Psykopatologia.munfoorumi.com

Mistä ei voi puhua, siitä on kirjoitettava

Useimmille kirjoittaville ihmisille on tuttua, että luova kirjoittaminen, oli kohteena sitten päiväkirja, runot, ehkä blogi nykypäivänä, auttaa purkamaan ajatuksia ja selventämään tunteita. Vaikeasta asiasta kirjoittaminen voi helpottaa oloa, eikä se ahdista enää entisellä tavalla. Jäsentelyn avulla vaikeat asiat päätyvät ruotuun.
****
On riemastuttavaa todeta, miten kirjoittamisen parantava vaikutus on todettu lääketieteen puolella. Mikäli edes osa potilaista saa helpotusta henkiseen oloonsa ja jopa sairauden fyysisiin oireisiin kirjoittamalla, mikäpä sen parempaa. Mahtavatko lääkärit tulevaisuudessa pillereiden sijaan kirjoittaa päiväkirjareseptejä?

(lihavointi minun)

https://aikalainen.uta.fi/2010/09/06/mi ... oitettava/

Sanat että hoitaisimme -kirjan esittelevä artikkeli on kirjoitettu syyskuussa 2010.

Minua auttoi kirjeiden kirjoittaminen omahoitajalleni.

Eräs esh sanoi kerran, että minun päiväkirjakirjoitukseni joutavat ö - mappiin. Kyselin syitä, niin hän toisti vain, että mappiin Ö. Hymyili kyllä, mutta tarkoitti mitä sanoi. Varmistin sen vielä.

Minä kirjoittelin osastolla runojakin, mutta niistäkään ei pidetty. Sanoivat, että huonoja.

Potilaslehtiin olen kirjoitellut. Se oli aika mukavaa.

Sanat että hoitaisimme. Terapeuttinen kirjoittaminen. Toim. Juhani Ihanus. Kustannus Oy Duodecim, 2009.

Kirjan esittelystä tulee kuva, että kyseessä on kirja ohjatusta kirjoittamisesta. Ilman ohjausta kirjoittaminen (esim. päiväkirja) ei välttämättä jäsennä ajatuksia. Sitä helposti pyörii vain omissa liemissään jos ei ole tarjolla tai ei halua ottaa vastaan ulkopuolisia näkökulmia asioihin.

Psykiatrisessa sairaanhoidossa on perinteisesti tarjottu piirtämistä, soittamista, maalaamista, laulamista, liikuntaa... On tiedetty ja ymmärretty niiden olevan terapeuttisia toimintamuotoja. Kirjoittamiseen kukaan ei ole uskonut, eikä sitä perinteisesti olla pidetty minkäänlaisena hoitamisen muotona.

Onneksi nykyisin on toisin: uskotaan ja ymmärretään (näkyvän ja näkyväksi tekevän) kirjoittamisen olevan yksi tehokas hoitomuoto muiden rinnalla. Kirjoittaminen hoitomuotona puoltaa paikkaansa senkin vuoksi, että monet muut terapiat ovat kirjoittamiseen verrattuina vaikeasti saavutettavia. Näkyvään ja ihmisen/kirjoittajan näkyväksi tekevään kirjoittamiseen ei nykyaikana välttämättä tarvita mitään muuta kuin toimiva ja turvallisen tuntuinen nettifoorumi, joka tarjoaa tilan ja paikan terapeuttiseen kirjoittamiseen.

Jatkan Valkosiiven kommentista. Responssi on varmaan tärkeä osa, kun kirjoittelu on jatkunut pitkään. Terapiakirjoittamisessa on monia alatyyppejä. Yksi on vuodattaminen. Kirjoitetaan kolme lehteä paperille kynällä ja sen jälkeen revitään lehdet. Eräänlainen puhdistautumisrituaali, joka vie tehokkaasti ahdistuneisuuden tunteen pois. Sellaista tekstiä ei ole ajateltu kenenkään luettavaksi. Menetelmä toimii yllättävän hyvin, mutta ei välttämättä kehity prosessina pidemmällä aikavälillä, kuten esimerkiksi psykoterapian tarkoitus on.

Valkosiipi kirjoitti:Sanat että hoitaisimme. Terapeuttinen kirjoittaminen. Toim. Juhani Ihanus. Kustannus Oy Duodecim, 2009.

Kirjan esittelystä tulee kuva, että kyseessä on kirja ohjatusta kirjoittamisesta. Ilman ohjausta kirjoittaminen (esim. päiväkirja) ei välttämättä jäsennä ajatuksia. Sitä helposti pyörii vain omissa liemissään jos ei ole tarjolla tai ei halua ottaa vastaan ulkopuolisia näkökulmia asioihin.

Nettipäiväkirjakirjoittelussa foorumin ylläpitäjän tehtävänä ja vastuulla on arvioida, pyöriikö kirjoittaja omissa liemissään vai ei. Noin minun näkemykseni mukaan.

Ei ylläpitäjällä ole mitään vastuuta. Hän vaan tarjoaa alustan.

Varmaan on paljon kirjoittamiseen tarkoitettuja nettifoorumeita, joissa 'omistajat'/ylläpitäjät ja myös valvojat ajattelevat noin kuin sanoit.

Mirri kirjoitti:- -
Nettipäiväkirjakirjoittelussa foorumin ylläpitäjän tehtävänä ja vastuulla on arvioida, pyöriikö kirjoittaja omissa liemissään vai ei. Noin minun näkemykseni mukaan.

Taidetaan ymmärtää omissa liemissään pyöriminen eri tavalla. Omissa liemissään pyöriminen tarkoittaa minulle aivan yksinkertaisesti monologia. Sellaisia melkein kaikki tämän palstan päiväkirjat ainakin suurimmaksi osaksi ovat. Eikä ylläpitäjä kommentoi mitenkään näitä monologeja. Mielestäni ihan hyvä niin.

Hilppa, voi olla niin, että sinä ja Valkosiipi ymmärrätte omissa liemissään pyörimisen eri tavalla.
Valkosiipi ymmmärtää asian näin:

Ilman ohjausta kirjoittaminen (esim. päiväkirja) ei välttämättä jäsennä ajatuksia. Sitä helposti pyörii vain omissa liemissään jos ei ole tarjolla tai ei halua ottaa vastaan ulkopuolisia näkökulmia asioihin.

Mirri kirjoitti:Hilppa, voi olla niin, että sinä ja Valkosiipi ymmärrätte omissa liemissään pyörimisen eri tavalla.
Valkosiipi ymmmärtää asian näin:

Ilman ohjausta kirjoittaminen (esim. päiväkirja) ei välttämättä jäsennä ajatuksia. Sitä helposti pyörii vain omissa liemissään jos ei ole tarjolla tai ei halua ottaa vastaan ulkopuolisia näkökulmia asioihin.

Jospa Valkosiipi saisi itse kommentoida kirjoitustani, jos hän kokee oleelliseksi minun ja hänen välisen kommunikaation.

Hilppa kirjoitti:

Mirri kirjoitti:- -
Nettipäiväkirjakirjoittelussa foorumin ylläpitäjän tehtävänä ja vastuulla on arvioida, pyöriikö kirjoittaja omissa liemissään vai ei. Noin minun näkemykseni mukaan.

Taidetaan ymmärtää omissa liemissään pyöriminen eri tavalla. Omissa liemissään pyöriminen tarkoittaa minulle aivan yksinkertaisesti monologia. Sellaisia melkein kaikki tämän palstan päiväkirjat ainakin suurimmaksi osaksi ovat. Eikä ylläpitäjä kommentoi mitenkään näitä monologeja. Mielestäni ihan hyvä niin.

Jospa sinä et käyttäisi väärin Valkosiivelle kirjoittamaani vastausta, jonka nappasit asiayhteydestä omiin tarkoituksiisi.

Omissa liemissä pyöriminen ei kuulu minun ilmaisuvarastooni, joten kyllä pitäisi Valkosiiven ja Hilpan keskenään miettiä, mitä tarkoittavat. Kuka tarkoittaa monologia ja kuka jotakin muuta.

Hilppa puki sanoiksi minunkin ajatukseni.

Onko monologi - kuten nettipäiväkirjan kirjoittaminen - hyväksytty ja sallittu terapiakirjoittamisen muoto?

Onko se vähä samaa kuin yksinään puhuminen? Sekin voi joskus helpottaa oloa.

Mirri kirjoitti:Onko monologi - kuten nettipäiväkirjan kirjoittaminen - hyväksytty ja sallittu terapiakirjoittamisen muoto?

Näin sanotaan linkissä:
Päiväkirjan pitäminen voi olla terapeuttista, mutta varsinaisesti terapeuttisella kirjoittamisella tarkoitetaan ohjattua kirjoittamista.

"Parantava kirjoitus":
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mi ... _kirjoitus

Kuulostaa hyvältä.

Minusta olisi järkevää etukäteen tarkistaa selustajoukot ja muu huolto siltä varalta että kirjoittamisprosessi synnyttää hädän, ja nostaa pintaan kestämättömiä tunteita, joiden käsittelyyn on pakko saada ulkopuolista apua.

Mirri kirjoitti:Onko monologi - kuten nettipäiväkirjan kirjoittaminen - hyväksytty ja sallittu terapiakirjoittamisen muoto?

Minkä instanssin hyväksyntää haet nettipäiväkirjan kirjoittamiselle ja siitä seuraavan terapeuttisen vaikutuksen toteamiselle? Eikö tärkeintä ole se, miten monologin kirjoittaja itse kokee tekstinsä ja kirjoittamisen hyvää/pahaa tekevän vaikutuksen itseensä? Itsensä tutkiskelua voi harjoittaa monin keinoin. Tulos voi olla hyvää tekevä tai sitten olla olematta. Ennen kaikkea tulos voi olla nykyistä käsitystä selkiyttävä, kuten kirjoituksessa todetaan, mutta myös vahvistava ja paikoillaan pitävä. Jälkimmäinen tilanne voi edistää kirjoittamisen ja ajattelun kiinnittymistä joihinkin käsityksiin, odotuksiin ja tulkintoihin, jolloin luovuus rajoittuu. Ihmisellä on taipumus rakastua omiin sanoihinsa. Tuolloin tekstin funktiota voi kääntää ehkä enemmän vuodatukseen päin, jolloin se kantaa pahemman kriisin ja ahdistuksen tunteen yli, mutta ei varsinaisesti kehitä kirjoittajaa itsetuntemuksessaan tai auta häntä pääsemään esimerkiksi masennuksen ja ahdistuksen mekanismien tunnistamisessa eteenpäin.

Nimenomaan tärkeää on kirjoittavan ihmisen oma kokemus kirjoittamisen hoitavuudesta.

Miten se hoitavuus käytännössä näkyy?