Kirjoittaja huu » 30.10.2016 23:20
Tässä luettelossa on käytetty ensin kirjan nimen sitä kieliasua, jolla olen kirjan lukenut.
Peter Pomerantsev: Nothing Is True and Everything Is Possible Public Affairs (member of Perseus Books Group) New York 2014.
Tekijä on Iso-Britanniaan muuttaneiden vanhempien lapsi, joka sai koulutuksensa saarivaltiossa lehtimieheksi ja työpaikan Venäjän television kepeämmässä lohkossa nimeltään TNT (tunnus: ”tunne rakkautemme”).
TV-tuottajan asemassa tekijä pääsee tutustumaan nyky-Venäjän koko hulluuteen: taiteijasielun omaaviin ammattitappajiin, itsetuhoisiin supermalleihin ja pyhiksi sotureiksi itsensä kokeviin moottoripyöräjengeihin.
Like Kustannus Oy on saanut kirjan suomeksi nimellä ”Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista”. Suomentaja on Kirsi Luoma. Painettu 08/2015 (ei aavistustakaan missä – en ole nähnyt suomenkielistä versiota).
Michel Houllebecq Soumission Flammarion, Déport légal: janvier 2015. Imprimé en France (tarkempi painopaikka on kertomatta).
Houllebecq on julkaissut kirjoja vuodesta 1991 ja on varsin tunnettu kirjailija Ranskassa. Ulkoisesti hän on hentorakenteinen tupakoija siis muistuttaa perinteistä intellektuellia eli on Jari Tervon vastakohta (JT taas ei muistuta missään suhteessa intellektuellia).
Kirja on romaani siitä kuinka vuoden 2022 presidentinvaaleissa Kansallinen rintama Front National ja sen johtaja Marine Le Pen saa eniten ääniä, mutta toiselle kierrokselle muut puolueet liittoutuvat yhteen ja tietyn rähjingin jälkeen presidentiksi tulee liittouman eniten ääniä saanut, joka on Muslimiveljeskunnan ehdokas.
Se on menoa sitten.
Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen kirjallisuuden professori, joka maksullisten naissuhteiden rinnalla harrastaa opiskelijatyttöjä. Henkilökohtaiset ongelmat lomittuvat ajan tapahtumien kulkuun Ranskan muuttuessa vähitellen hunnutetuksi yhteiskunnaksi: naiset kotiin, moniavioisuus voimaan ja yliopistot ja valtion virastot muslimien haltuun.
Oleellista tässä on, että perinteiset ranskalaiset organisaatiot ja poliitikot eivät mitenkään vastusta islamisaation etenemistä, koska kansallismielisyyden vastustaminen on heille tärkeämpää kuin muiden poliittisten arvojen puolesta toimiminen.
Tämä kuulostaa tutulta. Ohittivathan ruotsalaisetkin parlamentarisminsa, kun Sverigedemokraterna nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi viime vaaleissa. Presidenttiehdokas Matti Vanhanen on myös lausunut, ettei äänestäjille saa antaa sellaista mielikuvaa, että persuja äänestämällä voisi tulpata Suomeen kohdistuvaa mutavyöryä. Persut ovat ilmeisesti samaa mieltä.
Kirja on käännetty suomeksi Lotta Toiviaisen toimesta nimellä ”Alistuminen” ja se on WSOY:n kustantama, painettu EU:ssa 2015 (missä lie).
Erkki Vettenniemi: Solženitsyn - elämä ja eetos Kustannusosakeyhtiö Teos, Bookwell, Juva 2015. Erinomainen ja suomalainen elämänkerta suuresta kirjailijasta. Kirjan alkupuolen runollinen esitystapa haipuu edetessä kohteen sitaattien raskaaseen painoon.
Jari Leskinen: Kohti sosialismia! Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki. Painettu Latviassa Dardedze Holografia, 2016.
Kyseessä on Pirkkalan peruskoulun marxilaisen kokeilun 1973-75 tapahtumien selvittely. Leskisen mukaan kyseessä ei ollut vain neuvostoliittolaisen historian opetuksen materiaalin käyttö, vaan yritys peruskoulu-uudistuksen myötä muuttaa oppilaiden ajattelua vasemmisto-sosialidemokraattisen sosialismin mukaiseksi ”kokeellisen psykologian menetelmin”. Mukana puuhassa oli kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho, SDP:n johto, täysin marxilaiseksi tunnustautuva professori Annika Takala, professori Tapio Nummenmaa ja mm. Pentti Arajärvi (nykyisin professori). Puuhan varsinaisesti käräytti kansanedustaja, professori Kullervo Rainio. Se, että tuhotyön yrityksestä ei nostettu syytteitä, johtunee osallistujien vankoista yhteiskunnallisista kytköksistä (huun arvelu) sekä siitä, että Kekkonen ei halunnut pöyhiä juttua: sehän heikensi Suomi-kuvaa. Parempi oli olla hiljaa ja toivoa asian hautautuvan ajan hämäriin.
Henkilökohtaisesti kiukuttaa moisen ilmeneminen, kun itse olen aina torjunut peruskoulun vasemmistolaisuusväitteet myös tällä palstalla sillä perusteella, että kun Koulunuudistustoimikunnan (tärkein koulua muuttanut orgaani) puheenjohtaja oli vankka kokoomuslainen L. Arvi Poijärvi ja pääsihteeri liberaali Jaakko Itälä niin tulos tuskin on vasemmistolainen.
Osoittautui, että pyrkeitä kohti itäistä koulujärjestelmää oli eikä siten pääjohtaja Ahon suustaan päästämä ihanne DDR:n koulujärjestelmästä, ollut pelkästään typeryyttä vaan lipsahdus. Tosin vanhan pääjohtaja R. H. Oittisen rooli vaatisi enemmän selvittelyä: olen kuitenkin pitänyt häntä kunnon ihmisenä, mutta Leskisen mukaan hän oli yksi konnista.
(Korjailtu alun kankeilua.)