Mona Lisa (tunnetaan myös nimillä ital. La Gioconda tai Monna Lisa ja ransk. La Joconde) on Leonardo da Vincin puulle vuodesta 1503 alkaen maalaama öljyvärimaalaus. Maailman tunnetuin maalaus esittää salaperäisesti hymyilevää naista. Ranskan kansalliskokoelmaan kuuluva maalaus sijaitsee Pariisin Louvressa kunniapaikalla Säätyjen salissa, jossa sen näkee noin kuusi miljoonaa henkeä vuosittain.[1][2]
Maalausta ihailtiin ja kopioitiin laajalti sen valmistumisesta lähtien. Sillä on ollut vaikutusta niin muotokuvien kehitykseen kuin muuhunkin taiteeseen. Se ei kuitenkaan ollut poikkeuksellisen tunnettu ennen 1800-luvun puoliväliä, jolloin symbolistitaiteilijat kiinnittivät siihen huomiota. He näkivät maalauksen ikuisen mystisen naisellisuuden ruumiillistumana.[3] Myöhemmin Marcel Duchamp kommentoi maalausta humoristisesti teoksessa LHOOQ (1917), jossa kuvaan on lisätty viikset, parta ja Duchampin signeeraus.[4]
Mona Lisasta tuli 1900-luvun loppuun mennessä maailmanlaajuinen ikoni, joka on esiintynyt sadoissa taideteoksissa ja vähintään kahdessa tuhannessa mainoksessa – 2000-luvun alussa se nähtiin uudessa mainoksessa joka viikko.[5]
Maalauksen mainetta ovat lisänneet myös varkaus- ja vahingoitusyritykset.[6]
Mona Lisan asu ja asento
Leonardo kuvaa mallin muodikkaana ja menestyneenä, mahdollisesti paremmin toimeentulevana kuin hän oli todellisuudessa. Tummat vaatteet ja musta huntu olivat espanjalaisvaikutteista huippumuotia. Ne eivät kuvaa esimerkiksi surua, kuten jotkut tutkijat ovat esittäneet. Mona Lisa täytti myös 1400- ja 1500-lukujen vaatimukset siitä, kuinka hyveellinen nainen tuli kuvata. Naisen oikea käsi lepää vasemman päällä, mikä kertoo hänen olevan uskollinen vaimo.[7]
Hymy ja kasvonpiirteet
Mona Lisan hymy.
Mona Lisan hymy on eräs teoksen tulkintaan liittyvistä vakioaiheista. Hymy saatetaan nähdä esimerkiksi tylsistyneenä, ilkikurisena, tyytyväisenä tai hieman surumielisenä. Tekniikoita, joita Leonardo da Vinci käytti aikaansaadakseen tämän salaperäisen vaikutelman, ovat muun muassa suupielten ja silmäkulmien kevyt varjostus, joka estää havaitsemasta naisen ilmettä selvästi, sekä hienoinen epäsymmetria teoksen puoliskojen välillä. Esimerkiksi taustan vasen puoli on aavistuksen alempana kuin oikea, mikä saa naisen näyttämään pidemmältä katseen keskittyessä vasempaan puoliskoon.[8] Huulet toteutettiin neljälläkymmenellä lakkakerroksella, jotka Leonardo levitti käsin.[9]
Maalauksen Mona Lisalla ei ole näkyviä kulmakarvoja eikä silmäripsiä.[10]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mona_Lisa
