Kuntoutuspsykoterapia vaaravyöhykkeessä.
Lähetetty: 17.04.2018 08:26Psykoterapia auttoi Tuomas Louekaria vaikean avioeron jälkeen – nyt tämän hoitomuodon saanti on vaarassa vähentyä Ann-Mari Huhtanen & Suvi Vihavainen 17.4.2018 2:00, päivitetty: 6:36 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005644424.html - Kommentit 18
Kuntoutuspsykoterapia siirtyy Kelalta maakunnille, jolloin rahoitus voi pienentyä yli puolella. Maakunnat saavat päättää itse, kuinka paljon rahaa ne kohdistavat mielenterveyteen. Vielä viime viikolla hallitus kaavaili siirtoa nopeutetulla aikataululla.
SUUNNITELMA siirtää psykoterapia maakunnille on aiheuttanut alan järjestöissä ja asiantuntijoissa huolta. Moni pelkää, että uudistuksen myötä osa suomalaisista jää ilman psykoterapiaa sitä tarvitessaan. ”Suurin huolenaihe on se, että psykoterapiaa tulee olemaan hyvin todennäköisesti tarjolla hyvin paljon nykyistä vähemmän. Pitkää psykoterapiaa saavien määrä voi tippua todella rajusti”, arvioi psykologi, psykoterapeutti Anna Collander. Hän edustaa useista psykoterapeuteista koostuvaa delegaatiota, joka on huolissaan uudistuksen vaikutuksesta psykoterapian saatavuuteen. Huoli ei ole välttämättä tuulesta temmattu. Vaarana on, että uudistuksessa psykoterapian rahoituksesta katoaa yli puolet. Noin 55 prosenttia kuntoutuspsykoterapian kustannuksista kerätään palkansaajien sosiaaliturvamaksuina suoraan sairausvakuutusrahastoon, josta Kelan kuntoutus rahoitetaan. Tätä rahoitusta ei voida siirtää maakunnille. STM:n ylijohtaja Kirsi Varhilan mukaan tarkoituksena ei ole heikentää nykytilannetta. Jotta näin ei kävisi, puuttuva osuus rahoituksesta täytyisi ottaa jostain muualta. ”Sama rahakertymä tarvitaan, mutta sitä, miten se hoidetaan, ei tiedetä. En tiedä mistä muualta se voitaisiin ottaa kuin verotuksesta. ”Ministeri Saarikko ei vastaa kysymykseen siitä, aiotaanko psykoterapia-kuntoutuksen nykyisenlainen rahoitus jatkossa taata. Hän ei myöskään vastaa suoraan kysymykseen siitä, saako yhtä moni suomalainen jatkossa psykoterapiaa sitä tarvitessaan.
”[Vakuutusmaksuilla rahoitettua osuutta] vastaava rahoitus voitaisiin osoittaa maakunnille valtion varoista”, hän muotoilee. Muutos vaatii myös lainsäädännön muuttamista, sillä oikeudesta psykoterapiaan ei ole säädetty terveydenhuoltolaissa vaan laissa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista. Maakunnille siirtyvät vain terveydenhuoltolaissa mainitut velvoitteet. Kansalaisten lakisääteinen oikeus psykoterapiaan ei häviä, vaan lakia muutetaan, Varhila vakuuttaa. ”Kahdelta oikeusasiantuntijalta on saatu jo selvitys siitä, miten lakia voidaan tulkita jatkossa. Lakia tarvitsee muuttaa, tietenkin.”
VAIKKA rahamäärä pysyisikin ennallaan, se ei automaattisesti takaa psykoterapian saatavuutta. Maakuntiin siirrettävät rahat eivät ole korvamerkittyjä, vaan jokainen maakunta päättää itsenäisesti, kuinka paljon rahaa se kohdistaa esimerkiksi mielenterveyspalveluihin. Sosiaali- ja terveysministeriön Varhila ei silti usko, että mielen-terveyspalvelut jäävät maakunnissa lapsipuolen asemaan. Maakuntien on selviydyttävä lakisääteisistä velvoitteistaan, hän huomauttaa. ”En usko, että mielenterveys-palveluja alettaisiin evätä. Terveydenhuollon johdossa on hyvä ymmärrys siitä, että jos niistä vähennetään, kustannukset ovat pienen ajan kuluttua paljon suuremmat”, Varhila sanoo.
Varsinkin maakuntien säästöpaineet huolestuttavat alan toimijoita. Tällä hetkellä Kela ei voi sanoa, ettei terapiaa saa, koska rahat ovat loppu. Mutta voivatko mielen-terveyspalvelut joutua maakunnissa ensimmäisenä leikkuriin? Korvataanko pitkäkestoinen psykoterapia lääkkeillä, sairaslomilla ja lyhyillä terapiajaksoilla? Varhila kertoo monen ammattilaisen kysyneen asiasta sähköpostitse, muttei vastaa suoraan siihen, onko huoli turha. Hänen mukaansa maakunnat joutuvat kuitenkin budjeteista päättäessään pohtimaan, millä hoidolla pidetään kulut pitkällä aikavälillä kurissa. ”Vaikuttavaa ei ole antaa lyhytkestoista terapiaa silloin, kun asiakas tarvitsee psykoterapiaa”, hän sanoo.
Collander ei ole yhtä optimistinen. Hän uskoo, että psykoterapian sijaan tarjolla tulee olemaan enemmän lyhyttä apua, joka auttaa hetkellisesti. Collanderin mukaan tämä taas voi johtaa pidempiin sairauslomiin ja mahdollisesti sairaseläkkeisiin. ”Psykoterapian ideana on muuttaa ihmisten psyykkistä rakennetta niin, että he pystyvät kannattelemaan itseään erilaisissa kriiseissä ja selviämään jatkossa itse”, hän sanoo ja jatkaa: ”Koska kuntoutuspsykoterapia liittyy työkykyyn, kyseessä on kansan-terveydellisten seurausten lisäksi valtava kansantaloudellinen kysymys. Onko meillä varaa jättää hoitamatta näitä ihmisiä?”
TUOMAS Louekarin on vaikea kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi jäänyt ilman Kelan tukemaa psykoterapiaa. Sen merkitys on ollut Louekarin mukaan kokonais-valtainen. Terapia on lisännyt itsetuntemusta ja ymmärrystä omasta elämänhistoriasta. Olo on kevyempi, ja energia tuntuu palanneen. ”Kun aloin ymmärtää terapiassa itseäni paremmin, olokin parani. Ja mitä paremmin voin, sitä paremmin jaksan tehdä töitä. Olen saanut myös tsemppiä itsekuriin. Se on ollut tärkeää, sillä yrittäjänä kukaan ei määrää ja potki töihin.” Louekari on käynyt kuntoutuspsykoterapiassa nyt kaksi vuotta yhdestä kahteen kertaa viikossa. Omin varoin hänellä ei olisi ollut varaa käydä terapiassa läheskään yhtä usein, jolloin vaikutus ei olisi ollut sama. ”Varmasti olisin aika kujalla”, hän pohtii. ”Nyt jaksan viedä projektit finaaliin.”
PALVELUIDEN saatavuutta ei missään nimessä ole tarkoitus heikentää, ministeri Saarikko vakuuttaa. ”Päinvastoin, [tarkoituksena on] sujuvoittaa ja yhdenvertaistaa palvelun saatavuutta.” Kelan järjestelmää on pidetty hyvin toimivana, mutta sitä on kritisoitu epätasa-arvoisuudesta. Koska terapian saamisen kriteerinä on mielen-terveyden häiriön aiheuttama uhka työ- tai opiskelukyvylle, sen ulkopuolelle jää psykoterapiaa tarvitsevia ihmisiä, joilla kuntoutustarve ei liity opintoihin tai työhön. Terapiaa eivät saa myöskään ne, joiden katsotaan selviävän vähemmällä tuella. Eriarvoisuutta aiheuttaa myös se, ettei kaikkialla Suomessa ole tarpeeksi psyko-terapeutteja. Saarikon mukaan uudistus voi poistaa näitä ongelmia, sillä maakuntien on järjestettävä alueillaan riittävät palvelut. Niille laaditaan yhtenäiset kriteerit psykoterapiaan pääsylle, samoin kuin Kelassa on nyt.
Myös uudistuskomiteassa istunut Kirsi Varhila näkee muutoksessa vahvuuksia. Hänen mukaansa ongelmana on nyt se, että psykoterapiaa saavat ovat irrallaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä. Uudistuksen etuna on se, että kun hoito ja kuntoutus olisivat ”saman järjestäjän katon alla”, ihminen saisi paremmin apua, Varhila sanoo. ”Kokonaistilanne nähdään paremmin, kun vastuu keskitetään yhdelle.” Saarikon mukaan parhaimmillaan pääsy psykoterapiaan nopeutuisi. Hoidon oikea-aikaisuus ja reagointinopeus ovat toki tärkeitä seikkoja, sanoo myös psykoterapeutti Anna Collander. Hän kuitenkin muistuttaa, että jo nyt kuntien ja sairaanhoitopiirien vastuulla on järjestää nopeasti saatavilla olevaa akuuttia psykoterapiahoitoa. ”Valitettavasti sitä ei ole riittävästi. Kelan kuntoutuspsykoterapia sen sijaan tähtää työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen silloin, kun lyhyempi hoitojakso ei ole ollut riittävä. Olisi tärkeää käyttää resurssit niin, että nämä aidosti täydentäisivät toisiaan niin kuin on tarkoitettu – eikä lähteä purkamaan sitä toimivampaa järjestelmää.”
KUNTOUTUSPSYKOTERAPIALLA on saatu merkittäviä tuloksia, sanoo tutkimusprofessori Annamari Tuulio-Henriksson Kelasta. Tutkimuksen mukaan 80 prosenttia psykoterapian päättäneistä oli terapiajakson jälkeen opiskelemassa, töissä tai työmarkkinoiden käytettävissä. ”Ilman psykoterapiaa meillä olisi paljon enemmän niitä, jotka eivät kykene töihin tai viemään opiskelujaan loppuun.” Kuntoutuspsykoterapian määrän kasvuun ei ole hänen mukaansa yhtä syytä. Mielenterveyden häiriöt eivät sinänsä ole lisääntyneet. ”Ne tunnistetaan ehkä aiempaa paremmin. Psykoterapian tarve on suuri, ja tarvetta lisää tieto siitä, että kyseessä on vaikuttava hoitomuoto.”
Tuulio-Henriksson uskoo, että siirtymävaiheessa tilanne tulee olemaan erittäin hankala. ”Kun palveluja siirrellään ja järjestellään uudelleen, se voi kovastikin rikkoa systeemiä. Tässä pohditaan sitä, miten potilaille käy. Toisaalta muutoksissa voi myös tapahtua hyviä asioita.”
Kuntoutuspsykoterapia siirtyy Kelalta maakunnille, jolloin rahoitus voi pienentyä yli puolella. Maakunnat saavat päättää itse, kuinka paljon rahaa ne kohdistavat mielenterveyteen. Vielä viime viikolla hallitus kaavaili siirtoa nopeutetulla aikataululla.
SUUNNITELMA siirtää psykoterapia maakunnille on aiheuttanut alan järjestöissä ja asiantuntijoissa huolta. Moni pelkää, että uudistuksen myötä osa suomalaisista jää ilman psykoterapiaa sitä tarvitessaan. ”Suurin huolenaihe on se, että psykoterapiaa tulee olemaan hyvin todennäköisesti tarjolla hyvin paljon nykyistä vähemmän. Pitkää psykoterapiaa saavien määrä voi tippua todella rajusti”, arvioi psykologi, psykoterapeutti Anna Collander. Hän edustaa useista psykoterapeuteista koostuvaa delegaatiota, joka on huolissaan uudistuksen vaikutuksesta psykoterapian saatavuuteen. Huoli ei ole välttämättä tuulesta temmattu. Vaarana on, että uudistuksessa psykoterapian rahoituksesta katoaa yli puolet. Noin 55 prosenttia kuntoutuspsykoterapian kustannuksista kerätään palkansaajien sosiaaliturvamaksuina suoraan sairausvakuutusrahastoon, josta Kelan kuntoutus rahoitetaan. Tätä rahoitusta ei voida siirtää maakunnille. STM:n ylijohtaja Kirsi Varhilan mukaan tarkoituksena ei ole heikentää nykytilannetta. Jotta näin ei kävisi, puuttuva osuus rahoituksesta täytyisi ottaa jostain muualta. ”Sama rahakertymä tarvitaan, mutta sitä, miten se hoidetaan, ei tiedetä. En tiedä mistä muualta se voitaisiin ottaa kuin verotuksesta. ”Ministeri Saarikko ei vastaa kysymykseen siitä, aiotaanko psykoterapia-kuntoutuksen nykyisenlainen rahoitus jatkossa taata. Hän ei myöskään vastaa suoraan kysymykseen siitä, saako yhtä moni suomalainen jatkossa psykoterapiaa sitä tarvitessaan.
”[Vakuutusmaksuilla rahoitettua osuutta] vastaava rahoitus voitaisiin osoittaa maakunnille valtion varoista”, hän muotoilee. Muutos vaatii myös lainsäädännön muuttamista, sillä oikeudesta psykoterapiaan ei ole säädetty terveydenhuoltolaissa vaan laissa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista. Maakunnille siirtyvät vain terveydenhuoltolaissa mainitut velvoitteet. Kansalaisten lakisääteinen oikeus psykoterapiaan ei häviä, vaan lakia muutetaan, Varhila vakuuttaa. ”Kahdelta oikeusasiantuntijalta on saatu jo selvitys siitä, miten lakia voidaan tulkita jatkossa. Lakia tarvitsee muuttaa, tietenkin.”
VAIKKA rahamäärä pysyisikin ennallaan, se ei automaattisesti takaa psykoterapian saatavuutta. Maakuntiin siirrettävät rahat eivät ole korvamerkittyjä, vaan jokainen maakunta päättää itsenäisesti, kuinka paljon rahaa se kohdistaa esimerkiksi mielenterveyspalveluihin. Sosiaali- ja terveysministeriön Varhila ei silti usko, että mielen-terveyspalvelut jäävät maakunnissa lapsipuolen asemaan. Maakuntien on selviydyttävä lakisääteisistä velvoitteistaan, hän huomauttaa. ”En usko, että mielenterveys-palveluja alettaisiin evätä. Terveydenhuollon johdossa on hyvä ymmärrys siitä, että jos niistä vähennetään, kustannukset ovat pienen ajan kuluttua paljon suuremmat”, Varhila sanoo.
Varsinkin maakuntien säästöpaineet huolestuttavat alan toimijoita. Tällä hetkellä Kela ei voi sanoa, ettei terapiaa saa, koska rahat ovat loppu. Mutta voivatko mielen-terveyspalvelut joutua maakunnissa ensimmäisenä leikkuriin? Korvataanko pitkäkestoinen psykoterapia lääkkeillä, sairaslomilla ja lyhyillä terapiajaksoilla? Varhila kertoo monen ammattilaisen kysyneen asiasta sähköpostitse, muttei vastaa suoraan siihen, onko huoli turha. Hänen mukaansa maakunnat joutuvat kuitenkin budjeteista päättäessään pohtimaan, millä hoidolla pidetään kulut pitkällä aikavälillä kurissa. ”Vaikuttavaa ei ole antaa lyhytkestoista terapiaa silloin, kun asiakas tarvitsee psykoterapiaa”, hän sanoo.
Collander ei ole yhtä optimistinen. Hän uskoo, että psykoterapian sijaan tarjolla tulee olemaan enemmän lyhyttä apua, joka auttaa hetkellisesti. Collanderin mukaan tämä taas voi johtaa pidempiin sairauslomiin ja mahdollisesti sairaseläkkeisiin. ”Psykoterapian ideana on muuttaa ihmisten psyykkistä rakennetta niin, että he pystyvät kannattelemaan itseään erilaisissa kriiseissä ja selviämään jatkossa itse”, hän sanoo ja jatkaa: ”Koska kuntoutuspsykoterapia liittyy työkykyyn, kyseessä on kansan-terveydellisten seurausten lisäksi valtava kansantaloudellinen kysymys. Onko meillä varaa jättää hoitamatta näitä ihmisiä?”
TUOMAS Louekarin on vaikea kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi jäänyt ilman Kelan tukemaa psykoterapiaa. Sen merkitys on ollut Louekarin mukaan kokonais-valtainen. Terapia on lisännyt itsetuntemusta ja ymmärrystä omasta elämänhistoriasta. Olo on kevyempi, ja energia tuntuu palanneen. ”Kun aloin ymmärtää terapiassa itseäni paremmin, olokin parani. Ja mitä paremmin voin, sitä paremmin jaksan tehdä töitä. Olen saanut myös tsemppiä itsekuriin. Se on ollut tärkeää, sillä yrittäjänä kukaan ei määrää ja potki töihin.” Louekari on käynyt kuntoutuspsykoterapiassa nyt kaksi vuotta yhdestä kahteen kertaa viikossa. Omin varoin hänellä ei olisi ollut varaa käydä terapiassa läheskään yhtä usein, jolloin vaikutus ei olisi ollut sama. ”Varmasti olisin aika kujalla”, hän pohtii. ”Nyt jaksan viedä projektit finaaliin.”
PALVELUIDEN saatavuutta ei missään nimessä ole tarkoitus heikentää, ministeri Saarikko vakuuttaa. ”Päinvastoin, [tarkoituksena on] sujuvoittaa ja yhdenvertaistaa palvelun saatavuutta.” Kelan järjestelmää on pidetty hyvin toimivana, mutta sitä on kritisoitu epätasa-arvoisuudesta. Koska terapian saamisen kriteerinä on mielen-terveyden häiriön aiheuttama uhka työ- tai opiskelukyvylle, sen ulkopuolelle jää psykoterapiaa tarvitsevia ihmisiä, joilla kuntoutustarve ei liity opintoihin tai työhön. Terapiaa eivät saa myöskään ne, joiden katsotaan selviävän vähemmällä tuella. Eriarvoisuutta aiheuttaa myös se, ettei kaikkialla Suomessa ole tarpeeksi psyko-terapeutteja. Saarikon mukaan uudistus voi poistaa näitä ongelmia, sillä maakuntien on järjestettävä alueillaan riittävät palvelut. Niille laaditaan yhtenäiset kriteerit psykoterapiaan pääsylle, samoin kuin Kelassa on nyt.
Myös uudistuskomiteassa istunut Kirsi Varhila näkee muutoksessa vahvuuksia. Hänen mukaansa ongelmana on nyt se, että psykoterapiaa saavat ovat irrallaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä. Uudistuksen etuna on se, että kun hoito ja kuntoutus olisivat ”saman järjestäjän katon alla”, ihminen saisi paremmin apua, Varhila sanoo. ”Kokonaistilanne nähdään paremmin, kun vastuu keskitetään yhdelle.” Saarikon mukaan parhaimmillaan pääsy psykoterapiaan nopeutuisi. Hoidon oikea-aikaisuus ja reagointinopeus ovat toki tärkeitä seikkoja, sanoo myös psykoterapeutti Anna Collander. Hän kuitenkin muistuttaa, että jo nyt kuntien ja sairaanhoitopiirien vastuulla on järjestää nopeasti saatavilla olevaa akuuttia psykoterapiahoitoa. ”Valitettavasti sitä ei ole riittävästi. Kelan kuntoutuspsykoterapia sen sijaan tähtää työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen silloin, kun lyhyempi hoitojakso ei ole ollut riittävä. Olisi tärkeää käyttää resurssit niin, että nämä aidosti täydentäisivät toisiaan niin kuin on tarkoitettu – eikä lähteä purkamaan sitä toimivampaa järjestelmää.”
KUNTOUTUSPSYKOTERAPIALLA on saatu merkittäviä tuloksia, sanoo tutkimusprofessori Annamari Tuulio-Henriksson Kelasta. Tutkimuksen mukaan 80 prosenttia psykoterapian päättäneistä oli terapiajakson jälkeen opiskelemassa, töissä tai työmarkkinoiden käytettävissä. ”Ilman psykoterapiaa meillä olisi paljon enemmän niitä, jotka eivät kykene töihin tai viemään opiskelujaan loppuun.” Kuntoutuspsykoterapian määrän kasvuun ei ole hänen mukaansa yhtä syytä. Mielenterveyden häiriöt eivät sinänsä ole lisääntyneet. ”Ne tunnistetaan ehkä aiempaa paremmin. Psykoterapian tarve on suuri, ja tarvetta lisää tieto siitä, että kyseessä on vaikuttava hoitomuoto.”
Tuulio-Henriksson uskoo, että siirtymävaiheessa tilanne tulee olemaan erittäin hankala. ”Kun palveluja siirrellään ja järjestellään uudelleen, se voi kovastikin rikkoa systeemiä. Tässä pohditaan sitä, miten potilaille käy. Toisaalta muutoksissa voi myös tapahtua hyviä asioita.”