Psykopatologia.munfoorumi.com

Mitä tarkoittaa kun puhuessaan aika usein sanoo sen asian vastakohdan mitä tarkoittaa? "Tänään onkin tosi läm... siis kylmä!" Välillä tää on suorastaan ongelma. Freudin mukaan salaiset ajatukset tulee näin ilmi. Mutta eilenkin oli kaikin kriteerein kylmää eikä lämmintä ja tää on toistuvaa eri asioissa. Vastaisitko pp?

Mietin.

Jospa hän tarkoittaa, että olisi kivaa, jos olisi lämmintä, kun on kylmä?

Sillä on sivupersoona.
https://www.youtube.com/watch?v=h2JkgH4Bk4Y

Mielestäni tuo voisi olla neurologinen siis puheen tuottamiseen liittyvä ongelma. Jos on samantyyppinen ja usein toistuva. Jonkinlainen sanojen merkityksien sekoittumisen ilmiö, sanojen muistamisen vaikeus, ehkä keskittymisen vaikeus tms.

(Kop kop; vieraat tulevat): "Tässä me nyt vihdoin tulemme."
(Isäntäväki:) "No tervemenoa! Onpa hauska tavata taas pitkästä aikaa."

Painottuneet tietoiset psyykkiset sisällöt voivat peittää piilotajuisempia vastakkaisia sisältöjä (reaktionmuodostus) ja/tai henkilön pelkoja tai toiveita. Tai henkilö voi toistaa jotain aiempaa tilannetta, jossa hänelle on tapahtunut jotain epämieluisaa tai mieluisaa. - Hermostuneisuus ja neurologinen sentraalinen häiriö lisäävät tällaisten tapahtumien todennäköisyyttä.

Tiedän tuon kyllä. Hilpan vastaus oli oikeastaan hyödyllisempi mutta annan oikean esimerkin kun tälläistä taas tulee. (Tuo kylmä oli vaan keksitty). Tämä saattaa toistua monta kertaa eri asioissa samassa keskustelussa ja tosi satunnaisella tavalla. Voihan tietenkin olla että se viestii siitä että se koko keskustelu on jotenkin epämieluisa kun tulee paljon häirintää.

Psykoosissa ajattelin vallan noita vastakohtia, mutta uskon sen johtuneen siitä,että mulla oli just ollu opinnoissa Derridan dekonstruktion käsitteestä juttua ja se jäi päälle se teoria.
WIKIPEDIASTA
Dekonstruktio on jälkistrukturalistisen ranskalaisfilosofi Jacques Derridan kehittämä kriittinen lukutapa. Sen tavoitteena on tuoda esiin käsityksissä ja käsitteissä piileviä ristiriitaisuuksia ja osoittaa kielen ja yleisesti merkityksen häilyvyys . Dekonstruktiosta on tullut merkittävä teoreettinen käsite mannermaisessa filosofiassa ja kirjallisuuskritiikissä sekä kirjallisuudentutkimuksessa.

Dekonstruktiivisen lukutavan mukaan esimerkiksi mikään kirja ei ole yksiselitteisesti yhden tekijän kirjoittama ja selkeää viestiä kommunikoiva teksti, vaan pikemminkin joukko konflikteja tietyssä kulttuurissa tai maailmankuvassa. Tekstin dekonstruoinnin uskotaan paljastavan useita erilaisia yhtäaikaisia näkökulmia, jotka saattavat olla myös ristiriidassa keskenään. Näin dekonstruoiva luenta tuottaa useita mahdollisia näkökulmia, jotka useimmiten on peitetty tai jätetty huomiotta perinteisemmässä luennassa.

Useimmiten dekonstruktio keskittyy mm. vastapareihin tekstissä, esimerkiksi maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen tai homouteen ja heterouteen, ja pyrkii esittämään ne yhteen kietoutuneina ja mahdottomina erottaa. Dekonstruktionistien mukaan jonkin seikan merkitys syntyy aina suhteessa siihen mitä se ei ole. Tästä he johtavat ajatuksen, ettei merkitystä ole olemassa minkäänlaisena selkeänä absoluuttisena kategoriana.

Joo.

Mutta onko Hilpan kuvaamia neurologisia ongelmia ylipäätään olemassa? - Ongelmallista on esimerkiksi, että miksi henkilö sitten muistaa ilmeisen hyvin vastakohtia.

Sanojen merkityksien sekoittaminen on kai melko tavallista joillakin.

Jos on sanojen muistamisen ongelmia, ne voivat puheessa ilmetä siten, että sanat pullahtavat ulos milloin minäkin väärinä sanoina. Etenkin kun kiire. Ja jokin monimutkaisempi tilanne, jossa samanaikaisesti keskityttävä kuullun ymmärtämiseen, suuremman asiakokonaisuuden hallintaan ja oman responssin laadintaan. Tarvitaan tuolloin rautaista häiriötöntä keskittymiskykyä, jotta puhe tulee sujuvana virheettömänä juuri silloin, kun on oma vuoro puhua. Ja erittäin hyvin toimivaa työmuistia.

Tässä on spesifikaationa vastakohtien pullahtaminen.

Aito esimerkki. Mentiin rautatientorin luistelupisteen ohi jota kaveri ihasteli. Mä sanoin "joo tää on tässä joka kes.. siis joka talvi".

Psykopatologia kirjoitti:Mutta onko Hilpan kuvaamia neurologisia ongelmia ylipäätään olemassa? - Ongelmallista on esimerkiksi, että miksi henkilö sitten muistaa ilmeisen hyvin vastakohtia.

Minun mielestäni henkilö ei tässä muista oikein tarvitsemaansa sanaa, vaan käyttää jotain tarvitsemaansa sanaa muistuttavaa sanaa. Voi olla vastakohta tai jokin muu tarvittavaa sanaa hieman muistuttava sana, joka sitten pullahtaa mieleen. Ehtii sanoa sen ja sitten välittömästi itsekin huomaa höhlän sanan käytön.

Rakkaussoturi kirjoitti:Psykoosissa ajattelin vallan noita ...

Tuo mitä kuvasin, ja jota hieman muistuttavaa trisse kuvasi, on mielestäni jokseenkin eri tyyppinen oire. Psykoosissa ehkä enemmän pakonomainen?

eea kirjoitti:Aito esimerkki. Mentiin rautatientorin luistelupisteen ohi jota kaveri ihasteli. Mä sanoin "joo tää on tässä joka kes.. siis joka talvi".

Tuo luistelun näkeminen oli ehkä jossain määrin ärsyttävää kun en itse uskalla/saa luistella. Ehkä siksi yritin siirtää sitä toiseen aikaan. Kesää myös kaipaa. Tai ehkä tämä keskustelu täällä oli mielessäni ja oli tarve saada mahdollisimman paljon alkuperäistä keksittyä muistuttava todellinen esimerkki? Puhuttiin siis kaksi tuntia ja tämä oli ainoa missä esiintyi ettei tuo tolkuttoman yleistä ole mutta jotain outoa kuitenkin johon olen kiinnittänyt huomiota. Eniten tuota tulee varmaan silloin kun puhun itsekseni.

Joo, olihan se pakonomaista, ku psykoosissa ei pysty kontrolloimaan omia ajatuksia. Mutta sitten kyllä hoksasin,et aivoni tuovat mieleen eri päivinä eri asioita mm. rasismin (osa mun kouluaikaisista kiusaajista oli skineja), joita sit työstin kotilomilla mm. soittamalla aiheeseen liittyviä kappaleita. Mutta siis en pystyny esim. ratkomaan ristikoita psykoosissa, ku pyöri ne vastakohdat päässä ja ristikoissahan etitään synonyymeja.

Tuo liittyy tähän aiheeseen koska?

Koska kysyit vastakohdista.

Tulipa minullekin: (- -) Avoin verbaalinen kommunikaatio on [syvenevän] rakkaussuhteen este...ehto. (- -).