Psykopatologia.munfoorumi.com

Psykiatrin kuvauksen mukaan minulla on selkeä narsistinen problematiikka sekä passiivista aggressiivisuutta. Lisäksi on vaikutelmaa psykiatrin mukaan psykoottistasoisesta masennuksesta ajoittain sekä vaikea-asteista masennusoireilua yhdistyneenä ahdistukseen. Voiko tämäntyyppisiä ongelmia ratkoa terapian keinoin ja millainen terapia olisi sopivin?

Tervetuloa, "hene1987"!

Kiitos!

Tervetuloa minunkin puolestani!

Terapian toimivuus ja teho riippuu minun mielestäni enemmän potilas-terapeutti -suhteesta kuin terapian nimestä tai tyypistä.

Joo, siinä varmaan sitten oma haasteensa löytää sopiva. Psykoterapiaa psykologi kuitenkin hoitomuodoksi suosittelee ongelmiini ja tarkoitus laatia asianmukaiset lääkärinlausunnot tässä lähiaikoina KELA-korvauksen saamiseksi.

Olen ymmärtänyt niin, että terapiassa potilas itse "parantaa" itsensä. Terapeutti on vain ikäänkuin ulkopuolinen tarkkailija ja avustaja, joka auttaa tarvittaessa oikeaan suuntaan.

Eli terapeutilla ei ole niin väliä, kaikki on itsestä kiinni.

Sievä Sigismund kirjoitti:... Eli terapeutilla ei ole niin väliä, kaikki on itsestä kiinni.

Yhdelläkään terapeutilla ei (tietääkseni) ole maagista parantavaa taikasauvaa, mutta silti terapeutilla on valtavan paljon "väliä", eikä "kaikki ole itsestä kiinni".

Ajattelen terapian vähän niinkuin haavan paranemisena. Lääkäri ompelee haavan ja se paranee aikaa myöten itsekseen. Paranisi ilman ompelemistakin, mutta ompelulla saadaan pareempi lopputulos.

Itselläni ei juurikaan sitä ongelmaa, että uskoisin asiantuntijoiden olevan puolijumalia, vaan enemmänkin olen epäluottavainen ja kriittinen. Toisaalta kokemukset ovat osoittaneet, että kyllä he aika paljon asioista koulutuksen ja kokemuksensa pohjalta tietävät ja näiden kokemusten seurauksena sitten herännyt ajatus ammattiavun hakemisesta ja toisaalta sitä myös hoitava psykologini suosittelee defenssimekanismien analysoimiseksi mm.

Sievä Sigismund kirjoitti:... Lääkäri ompelee haavan ja se paranee aikaa myöten itsekseen. Paranisi ilman ompelemistakin...

Voi käydä niinkin, että potilas vuotaa kuiviin ennen kuin haava"paranee aikaa myöten itsekseen".

Tuo pitää paikkansa, jos on paha haava. Sama varmaankin sielun vammoissa.

Jos potilaalla on (mahdollisen minävieraan oire-häiriön lisäksi) persoonallisuuteen liittyvää häiriöllisyyttä, minänmukaisia luonteen "panssarilevyjä" tms. (joita on karaktääri-neurooseissa, myös ns. persoonallisuushäiriöissä), psykoterapia saattaa muodostua (ikään kuin) kolmivaiheiseksi: 1) tottuminen terapeuttiseen työskentelyyn, 2) persoonallisuuteen liittyvän häiriöllisyyden (em. panssarilevyt yms.) muuttuminen (vastaavaksi) oire-häiriöksi), 3) ko. oireihäiön terapeuttinen hoito. - Kohta 2 merkitsee sitä, että ko. patologiset persoonallisuuden piirteet yms. tulevat ihmiselle minä-vieraiksi, jolloin ahdistuneisuus tavallisesti lisääntyy (ainakin väliaikaisesti).

Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa käsite "karaktääri-neuroosi"?

k a r a k t ä ä r i-n e u r o o s i,
l u o n n e n e u r o o s i. 1 Varsinkin psykoanalyysissä neuroottinen muotouma, jossa karaktääri on minänmukaisesti ikään kuin laaja-alaisena oireena (symptomina) tai oireyhtymänä (syndroomana), esimerkiksi luonteen ”panssarilevynä”. Tällöin defenssien voimakkuuden vuoksi ei synny erillisiä minävieraita *oireneuroottisia symptomeita. Karaktäärineurooseissa on usein painottuneena jokin spesifi defensiivinen konstellaatio. 2 Psykiatriassa (epätarkasti) välillä suunnilleen sama kuin *persoonallisuushäiriö tai karaktäärihäiriö, joka voi olla joko minävieras tai minänmukainen. - Esimerkkinä karaktäärineuroosista voisivat olla puritanistiset uskovaiset, jotka eivät näe tiukkuudessaan mitään "outoa" ja jotka voivat vaatia muiltakin samaa ehdottomuutta; ts. karaktäärineurooseissa edellytetään (suhteellista) minänmukaisuutta.

o i r e-n e u r o o s i,
neuroosi, jossa ihmisellä on enemmän tai vähemmän häiritseviä minävieraita symptomeita kuten ahdistusta (angst), ruumiillisia oireita (konversioita tai somatisointia), fobioita (pelkoja) tai obsessionaalisuutta (pakkomielteitä ja/tai pakkotoimintoja) ym. Luonne on tavallisesti joustavampi kuin (defensseillä kuormitetuissa) *karaktääri-neurooseissa.

p e r s o o n a l l i s u u s-h ä i r i ö,
nyky-psykiatriassa suhteellisen pysyvien ja poikkeavien persoonallisuuden piirteiden ja käyttäytymisen kokonaisuus, josta on merkittävää haittaa sosiaalisissa suhteissa ja ammatillisessa toiminnassa ym. Persoonallisuushäiriö voi olla minänmukainen (ego-syntonic) tai minävieras (ego-alien). Usein suunnilleen sama kuin karaktäärihäiriö, joka ei ole aivan sama kuin *karaktäärineuroosi. Mitä ylempänä persoonallisuushäiriö on Otto Kernbergin persoonallisuuden psykopatologian patologian psykodynaamisella jatkumolla (ylä-, keski- ja alatason persoonallisuushäiriöt), sitä lähempänä persoonallisuushäiriö on *karaktäärineuroosia.