Sabiinittarien ryöstö on roomalaisessa mytologiassa tarina siitä, miten Rooman varhaishistoriassa kaupungin asukkaat ryöstivät itselleen morsiamet kaupunkiin vierailemaan kutsuttujen sabiinilaisten keskuudesta.[1]
Tarinan mukaan Roomassa ei sen perustamisen jälkeen ollut tarpeeksi vaimoja, eivätkä naapurikansojen naiset vapaaehtoisesti menneet naimisiin sen kansalaisten kanssa. Siksi kaupungin perustaja Romulus päätti ottaa viekkaudella, mitä ei muuten saanut. Hän valmisteli juhlalliset kisat merenjumalan Neptunuksen kunniaksi ja kutsui naapureita tulemaan niihin. Kisoihin tulikin suuri joukko naapureita, varsinkin sabiinilaisia. Sovitusta merkistä Rooman nuorukaiset sivalsivat kesken kisojen miekkansa ja ryöstivät suuren joukon nuoria naisia.[1]
Kolme vuotta myöhemmin sabiinilaiset päättivät kostaa ryöstön.[2] Naisten loukatut isät valmistautuivat taisteluun. Sabiinilaiset marssivat suurena joukkona Rooman alueelle. Siitä syttyneen taistelun aikana roomalaisten pakolla vaimoiksi ottamat sabiinilaiset naiset juoksivat hiukset sekaisin ja vaatteet revittyinä isiensä ja miestensä väliin ja taivuttivat rukouksillaan ja kyyneleillään heidät lopettamaan sodan. Naisten aloitteesta solmittiin valtioliitto, jonka mukaan roomalaiset ja sabiinilaiset liittyivät yhdeksi kansaksi, jonka hallituspaikaksi tuli Rooma. Sata sabinalaista sijoitettiin senaattiin, ja Romuluksen piti ottaa hallituskumppaniksensa sabiinien kuningas Tatius. Pian Tatius kuitenkin surmattiin eräässä kapinassa, ja tarinan mukaan senaattorit murhasivat Romuluksen.[1]
Aihe on kiinnostanut monia taiteilijoita etenkin renessanssin aikana. Peter Paul Rubens maalasi siitä taulun 1630-luvun lopussa. Hänen versiossaan tausta on antiikin ajalta, mutta naiset ovat pukeutuneet 1600-luvun flaamilaisnaisten asuihin.[3] Italiassa työskennelleen flaamilaisen Giambolognan tunnetuin työ on Firenzen Loggia dei Lanziin sijoitettu marmoriveistos tästä aiheesta, ja Giambolognan oppilas teki aiheesta myös pronssiversion.[4] Nicolas Poussinin maalaus on Louvressa.[2]
