Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/kurki408.htm

Janne Kurki (2008): Psykodiagnostiikka lacanilaisesta näkökulmasta

Tuo oli mielenkiintoista, että sanottiin diagnosoijan olevan osana vuorovaikutusta diagnosoitavan kanssa. Hänen siis tulisi olla tietoinen omasta vaikutuksestaan prosessissa. Toinen tärkeä, tuosta seuraava päätelmä minusta oli se, ettei tk-lääkäri pysty 20 minuutin käynnillä tekemään diagnoosia.

Kliinikko itse on myös instrumentti. TK-lääkäri voi pystyä tekemään helpoissa tapauksissa oikean (suuntaisen) tai
oikean (ylimalkaisen) diagnoosin. "Syvemmän" tason diagnoosit ovat vaikeita.

Niin varmaan psykoterapeutti, mutta psykiatreista en tiedä. Instrumentin sijasta vertaisin erästäkin vaikkapa pesäpallomailaan, jota käytettiin lyömäaseena, kun diagnosoija sortui provosointiin ja uhkailuun. Ja tk-lääkäriltä menivät ohi tai tulivat väärinymmärretyksi selvät, selkeät faktatiedotkin, kun kai niin kovasti virittäytyi havaitsemaan jotain poikkeavaa. Mutta se siitä.

Kurki kirjoitti Psykoterapia 2/2012 numeroon hyvän ja helppotajuise(mma)n artikkelin "Ruohonjuuritason lacanilaista psykodiagnostiikkaa".