittaessa voi syyttömyydenkin "todistaa" alibilla yms.

Tässä tapauksessa on kuitenkin kyse fiksi-ideasta, kuten Keppe-moottorinkin kyseessä ollen.