Ach Ich Fulhl’s

[Palle]

Kuka osaisi paremmin tulkita Paminan aarian?

https://youtu.be/iivXK9pHEXU

[Palle]

Aria – tiivistelmä ja taustaa

Synopsis: Taminon ja Papagenon on läpäistävä kokeet päästäkseen vihittyjen piiriin. Vasta sitten Tamino voi mennä naimisiin Paminan kanssa. Koetuksen aikana Tamino saa huilunsa takaisin. Iloisena hän soittaa soitinta, ja Pamina ilmestyy paikalle äänen houkuttelemana. Kun Pamina puhuu hänelle, Tamino vaikenee, ja Pamina luulee menettäneensä Taminon rakkauden. Hän ei tiedä, että Taminon hiljaisuus on osa koetta.


Tämä aaria on kirjoitettu syvästi surulliseen g-molli-sävelmään. Paminan on osattava vetää pitkiä pianolinjoja ja muodostaa kauniita fraaseja. Jokainen lauluääni on laulettava ulos.

Orkesteri aloittaa hitaan andanten, jonka rytmi muistuttaa hautajaismarssia. Ensimmäisen säkeistön “fühls”- ja “hin”-nuotit antavat kappaleelle äärettömän kivuliaan luonteen, joka on ristiriidassa toisen säkeistön “Liebe”-nuotin lämpimän korkean B:n kanssa. Tätä seuraa ihanan nostalginen “Nimmer kommet ihr, Wonnestunden” (Ei koskaan, ilon tunnit):

Seuraavaksi kuulemme koloratuuriketjun sellaisena kuin me sen tunnemme hänen äidiltään, yön kuningattarelta. Mutta koloratuurit eivät ole räikeitä ja äänekkäitä, vaan lyyrisiä ja hiljaisia:

Yksi vaikeus on laulaa tämä koloratura täydellisellä legatolla, ilman hengästymistä, koska sana sydän (tämän pitkän koloraturan ainoa teksti) ei saa keskeytyä. Tämä johtaa kysymykseen siitä, millä tempolla aaria pitäisi laulaa, ja käsittelemme sitä jäljempänä Youtube-videoita käsittelevässä osiossa.

Seuraavassa kohdassa Tamina kysyy epäuskoisena Taminolta: “Etkö tunne rakkauden kaipuuta”? (etkö tunne rakkauteni kaipuuta?) ja sanan “rakkaus” kohdalla korkea B kuulostaa vain surulliselta ja resignoituneelta. Kohdassa “so wird Ruh im Tode sein” (oi palaa tai anna minun kuolla) musiikki muuttuu aavemaiseksi ja kalpeaksi. Eteeriset pianissimohypyt näyttävät jo kuulostavan tuonpuoleisesta:

Kirjoitettu “lyyriselle sopraanolle”


Paminan rooli on kirjoitettu lyyriselle sopraanolle. Lyyrisellä sopraanolla on oltava ääni, jossa on lämmin sointiväri ja jonka on pystyttävä vakuuttamaan kellomaisella äänellä korkeassa rekisterissä. Äänen on oltava värikäs eikä se saa kuulostaa pakotetulta. Keskirekisterin on oltava rikas.

https://opera-inside.com/ach-ich-fuhls- ... u/?lang=fi

[Palle]

Katsotaanpa vertailun vuoksi muutaman mestarilaulajan versio.

Barbara Bonneyn tulkinta on henkeäsalpaava. Se on hyvin lyyrinen nopeasta temposta huolimatta.

https://youtu.be/dmHyA4WsJAM?si=Qa-5P0nO-Ssacf_j

[Palle]

Hidas tempo antaa Diana Damrausin tulkinnalle resignatiivisen tunnelman.

Ach, ich fühls (7) – Damrau

https://youtu.be/InAJmc3OnEU?si=mPhgR0vLJMCIdnXX