Louise Glück (Nobel 2020): Vertaus

[Psykopatologia]

Sumarin ja kustantamon luvalla julkaisemme kokoelman avausrunon.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006663093.html

VERTAUS

Ensin luovuimme maailmallisista hyvyyksistä, kuten Pyhä Franciscus opettaa,
jotta saavuttaminen ja menettäminen eivät
hämmentäisi sielujamme, ja myös siksi
että ruumiimme voisivat liikkua
vapaasti ja helposti vuorisolissa, sitten keskustelimme siitä
minne tai missä voisimme matkustaa, ja toisesta kysymyksestä koskien
sitä pitäisikö meillä olla päämäärä, mitä
monet meistä vastustivat kiihkeästi, väittäen että sellainen päämäärä
vastaisi täysin maailmallisia hyvyyksiä, tarkoittaen rajoittumista tai vetäytymistä,
kun taas toiset väittivät että tuon sanan kautta olisimme vihittyjä
pyhiinvaeltajia emmekä pelkkiä vaeltajia: mielemme käänsivät sanan
unelmaksi, etsinnän kohteeksi, niin että keskittymällä saattaisimme nähdä sen
kimmeltävän kivien keskellä emmekä
kulkisi sokeina ohi; jokaisesta
lisäkysymyksestä väittelimme yhtä innokkaasti, argumentit eestaas lepattaen,
niin että muutuimme, kuten eräät sanoivat, vähemmän joustaviksi, alistuviksi
kuin sotilaat turhassa sodassa. Ja lunta satoi päällemme ja tuuli puhalsi,
tyyntyen aikanaan – sinne missä lumi oli ollut, ilmaantui monia kukkia,
ja missä tähdet olivat loistaneet, aurinko kohosi metsänreunan yläpuolelle
niin että meillä oli jälleen varjot; tämä tapahtui useita kertoja.
Myös sadetta, joskus myös tulvimista, myös lumivyöryjä, joihin
muutamat meistä katosivat, ja ajoittain näytimme
saavuttaneen yksimielisyyden, nostimme
kenttäkeittiömme taas hartioillemme; mutta joka kerta tuo hetki meni ohi,
niin että (vuosien jälkeen) olimme edelleen ensimmäisessä vaiheessa, yhä
valmistautumassa aloittamaan matkanteon, mutta silti olimme muuttuneet;
saatoimme nähdä sen toisissamme; olimme muuttuneet vaikka
emme olleet liikkuneet, ja eräs sanoi voi katsokaa miten olemme vanhentuneet
matkustaessamme vain päivästä yöhön, ei eteenpäin eikä sivullepäin, ja tämä
vaikutti oudosti ihmeeltä. Ja ne jotka uskoivat että meillä piti olla
päämäärä
uskoivat että päämäärä oli tässä, ja ne, joista tuntui että meidän oli pysyttävä vapaina
voidaksemme kohdata totuuden, uskoivat että totuus oli paljastunut.

[Kääntäjä] Anni Sumari on kirjailija, runoilija ja kääntäjä, jonka oma esikoisteos, novellikokoelma Matkakertomuksia pimeästä, julkaistiin vuonna 1986.