Psykopatologia.munfoorumi.com

Paljastava dokumentti Alice Milleristä ("Alussa oli kasvatus", "Lahjakkaan lapsen tragedia" jne.)

"Kuka oli Alice Miller?
Alice Miller uudisti lapsipsykologiaa kirjoittamalla menestyskirjoja lapsuuden traumoista ja niiden seurauksista. Minkälainen lapsuus oli hänen omalla pojallaan? Entä miksi Miller vaikeni omasta menneisyydestään?" Norjalainen dokumentti. (49min)

https://areena.yle.fi/1-3486616

Kannatti katsoa vaikka olikin raskas ohjelma.

Toimittaja totesi mielestäni lopuksi hyvin, että hänen mielestään kannattaa säilyttää kunnioitus Alice Millerin uraauurtanutta elämäntyötä kohtaan. Olen toimittajan kanssa samaa mieltä: Alice Millerin - ja hänen lapsensa - omat elämäntarinat eivät tee tyhjäksi Millerin älyllisiä oivalluksia, eivät vaikka hänen oma tunne-elämänsä oli vakavasti traumatisoitunut sillä seurauksella, että hänen lapsensakin traumatisoitui.

Onneksi ohjelmassa oli psykiatri ikään kuin sivullisena selittämässä traumatisoitumisen raskaita ja sukupolvelta toiselle siirtyviä seuraamuksia. Hän auttoi niin toimittajaa kuin katsojaakin ymmärtämään, mitä traumatisoituneisuus on, ja miten se näyttäytyy.
Martin Miller sanoi äitiään häiriintyneeksi, ja siitähän tosiaan on kysymys. Mutta persoonallisuuden häiriintyneisyys ei koskaan synny henkilön itsensä aiheuttamana - ei tässäkään tapauksessa.

Ohjelma on Areenassa nähtävissä vielä noin kuukauden ajan, joten halutessaan sen ehtii katsoa vaikka useampaan kertaan.

Raskas traumatisoituminen näkyy Millerin kehonkielessä: tietynlainen jäykkyys ja pään tutina, jota hän yrittää peittää. Miller meni jossakin vaiheessa torjuttujen muistojen ja tunteiden purkamiseen keskittyvään kehoterapeuttiseen suuntaukseen mutta koki sen liian rajuksi: torjuntojen nopea purkaminen johti tunnekaaokseen, josta hän selvisi pakonomaisen kirjoittamisen avulla pitkän ajan kuluttua.

Millerin oma kuvaus näistä vaiheista löytyy osoitteessa
http://www.primals.org/articles/turton12.html

Areenan dokumentti, johon liittyvässä artikkelissä on kaksi muuta videota, keskittyy Alicen pojan, Martin Millerin (s. 1950), kirjaan (2013) äidistään ja lapsuudestaan. Dokkarin keskeinen ote on 'suutarin lapsella ei ole kenkiä' -tyyliä.

Muistaakseni Millerin ensimmäiset kirjat olivat erittäin vaikuttaviä. Myöhempiin teoksiin tuli jotain minulle vierasta.