Kuntouttava- versus lyhytterapia
Lähetetty: 09.05.2021 23:53"Pitkällä psykoterapialla hoidetaan myös ongelmia, joissa sitä ei tarvittaisi – näin kouluttajapsykologi Jan-Henry Stenberg korjaisi tilannetta
Kelan korvaamat kuntoutuspsykoterapiat voivat kestää vuosia ja niiden käyttö on lisääntynyt 2010-luvun ajan. Moni saisi apua nopeammin psykoterapiaan pohjautuvasta lyhytterapiasta. Ongelmana on, ettei lyhytterapeuttista osaamista ole riittävästi. Selvitimme, mikä ero kuntouttavalla psykoterapialla ja lyhytterapialla on. - MINNA AKIMO Lännen Media
Suomalaisten mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet, mutta avun saaminen voi olla vaikeaa ja hidasta.
Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa saa yli 56 000 suomalaista, mutta sopivan terapeutin löytäminen voi kestää jopa puolesta vuodesta vuoteen.
Terapeutin löytäminen on asiakkaan vastuulla ja yksityisellä puolella työskentelevät psykoterapeutit ovat täystyöllistettyjä. Avun saamista mielenterveysongelmiin, kuten ahdistukseen tai masennukseen vaikeuttaa sekin, että perusterveydenhuollossa psykoterapeuttista apua ei juuri ole tarjolla.
Psykoterapeutti Sarianna Virpikari sekä Terapiat etulinjaan -hankkeen sivutoiminen ylilääkäri Tuula Metsä esittivät Lännen Median haastattelussa huhtikuussa, että lyhytterapian saatavuutta julkisella puolella pitäisi lisätä, jotta ihmiset saisivat apua nopeammin ja tehokkaammin.
Selvitimme, mitä lyhytterapia on.
Mitä lyhytterapia on ja miten se eroaa pitkästä kuntoutuspsykoterapiasta, psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä?
– Lyhytterapialla voidaan tarkoittaa mitä tahansa psykologista hoitomuotoa. Lyhytpsykoterapiat ovat erilaisia psykoterapiaan pohjautuvia suuntauksia ja niiden käyttö vaatii yleensä koulutusta tavanomaisen psykoterapiakoulutuksen lisäksi. Kuntoutuspsykoterapiasta ne erottautuvat muun muassa keston ja käyttötarkoituksen mukaan. Kuntoutuspsykoterapia voi kestää vuosia, kun taas lyhytterapia kestää määräajan, esimerkiksi parikymmentä kertaa.
Miksi perusterveydenhuollossa tarvitaan lisää lyhytterapeuttista koulutusta? Eivätkö tällaiset taidot sisälly esimerkiksi psykiatristen sairaanhoitajien koulutukseen?
– Lähtökohtaisesti psykiatristen sairaanhoitajien koulutukseen ei juurikaan kuulu psykologisesti tutkittujen hoitojen osaaminen. Julkisessa terveydenhoidossa työskentelee kuitenkin paljon sellaisia psykiatrisia sairaanhoitajia, jotka ovat hankkineet lisäkoulutusta ja siten hallitsevat myös psykoterapeuttisia hoitomenetelmiä.
– Eroa voi kuvata myös siten, että hoitaja, joka on saanut erilaisten psykologisten hoitojen menetelmäkoulutuksen, pystyy hoitamaan psykiatrisia mielenterveyden ongelmia hyvin tehokkaasti. Kun taas hoitaja, jolla tällaista koulutusta ei ole, pystyy keskustelemaan asiakkaan kanssa mielenterveyteen liittyvistä asioista yleisemmällä tasolla ja tukemaan siten asiakasta.
Milloin riittää lyhytterapia ja milloin tarvitaan pitkää kuntoutusterapiaa?
– Vähän kärjistäen voi sanoa, että ihmiset tarvitsevat psykologista apua kolmenlaisissa tilanteissa. On niitä, jotka tarvitsevat tukea tiettyyn mielenterveyden pulmaan eli esimerkiksi yleiseen ahdistushäiriöön tai pakko-oireisiin. Sitten on ihmisiä, jotka tarvitsevat psykologista apua elämän yllättävissä kriisitilanteissa, kuten avioerotilanteissa, läheisen ihmisen kuolemassa tai vaikka silloin, jos ihminen on saanut lopputilin. Näissä molemmissa tapauksissa nopeasti annettava lyhytterapia useimmiten riittäisi, eivätkä he välttämättä tarvitse pidempää hoitoa kuten Kelan korvaamaa pitkää kuntoutusterapiaa.
– Sen sijaan pidempikestoista psykoterapiaa tarvitaan laaja-alaisten ongelmien tarkasteluun ja tilanteissa, joissa ihminen tarvitsee apua koko elämänsä. Tyypillisiä ovat esimerkiksi elämän taitekohtiin liittyvät ongelmat. Psykoterapeutilta tämä vaatii pitkän koulutuksen sekä syvällistä teoreettista ymmärrystä ihmisen psyykeen toiminnasta, jotta hän voi auttaa vaikeassa ja vaativassa elämänsuunnan muutoksessa.
– Nyt nämä kaikki ihmiset on laitettu Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin, koska se on ainoa jono, joka vetää edes jotenkin.
Kun terveydenhoidon ammattilaisia joudutaan kouluttamaan uudestaan, eikö tilanteen korjaaminen ole vuosikausien urakka?
– Ei ole, ja juuri tämän vuoksi Terapiat etulinjaan -hankkeessa olemme rakentamassa Suomeen yhtenäistä ja systemaattista koulutusjärjestelmää psykologisten hoitomenetelmien koulutukseen. Esimerkiksi psykiatriset sairaanhoitajat tai muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat suorittaa koulutuspaketin, jonka avulla he oppivat hoitamaan masennusta tai ahdistushäiriötä tietyllä psykologisella menetelmällä. Silloin ei tarvitse oppia kokonaan uutta ammattia, vaan ammattilaiset saavat käyttöönsä uusia, parempia työkaluja.
Kumpi mielenterveysongelmissa on lopputuloksen kannalta tärkeämpää: tietty psykologinen hoitomenetelmä vai turvallinen ja lämmin suhde hoitajan ja asiakkaan välillä?
– Tämä riippuu siitä, millaisesta mielenterveyden ongelmasta on kyse. Yksinkertaistaen voi sanoa, että jos kyseessä on jokin erityinen sairaus, esimerkiksi pakko-oireinen tai syömiseen liittyvä häiriö, silloin psykologisella hoitomenetelmällä on suuri merkitys. Jos kyse on yleishäiriöstä eli esimerkiksi elämän taitekohtaan liittyvästä avun tarpeesta, psykologisen hoitomenetelmän suuntauksella on pienempi merkitys. Hyvällä yhteistyösuhteella on aina merkitystä.
Nykyjärjestelmä pitäisi kääntää ylösalaisin – valtakunnallinen portaali etsisi asiakkaalle sopivan terapeutin
Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian määrät ovat kasvaneet rajusti koko 2000-luvun ajan. Mielenterveyden häiriöt, kuten masennus ja ahdistuneisuushäiriöt, ovat lisääntyneet varsinkin nuorilla ja nuorilla aikuisilla.
Eduskunnan käsittelyssä on kaksi kansalaisaloitetta, joista toisessa vaaditaan terapiatakuuta ja toisessa psykoterapeuttien koulutuksen maksuttomuutta. Molempien päämäärä on sama: psykoterapeuttista apua pitäisi saada nykyistä nopeammin ja helpommin.
Nykykäytännön mukaan Kelan kuntoutuspsykoterapian päätöksen saanut ihminen joutuu etsimään sopivan psykoterapeutin itse.
Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kääntäisi tilanteen toisinpäin. Sopivan hoitosuhteen löytämisen ei pitäisi olla masentuneen ihmisen vastuulla, vaan vastuuta voisi siirtää järjestelmälle.
– Nykyinen järjestelmämme ei enää toimi optimaalisesti, ei edes hyvin. Meille pitäisi rakentaa yksi yhtenäinen ja valtakunnallinen portaali, jossa ihmiset voivat nimettömästi kertoa, millaista terapeuttia he etsivät ja millaisiin mielenterveyden pulmiin he tarvitsevat apua, Stenberg sanoo.
Valtakunnallinen portaali yhdistäisi asiakkaan ja sopivan terapeutin. Tämä vaatisi, että asiakas pystyy anonyymisti kertomaan ja kuvailemaan, millaiseen tilanteeseen apua tarvitsee.
Sopivan terapeutin löytämistä voisi nopeuttaa sekin, että vastaanottoaikoja voi tarjota etäyhteyksillä.
– Portaalin kautta terapeutti etsisi itse itselleen sopivia asiakkaita, eikä asiakas joutuisi odottamaan asiansa kanssa jopa vuoden verran, Stenberg sanoo.
Koulutettujen psykoterapeuttien osaaminen voi jäädä vakiintumatta eri häiriötyyppien ja menetelmien osalta, jos harjoitusta ei tule riittävästi.
– Jos asiakas kertoo etsivänsä pakko-oireisiin erikoistunutta psykoterapeuttia, juuri tähän ongelmaan erikoistuneet terapeutit voisivat ottaa suoraan yhteyttä mahdolliseen uuteen asiakkaaseen. Tämä auttaisi myös heitä ylläpitämään erityisosaamistaan."
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/53054 ... tilannetta
Kelan korvaamat kuntoutuspsykoterapiat voivat kestää vuosia ja niiden käyttö on lisääntynyt 2010-luvun ajan. Moni saisi apua nopeammin psykoterapiaan pohjautuvasta lyhytterapiasta. Ongelmana on, ettei lyhytterapeuttista osaamista ole riittävästi. Selvitimme, mikä ero kuntouttavalla psykoterapialla ja lyhytterapialla on. - MINNA AKIMO Lännen Media
Suomalaisten mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet, mutta avun saaminen voi olla vaikeaa ja hidasta.
Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa saa yli 56 000 suomalaista, mutta sopivan terapeutin löytäminen voi kestää jopa puolesta vuodesta vuoteen.
Terapeutin löytäminen on asiakkaan vastuulla ja yksityisellä puolella työskentelevät psykoterapeutit ovat täystyöllistettyjä. Avun saamista mielenterveysongelmiin, kuten ahdistukseen tai masennukseen vaikeuttaa sekin, että perusterveydenhuollossa psykoterapeuttista apua ei juuri ole tarjolla.
Psykoterapeutti Sarianna Virpikari sekä Terapiat etulinjaan -hankkeen sivutoiminen ylilääkäri Tuula Metsä esittivät Lännen Median haastattelussa huhtikuussa, että lyhytterapian saatavuutta julkisella puolella pitäisi lisätä, jotta ihmiset saisivat apua nopeammin ja tehokkaammin.
Selvitimme, mitä lyhytterapia on.
Mitä lyhytterapia on ja miten se eroaa pitkästä kuntoutuspsykoterapiasta, psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä?
– Lyhytterapialla voidaan tarkoittaa mitä tahansa psykologista hoitomuotoa. Lyhytpsykoterapiat ovat erilaisia psykoterapiaan pohjautuvia suuntauksia ja niiden käyttö vaatii yleensä koulutusta tavanomaisen psykoterapiakoulutuksen lisäksi. Kuntoutuspsykoterapiasta ne erottautuvat muun muassa keston ja käyttötarkoituksen mukaan. Kuntoutuspsykoterapia voi kestää vuosia, kun taas lyhytterapia kestää määräajan, esimerkiksi parikymmentä kertaa.
Miksi perusterveydenhuollossa tarvitaan lisää lyhytterapeuttista koulutusta? Eivätkö tällaiset taidot sisälly esimerkiksi psykiatristen sairaanhoitajien koulutukseen?
– Lähtökohtaisesti psykiatristen sairaanhoitajien koulutukseen ei juurikaan kuulu psykologisesti tutkittujen hoitojen osaaminen. Julkisessa terveydenhoidossa työskentelee kuitenkin paljon sellaisia psykiatrisia sairaanhoitajia, jotka ovat hankkineet lisäkoulutusta ja siten hallitsevat myös psykoterapeuttisia hoitomenetelmiä.
– Eroa voi kuvata myös siten, että hoitaja, joka on saanut erilaisten psykologisten hoitojen menetelmäkoulutuksen, pystyy hoitamaan psykiatrisia mielenterveyden ongelmia hyvin tehokkaasti. Kun taas hoitaja, jolla tällaista koulutusta ei ole, pystyy keskustelemaan asiakkaan kanssa mielenterveyteen liittyvistä asioista yleisemmällä tasolla ja tukemaan siten asiakasta.
Milloin riittää lyhytterapia ja milloin tarvitaan pitkää kuntoutusterapiaa?
– Vähän kärjistäen voi sanoa, että ihmiset tarvitsevat psykologista apua kolmenlaisissa tilanteissa. On niitä, jotka tarvitsevat tukea tiettyyn mielenterveyden pulmaan eli esimerkiksi yleiseen ahdistushäiriöön tai pakko-oireisiin. Sitten on ihmisiä, jotka tarvitsevat psykologista apua elämän yllättävissä kriisitilanteissa, kuten avioerotilanteissa, läheisen ihmisen kuolemassa tai vaikka silloin, jos ihminen on saanut lopputilin. Näissä molemmissa tapauksissa nopeasti annettava lyhytterapia useimmiten riittäisi, eivätkä he välttämättä tarvitse pidempää hoitoa kuten Kelan korvaamaa pitkää kuntoutusterapiaa.
– Sen sijaan pidempikestoista psykoterapiaa tarvitaan laaja-alaisten ongelmien tarkasteluun ja tilanteissa, joissa ihminen tarvitsee apua koko elämänsä. Tyypillisiä ovat esimerkiksi elämän taitekohtiin liittyvät ongelmat. Psykoterapeutilta tämä vaatii pitkän koulutuksen sekä syvällistä teoreettista ymmärrystä ihmisen psyykeen toiminnasta, jotta hän voi auttaa vaikeassa ja vaativassa elämänsuunnan muutoksessa.
– Nyt nämä kaikki ihmiset on laitettu Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin, koska se on ainoa jono, joka vetää edes jotenkin.
Kun terveydenhoidon ammattilaisia joudutaan kouluttamaan uudestaan, eikö tilanteen korjaaminen ole vuosikausien urakka?
– Ei ole, ja juuri tämän vuoksi Terapiat etulinjaan -hankkeessa olemme rakentamassa Suomeen yhtenäistä ja systemaattista koulutusjärjestelmää psykologisten hoitomenetelmien koulutukseen. Esimerkiksi psykiatriset sairaanhoitajat tai muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat suorittaa koulutuspaketin, jonka avulla he oppivat hoitamaan masennusta tai ahdistushäiriötä tietyllä psykologisella menetelmällä. Silloin ei tarvitse oppia kokonaan uutta ammattia, vaan ammattilaiset saavat käyttöönsä uusia, parempia työkaluja.
Kumpi mielenterveysongelmissa on lopputuloksen kannalta tärkeämpää: tietty psykologinen hoitomenetelmä vai turvallinen ja lämmin suhde hoitajan ja asiakkaan välillä?
– Tämä riippuu siitä, millaisesta mielenterveyden ongelmasta on kyse. Yksinkertaistaen voi sanoa, että jos kyseessä on jokin erityinen sairaus, esimerkiksi pakko-oireinen tai syömiseen liittyvä häiriö, silloin psykologisella hoitomenetelmällä on suuri merkitys. Jos kyse on yleishäiriöstä eli esimerkiksi elämän taitekohtaan liittyvästä avun tarpeesta, psykologisen hoitomenetelmän suuntauksella on pienempi merkitys. Hyvällä yhteistyösuhteella on aina merkitystä.
Nykyjärjestelmä pitäisi kääntää ylösalaisin – valtakunnallinen portaali etsisi asiakkaalle sopivan terapeutin
Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian määrät ovat kasvaneet rajusti koko 2000-luvun ajan. Mielenterveyden häiriöt, kuten masennus ja ahdistuneisuushäiriöt, ovat lisääntyneet varsinkin nuorilla ja nuorilla aikuisilla.
Eduskunnan käsittelyssä on kaksi kansalaisaloitetta, joista toisessa vaaditaan terapiatakuuta ja toisessa psykoterapeuttien koulutuksen maksuttomuutta. Molempien päämäärä on sama: psykoterapeuttista apua pitäisi saada nykyistä nopeammin ja helpommin.
Nykykäytännön mukaan Kelan kuntoutuspsykoterapian päätöksen saanut ihminen joutuu etsimään sopivan psykoterapeutin itse.
Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kääntäisi tilanteen toisinpäin. Sopivan hoitosuhteen löytämisen ei pitäisi olla masentuneen ihmisen vastuulla, vaan vastuuta voisi siirtää järjestelmälle.
– Nykyinen järjestelmämme ei enää toimi optimaalisesti, ei edes hyvin. Meille pitäisi rakentaa yksi yhtenäinen ja valtakunnallinen portaali, jossa ihmiset voivat nimettömästi kertoa, millaista terapeuttia he etsivät ja millaisiin mielenterveyden pulmiin he tarvitsevat apua, Stenberg sanoo.
Valtakunnallinen portaali yhdistäisi asiakkaan ja sopivan terapeutin. Tämä vaatisi, että asiakas pystyy anonyymisti kertomaan ja kuvailemaan, millaiseen tilanteeseen apua tarvitsee.
Sopivan terapeutin löytämistä voisi nopeuttaa sekin, että vastaanottoaikoja voi tarjota etäyhteyksillä.
– Portaalin kautta terapeutti etsisi itse itselleen sopivia asiakkaita, eikä asiakas joutuisi odottamaan asiansa kanssa jopa vuoden verran, Stenberg sanoo.
Koulutettujen psykoterapeuttien osaaminen voi jäädä vakiintumatta eri häiriötyyppien ja menetelmien osalta, jos harjoitusta ei tule riittävästi.
– Jos asiakas kertoo etsivänsä pakko-oireisiin erikoistunutta psykoterapeuttia, juuri tähän ongelmaan erikoistuneet terapeutit voisivat ottaa suoraan yhteyttä mahdolliseen uuteen asiakkaaseen. Tämä auttaisi myös heitä ylläpitämään erityisosaamistaan."
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/53054 ... tilannetta