PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI I, NRA pj
Runo K. Kurko 5.1.2019
http://nra.fi/puheenjohtajan-kolumni-i-5/AKU LOUHIMIES JA TUNTEMATON SOTILAS
Väinö Linnan kirjoittama Tuntematon Sotilas on useimmille peruskoulun käyneille suomalaisille tuttu ainoastaan elokuvaversioina, sillä lukutaito on pahasti rapautunut 60-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden keskuudessa. Elokuvaversioista Edvin Laineen ohjaama Tuntematon Sotilas on vanhemman ikäluokan suosikki, vaikka elokuvaversio ei lähemmin käsittele aikakautensa tapahtumia, vaan on pyrkinyt tuomaan Linnan ajatukset mahdollisimman tarkoin esille näyttelijöiden kautta. Molbergin versio Tuntemattomasta Sotilaasta on jo huomattavasti modernimmalla tekniikalla tehty, mutta jättää Suomen sotahistoriasta tietämättömän katsojan lähinnä ihmettelemään suomalaisia sotilaita ja heidän repliikkejään.
Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon Sotilas on Ylessä esitetyssä laajassa versiossa erinomainen historiallisten asioiden kertaus ja pyrkimys autenttisuuteen on saavutettu käyttämällä alkuperäistä sotakuvaajien materiaalia tarkoin harkituissa kohdissa. Henkilökuvissa Louhimies on onnistunut luomaan Rokan hahmoon todellista syvyyttä ja hän ylittää reippaasti Hollywoodin “sankarilliset” sotakuvaukset, kuten Spielbergin “Sotamies Ryan”. Louhimies on noussut elokuvansa ansiosta niiden harvojen johtavien ohjaajien tasolle, joiden ohjaamia elokuvia voimme tarkastella lähinnä elokuva-arkistoista. Aku Louhimiehen toimintaan ohjaajana kohdistuneet “MeToo” liikkeen femakkojen ja vihervasemmiston edustajien hyökkäykset ainoastaan osoittavat, että Louhimies on onnistunut ohjaajana erinomaisesti.
Henkilökohtaisessa elokuva-arkistossani on satoja tunteja Toisen Maailmansodan sotakuvaajien ottamia todellisia dokumentteja, ei Hollywoodin lähettämiä sotakuvien väärentäjien, vaan saksalaisten, suomalaisten ja venäläisten kuvaamaa todellista sotaa. Aku Louhimies on onnistunut erinomaisten avustajien ja yhteistyökumppanien avulla luomaan suorastaan suomalaisen elokuvan historiaa, sillä nykyiset sukupolvet eivät voi ymmärtää, miksi heidän isänsä, isosisänsä tai mumminsa uhrasivat elämänsä Suomen Itsenäisyyden puolesta. Aku Louhimiehen elokuvan herättämä kansainvälinen mielenkiinto on aiheuttanut ilmeisesti Ylen maailmaa syleilevien toimittajien keskuudessa “syväpöyristymistä”, sillä elokuva on samalla isänmaan asialla globalismia vastaan.
Useimmat elokuvan nähneet eivät tiedä, että Väinö Linnan luomat hahmot perustuivat todellisiin henkilöihin, jotka olivat teoksen tultua julkaistuksi järkyttyneitä tai raivoissaan Linnan kirjasta. Väinö Linnan jalkaväkirykmentissä taisteli luutnanttina Helge Ukkola ja hän koki tulleensa väärin kohdelluksi luutnantti Lammiona. Helge Ukkolaan tutustuin henkilökohtaisesti hänen toimiessaan rippipappinani Töölön kirkossa ja voin todeta, että hän oli pappina yhtä tulisieluinen kuin sotilaana. Helge Ukkola ei soveltunut kirkkomme yhä pehmeämpään suuntaukseen ja hän toimi teologian tohtorina ansiokkaasti, saaden monien teologian opiskelijoiden ihailun jämäkkänä entisenä sotilaana. Helge Ukkola olisi soveltunut myös hyvin “Isä Camillon” hahmoon, jollei olisi ollut luterilainen.
Aku Louhimies on Tuntemattoman Sotilaan ohjaajana onnistunut kuvaamaan sodan oikealla tavalla, sillä Rokan sanoin voidaan todeta, “tänne on tultu tappamaan”. Olen onnistunut elämään aikakaudella, jolloin miehet olivat miehiä ja naiset naisia, eikä kukaan II Maailmansodan nähnyt esittäisi niin tyhmää kysymystä, kuten eräät femakot, “miksi Tuntemattomassa Sotilaassa ei ollut enempää naisia”. Todellisessa sodassa sotilas unelmoi naisista ja hyvästä ruuasta, joten suomalainen nainen teki sodassa kotirintamalla valtavan uhrauksen pitämällä pyörät pyörimässä. En jaksa uskoa, että yksikään elokuvan nähnyt nykyaikainen nainen haluaisi olla tykistökeskityksen kohteena tai katsoa taistelutoverinsa kuolemista suolet sylissä. Rintamalotat ja ilmavalvonnassa olleet tekivät uskomattomia urotekoja mutta he eivät olleet varsinaisia taistelujoukkoja ja hyvä niin. Aku Louhimies saakoon paikkansa johtavien ohjaajien joukossa, sitä kunniaa ei voi kukaan viedä häneltä!
Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntemattomassa Sotilaassa kiinnitti huomiotani erityisesti Rokan toiminta “Tikkakosken mannekiinina”, sillä Suomi konepistoolin käyttö oli erittäin ammattimaista. Jokainen varusmiespalveluksen 50- tai 60-luvulla suorittanut ja Suomi konepistoolin käyttöön koulutettu tietää, että konepistoolia ei tueta voimalla olkapäätä vastaan, vaan aseen rekyylin ottaa vastaan peukalo ja vaipasta tai lippaasta pitävä toinen käsi. Lyhyet sarjat ovat olleet maailman parhaan konepistoolin Aimo Lahden kehittämän Suomi kp:n todellinen tavaramerkki ja täydellinen yllätys Neuvostoliiton sotavoimille jo Talvisodassa. Amerikkalaisia täysin valheellisia sotakuvia katsovilla ei ole todellista käsitystä konepistoolin käytön hallitsevan sotilaan todellisesta tehosta taistelussa ja siksi Louhimies on onnistunut luomaan Antti Rokan hahmolle huomattavan tehokkaan, todellisuutta vastaavan kuvan. Sotaan on todella tultu tappamaan vihollisia, ei ihmisiä!
POLIISI JA PANZERWAGENIT
(- -)