Psykopatologia.munfoorumi.com

Perjanaina kevään 2011 viimeinen Voimala (TV1 klo 22 - 22.50).

Olemmeko kaikki terapian tarpeessa vai tekeekeö terapia meistä sairaita?

Tekee meistä sairaita. (tosin ei ole kokemusta aiheesta)

Mutta: Ihmiskunta on selvinnyt evoluution haasteista miljoonia vuosia ilman terapiaa. Miksi se sitä nyt tarvitsisi?

Ei ole peruskouluakaan tarvittu.

Vaurastunut yhteiskunta haluaa auttaa jäseniään, jos on selkä kipeä.

Psykopatologia kirjoitti:Ei ole peruskouluakaan tarvittu.

Vaurastunut yhteiskunta haluaa auttaa jäseniään, jos on selkä kipeä.

Peruskolu on ollut vasta 70-luvulta, mutta tarve opettaa omat taidot seuraavalle sukupolvelle on ihmislajilla ollut varsin kauan.

Tarkemmin ajatellen onhan noita poppamiehiäkin (terapeuttien edeltäjiä) tietysti ollut aikojen alusta.

Onko poppamiesten osaaminen pirstoutunut liikaa erikoistumisen myötä? Poppamiehen tehtävät ovat nykyään jakautuneet ainakin seuraaville ammattikunnille: lääkärit, psykologit, papit, (sosiaalitantat?). Vai onko niin, että psykologit ovat viime aikloina tunkeutuneet pappien reviirille?

Minusta lääketeollisuus ja psykiatria tekee meistä sairaita. Terapiassa diagnoosilla ei ole niin väliä.

TV1:llä klo 22.00 Seuraavana päivänä katsottavissa ylen areenassa, missä on myös aiempia jaksoja.

Oli paljon asiaa ja hyviä näkökulmia. Pitänee katsoa huomenna vielä uusiksikin areenalta.

Kas tässä.

"Psykokulttuurin hyvät ja pahat. Terapian tarpeesta ja sen ylivallasta puhuvat psykoanalyytikko Pirjo Lehtovuori, kirjailija Eeva Hurskainen, tiedetoimittaja Marko Hamilo ja psykoterapeutti Laura Mannila. "

http://areena.yle.fi/video/1302899189442


Ryhmätyö ry on v. 1958 perustettu kansanterveystyötä tekevä järjestö.
http://www.kolumbus.fi/ryhmatyo/

Hamilo puhui darvinistisessa hengessä, että ADHD ei ollut 10 000 vuotta sitten mikään häiriö
mutta että nykyisen koulukaitoksen perspektiivistä (yms.) on.

Käsitys on aivan tuulesta temmattu. Ko. henkilöt joutuivat petojen suihin yms.
paljon helpommin kuin normaalit.

Minua kauhistutti, että psykoterapeuttinimikkeen voi saada muullakin kuin terveydenhuollon/lääketieteen/psykologian/sosiaalialan/teologian pohjakoulutuksella, kuten nyt se luonneanalyyttinen kehopsykoterapeutti, joka tosin oli sitten opiskellut jotain psykologiaa ja psykiatriaa lisää, tai kuulema näyttelijät, jotka kouluttautuvat usein hahmoterapeuteiksi.

Sen nettiterapiakeskustelun jälkeen oli mukava kuulla, kun kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta korostettiin. Hyvältä tuntui myös se, että sanottiin, että lapsuuden vuorovaikutuksessa syntyneitä ongelmia voidaan korjata vuorovaikutuksen avulla, tarjoamalla erilainen, korjaava kokemus vuorovaikutuksesta.

Tuosta populaaripsykologisoinnistakin voisi olla samaa mieltä siinä, että edelleen yhteiskunnankin ongelmat mieluiten nähdään vain yksilön ja mielenterveyden ongelmina, kuten nyt koulusurmissa. Siinä tosin sitten keskityttiin aselakiin loppujen lopuksi, mikä oli sekin minusta väärän puun haukkumista. Ja siitä, että terapialla ei pitäisi pyrkiä poistamaan jotain ongelmaa tai muuttamaan ihmistä, kuten siinä homojen heteroksi terapoinnissa, vaan laajentamaan ihmisen omia valintamahdollisuuksia ja kykyä hallita stressiä, masennusta, ahdistusta tms.

Minua alkoi raksuttaa se ryhmätyö ry kertomus. Ihmisen psyyken sorkkiminen näyttää suistavan ainakin jotkut yksilöt aika herkästi raiteiltaan. Liekö kysymys muutenkin riskiryhmään kuuluvasta ihmisestä, vai voiko tuo tapahtua kenelle hyvänsä?

Sehän ei ollutkaan psykoterapiaa vaan vuorovaikutuskoulutusta. Mutta kuka todellakaan päästäisi jonkun ylioppilaan tai työvoimatoimiston päällikön sorkkimaan aivojaan kirurgin veitsellä sen paremmin kuin jonkinlaisen "aivopesunkaan" avulla "terapiassa".

Onneksi psykoterapeutin nimike on nimikesuojattu, mutta vaatimuksia tosiaan pitäisi minusta soveltuvan pohjakoulutuksen osalta tiukentaa. Haastateltu psykoanalyytikko piti koulutuksen siirtymistä yliopistoihin hyvänä uudistuksena. Ongelmana hän näki sen, että niissä terveydenhuollon yksiköissä, joista ihminen ensin hakee apua voi henkilökunnalla olla vain yhden suuntaista koulutusta eikä muiden suuntausten soveltuvuutta kukaan arvioi eikä kenties suosittele lainkaan.

Psykoterapiaahan se on ollut, Simo Kukkosen ryhmiä.

Tuo pohjakoulutusasiakaan ei ole yksinkertainen. Esimerkiksi psykologin koulutus on monissa yliopistoissa lähes yksinomaan tutkimustyöhön valmistava koulutus, kliiniset opinnot ovat todella vähäiset. Minun kokemukseni psykologeista ei ole kummoinen - vuorovaikutustaidot eivät tosiaan ole vahvin alue. Itse olen käynyt näyttelijän pohjakoulutuksen omaavalla gestalt-terapeutilla ja ollut todella tyytyväinen. Voimalassakin se yksi terapeutti mainitsi siitä, että teatterikoulutus on ollut erinomainen vuorovaikutuskoulutus. Tämä on minusta tärkeä pointti - lääkärit ja psykologit eivät tosiaankaan aina ole vuorovaikutuksen mestareita!

Tervetuloa, johanna!

Niin, onko joku joskus tavannut psykiatrin, jolla olisi jonkinmoista käytöstäkin?!

.

.

Mitä ammattia itse edustat?

.

Mutta onhan täällä hyväkäytöksisiä eläkeläisiä ja vastaavia.

Minusta vaatii vankan teoreettisen pohjan mielenterveysongelmista ja psykodynamiikasta, mielellään paljon kliinistä kokemusta mielenterveyspuolen työstä samoin kuin oman terapian läpikäynnin, että sitten niillä hyvilläkään vuorovaikutustaidoilla tietää, mitä sen vuorovaikutuksen avulla yritetään saavuttaa, mikä on eettisesti oikein ja mikä minkäkinlaisen terapian ja keinojen avulla ja missä ajassa ylipäätään mahdollista.

Analyytikko ei minusta korostanut turhaan oman terapian tai analyysin läpikäymisen tärkeyttä, ettei terapeutti mene liikaa mukaan potilaan ongelmiin ja sotke omia ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan ym. potilaan tilanteeseen