Psykologian professori Veijo Virsu 1941 – 2018.
Lähetetty: 08.01.2019 23:40HS 31.12.2018 https://www.hs.fi/muistot/art-2000005949126.html
Psykologian professori Veijo Vesa Elias Virsu 1941 – 2018
PROFESSORI Veijo Virsu kuoli 25. marraskuuta 2018 Espoossa vaikeaan sairauteen. Hän oli 77-vuotias, syntynyt 9. huhtikuuta 1941 Ruukissa.
Virsu opiskeli Helsingin yliopistossa psykologiaa. Maisteritason tutkinnon hän suoritti 1965, filosofian lisensiaatin ja tohtorin arvot hän sai 1968. Hän kuului ensimmäiseen tutkijapolveen, joka suuntasi väittelyn jälkeen anglosaksisten maiden huippuyliopistoihin (University of Michigan 1968 – 1970, Cambridge University 1970 – 1971). Palattuaan Suomeen Virsu toimi Suomen Akatemian tutkijanviroissa ja Helsingin yliopiston viroissa. Vuonna 1980 hänet nimitettiin henkilökohtaiseen professuuriin, josta hän jäi eläkkeelle 2009.
VIRSU oli suomalaisen psykologian pioneeri kansainvälisessä julkaisemisessa. Hänen yli 150 artikkelistaan 70 oli parhaissa tieteellisissä lehdissä – ensimmäiset jo 1960-luvulla. Virsun julkaisut ovat olleet vaikutusvaltaisia: kolme niistä julkaistiin arvostetussa Nature-lehdessä. Hänen viitatuimmat tutkimuksensa koskevat näköhavaintojen aivomekanismeja, kuten aivokuoren suurennustekijän merkitystä näkötiedon käsittelyssä. Virsun psykofysiikkaa ja aivotutkimusmenetelmiä yhdistävä metodologia on olennaisesti uudistanut näköhavaintojen aivoperustan tutkimusta. 1980-luvulla hän alkoi kehittää teoriaa hermoverkkojen järjestyksen sekaantumisen seurauksista aivovaurioissa ja kehityshäiriöissä. Tätä hän kuvasi kotimaiselle lukijakunnalle kirjassaan Aivojen muotoutuvuus ja kuntoutuminen. Lisäksi hän kansantajuisti tutkimusta lähes sadassa usein kantaa ottavassa kirjoituksessa.
TUTKIJANA Virsu asetti tavoitteet korkealle ja pyrki niiden saavuttamiseen kurinalaisesti. Pyrkimys täydellisyyteen johti ajoittain kitkaan, mutta sen vastapainona oli palava innostus siitä, että oltiin yhdessä keksimässä jotain merkittävää. Opettajana Virsu toimi uraauurtavana jatko-opintojen ohjaajana muun muassa kliinisen neuropsykologian alalla. Hän kehitti suomalaisten neuropsykologien ammatti-identiteettiä tutkimusta taitavina erikoisosaajina. Virsu ohjasi 21 väitöskirjaa. Monet hänen oppilaistaan ja näiden oppilaista ovat sijoittuneet yliopistojen professorin ja lehtorin virkoihin eväinään Virsun osoittama esimerkki tieteentekijästä uupumattomana totuuden etsijänä.
VEIJO VIRSU kohtasi elämässään tavallista raskaampia henkilökohtaisia vastoinkäymisiä. Olennaista hänen persoonalleen oli lähestyä omiakin ongelmia, kuten migreeniin liittyviä näköhäiriöitä, tieteellisin menetelmin. Vastapainoa uurastamiselle tieteen parissa Virsu sai perheestään, kesämatkoista Lappiin, veneilystä ja luontokuvauksesta.
Veijon lähipiiriin kuuluivat vaimo Marie-Louise, tyttäret Pauliina ja Anja sekä sisarukset Valma ja Veli.
Marja Laasonen, Jussi Saarinen, Elisabet Service Kirjoittajat ovat Veijo Virsun entisiä oppilaita ja kollegoita.
_______________
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veijo_Virsu
Psykologian professori Veijo Vesa Elias Virsu 1941 – 2018
PROFESSORI Veijo Virsu kuoli 25. marraskuuta 2018 Espoossa vaikeaan sairauteen. Hän oli 77-vuotias, syntynyt 9. huhtikuuta 1941 Ruukissa.
Virsu opiskeli Helsingin yliopistossa psykologiaa. Maisteritason tutkinnon hän suoritti 1965, filosofian lisensiaatin ja tohtorin arvot hän sai 1968. Hän kuului ensimmäiseen tutkijapolveen, joka suuntasi väittelyn jälkeen anglosaksisten maiden huippuyliopistoihin (University of Michigan 1968 – 1970, Cambridge University 1970 – 1971). Palattuaan Suomeen Virsu toimi Suomen Akatemian tutkijanviroissa ja Helsingin yliopiston viroissa. Vuonna 1980 hänet nimitettiin henkilökohtaiseen professuuriin, josta hän jäi eläkkeelle 2009.
VIRSU oli suomalaisen psykologian pioneeri kansainvälisessä julkaisemisessa. Hänen yli 150 artikkelistaan 70 oli parhaissa tieteellisissä lehdissä – ensimmäiset jo 1960-luvulla. Virsun julkaisut ovat olleet vaikutusvaltaisia: kolme niistä julkaistiin arvostetussa Nature-lehdessä. Hänen viitatuimmat tutkimuksensa koskevat näköhavaintojen aivomekanismeja, kuten aivokuoren suurennustekijän merkitystä näkötiedon käsittelyssä. Virsun psykofysiikkaa ja aivotutkimusmenetelmiä yhdistävä metodologia on olennaisesti uudistanut näköhavaintojen aivoperustan tutkimusta. 1980-luvulla hän alkoi kehittää teoriaa hermoverkkojen järjestyksen sekaantumisen seurauksista aivovaurioissa ja kehityshäiriöissä. Tätä hän kuvasi kotimaiselle lukijakunnalle kirjassaan Aivojen muotoutuvuus ja kuntoutuminen. Lisäksi hän kansantajuisti tutkimusta lähes sadassa usein kantaa ottavassa kirjoituksessa.
TUTKIJANA Virsu asetti tavoitteet korkealle ja pyrki niiden saavuttamiseen kurinalaisesti. Pyrkimys täydellisyyteen johti ajoittain kitkaan, mutta sen vastapainona oli palava innostus siitä, että oltiin yhdessä keksimässä jotain merkittävää. Opettajana Virsu toimi uraauurtavana jatko-opintojen ohjaajana muun muassa kliinisen neuropsykologian alalla. Hän kehitti suomalaisten neuropsykologien ammatti-identiteettiä tutkimusta taitavina erikoisosaajina. Virsu ohjasi 21 väitöskirjaa. Monet hänen oppilaistaan ja näiden oppilaista ovat sijoittuneet yliopistojen professorin ja lehtorin virkoihin eväinään Virsun osoittama esimerkki tieteentekijästä uupumattomana totuuden etsijänä.
VEIJO VIRSU kohtasi elämässään tavallista raskaampia henkilökohtaisia vastoinkäymisiä. Olennaista hänen persoonalleen oli lähestyä omiakin ongelmia, kuten migreeniin liittyviä näköhäiriöitä, tieteellisin menetelmin. Vastapainoa uurastamiselle tieteen parissa Virsu sai perheestään, kesämatkoista Lappiin, veneilystä ja luontokuvauksesta.
Veijon lähipiiriin kuuluivat vaimo Marie-Louise, tyttäret Pauliina ja Anja sekä sisarukset Valma ja Veli.
Marja Laasonen, Jussi Saarinen, Elisabet Service Kirjoittajat ovat Veijo Virsun entisiä oppilaita ja kollegoita.
_______________
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veijo_Virsu