Psykopatologia.munfoorumi.com

HS - MIELIPIDE 16.5.2016 2:00 http://www.hs.fi/mielipide/a1463277869719
Psykoterapiassa laatu syntyy asiakkaan ymmärtämisestä
Ihannetapauksessa asiakas saa itselleen sopivan hoitomuodon ja terapeutin.

JATKAMME psykoterapian laatu- ja saavutettavuuskysymyksien pohdintaa. Samalla oikaisemme joitain sitkeästi eläviä käsityksiä toimivan psykoterapian edellyksistä. On harhaanjohtavaa vertailla eri psykoterapiamuotoja niiden tehokkuudesta saadun tutkimusnäytön perusteella. Jo vakiintuneen tutkimustuloksen mukaan ratkaisevaa on, että asiakkaan tarpeet ja terapiamuoto kohtaavat, ei terapiamuoto sinänsä. Myöskään tapaamisten määrä ei ole suorassa yhteydessä terapian tuloksellisuuteen.

Ihannetapauksessa asiakas saakin itselleen sopivan hoitomuodon ja terapeutin. Se on tavoite, johon kannattaa pyrkiä.

Ruotsissa päätettiin noin 10 vuotta sitten panostaa ainoastaan yhteen psykoterapiamuotoon. Tämän tuloksena asiakkaiden ongelmat ja hoidon keskeytymiset ovat lisääntyneet. Nyt Ruotsissa haikaillaan suomalaista, laajakirjoista psykoterapiatarjontaa.

Suomessakaan asiakkaan tarpeet ja terapeutin taidot eivät silti aina kohtaa. Ainakin seuraavia asioita pitäisi kohentaa.

Asiakkaan tilanteen arviointiin tulee panostaa enemmän. Diagnoosi yksistään ei anna riittäviä lähtökohtia terapeuttisen työskentelyn suunnitteluun. Asiakasta osallistava ja motivoiva hoidon suunnittelu on kuitenkin vaativaa ammattityötä, ja tämä pitää huomioida ammattilaisten koulutuksessa.

Erilaisia psykoterapeuttisia lähestymistapoja tulee hyödyntää monipuolisemmin ja harkitummin. Erityisesti lyhyeen terapiaan pääsyä tulee helpottaa myös yksityissektorilla. Kuntoutuspsykoterapiaan pääseminen on edelleen monesti rankka, pitkä ja epävarma prosessi. Terapian lyhyt kesto taas ei tarkoita, että se on myös pinnallista. Monet saavat osaavasta lyhyestä hoidosta riittävän avun.

Myös psykoterapiakoulutusta on arvioitava uudelleen. Yliopistojen alaisuudessakin koulutukset ovat edelleen opiskelijoille kestämättömän kalliita, rakenteiltaan jäykkiä ja kansainvälisesti katsoen pitkiä. Koulutusten jäntevöittäminen voisi helpottaa rahoituksenkin järjestymistä julkisin varoin.

Katri Kanninen, psykologian tohtori, Kirkkonummi
Liisa Uusitalo-Arola, psykologian lisensiaatti, psykoterapiakouluttajia (KAT), Espoo

Kommentit 0

(- -)
Asiakkaan tilanteen arviointiin tulee panostaa enemmän. Diagnoosi yksistään ei anna riittäviä lähtökohtia terapeuttisen työskentelyn suunnitteluun. Asiakasta osallistava ja motivoiva hoidon suunnittelu on kuitenkin vaativaa ammattityötä, ja tämä pitää huomioida ammattilaisten koulutuksessa.
(- -)

Mielestäni on kyseenalaista, pitäisikö asiakasta nimen omaan motivoida hoitoon. Ko. manipulointi saattaa vain lisätä vastarintaa (resistanssia), joka on jo alusta asti olemassa. Ammattilaisten koulutuksessa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota asiakkaan ja psykoterapeutin haitallisiin transferensseihin ja (vasta-)transferensseihin, jotka jäytävät terapian toimivuutta.

Muttei terapeutin ymmärrys sellaisenaan auta; asiakkaan on myös pystyttävä luottamaan terapeuttiin.
Jos luottamusta ei synny tai se petetään, edes selvänäkijän tai ajatustenlukijan veroinen ymmärtäminen ei terapiaa pelasta.

Luottamus syntyy hitaasti. Kaikkea ei voi antaa heti ja kerralla. Lyhytterapioissa en ymmärrä, miten voi muodostuakaan, mutta siellä ei kai sitten syvemmin avauduta, jos on kyse enemmän valmennuksesta, ohjauksesta tai sen tyyppisestä avusta.

Motivaatiohan syntyy siitä, kun potilas huomaa, että tämähän toimii. Ihan heti terapian alussa tuskin vielä ehditään näyttää toimivuutta (luottamus rakentuu pikku hiljaa), voi mennä aikaa. Psykoterapiakoulutuksessa pitäisi panostaa siihen, että terapia saataisiin mahdollisimman toimivaksi mahdollisimman nopeasti. Usko toimivuuteen motivoi. Hoidon itsessään pitää motivoida, pelkkä motivoiva suunnitelma ei riitä. Laatu syntyy toimivuudesta.

Kyllästynyt kirjoitti:Muttei terapeutin ymmärrys sellaisenaan auta; asiakkaan on myös pystyttävä luottamaan terapeuttiin.
Jos luottamusta ei synny tai se petetään, edes selvänäkijän tai ajatustenlukijan veroinen ymmärtäminen ei terapiaa pelasta.

Onko Pp pettänyt luottamuksesi?

Sekin olisi sangen tärkeää ettei psykoterapeutin ja potilaan suhde eläisi kuin vastaanotolla.

Eikö saisi kirjoitella yhtään ja ottaa potilasta foorumin modeksi?

Ohi aiheen: luottamus keskusteluapuhenkilöön syntyy parhaiten siten, kun pääsee lukemaan asiakirjoja, joita itsestä on kirjoitettu. Esim. juuri noitten paperinivaskoiden(kin) takia olisin halunnut takaisin omalle entiselle sh:lle juttelemaan, koska tiesin, ettei se kirjoittaisi sinne tietoihin mitään liian henkilökohtaista tai sillä tavalla minua vahingoittavaa tavaraa. Tietysti en tiedä liekkö ne sieltä kaikkea tulostelleetkaan...

Joo, se on hirveän tärkeä juttu. Ja että tekstit ovat totta myös. Sikäli kun olen lukenut niin psykologin tapaamiskäynneillä kirjoittamat jutut ovat aina aika paikkansapitäviä. Siksi ihmetyttääkin miksi niihin lääkärien kirjoittamiin lausuntoteksteihin eksyy niin paljon asiavirheitä.

trisse kirjoitti:Siksi ihmetyttääkin miksi niihin lääkärien kirjoittamiin lausuntoteksteihin eksyy niin paljon asiavirheitä.

Taitavat olla yksilöllisiä juttuja nämäkin. Olen nähnyt melkoisen nivaskan lääkäreiden vuosien varrella kirjoittamia tekstejä itsestäni, ja niistä saan kyllä hakemalla hakea asiavirheitä enkä sittenkään löydä.

Asia on juuri niin kuin aloitusviestissä.

Mikä "asia"?

No asia. Se juttu. Homma. Pointti.

Foorumin kommenteissa on aloitusviestiin kohdistunutta kritiikkiä. - Tuumaako Kuutar, että ko. kommentit ovat "virheellisiä"?

Mirri kirjoitti:

trisse kirjoitti:Siksi ihmetyttääkin miksi niihin lääkärien kirjoittamiin lausuntoteksteihin eksyy niin paljon asiavirheitä.

Taitavat olla yksilöllisiä juttuja nämäkin. Olen nähnyt melkoisen nivaskan lääkäreiden vuosien varrella kirjoittamia tekstejä itsestäni, ja niistä saan kyllä hakemalla hakea asiavirheitä enkä sittenkään löydä.

Esim. minulla on lääkärin teksteissä semmoisia joko lyöntivirheitä tai vahinkoja, mutta myös asiavirheitä. En tiedä johtuuko sanelunpurkajasta vai asioiden väärin kirjoittamisesta. Eli yhdessä tekstissä on, että "polttaa 20 tupakkaa päivässä" ja toisessa (alle vuoden viiveellä) "polttaa yhden tupakan päivässä" (varmaan kyse yhdestä askista). Sitten on näitä asiavirheitä, että on kenties kiireessä luettu mtt:n tietoja ja laitettu niistä jotakin ylös, esim. "kokenut lapsesta saakka perheväkivaltaa". Aika monikäsitteinen juttu. Ensimmäinen väkivaltainen kokemukseni ns. perheen sisällä on koettu kasiluokkalaisena, että antaa ehkä väärän kuvan.

Kasiluokkalainen on alaikäinen ja mielestäni voidaan sanoa lapsi. Painotukset noissa kokemuksissa psykiatrin näkökulmasta voivat olla erilaiset kuin mitä itse ensi kertomalta ja omasta näkökulmastaan ajattelee, koska on itse tottunut elämään niiden kanssa. Eikä siis näe niitä niin "patologisoivina" vaan enempikin normaaleina. Voi johtua myös muiden läheisten henkilöiden(, joille on kertonut niistä kokemuksistaan,) asenteista.

Huomasin aikoinaan psykiatrin tehdessään haastatteluaan minusta, että hän pysähtyi erityisesti joidenkin seikkojen kohdalla. Esimerkiksi koulukiusaaminen tuli raportoitua ja sivuutettua neutraalisti, mutta yksin jättäminen, ulkopuolelle sulkeminen, herätti pitkähkön hiljaisuuden ja kiinnostuksen. Samoin tulkitsi/kirjasi jotkin isäni purkaukset väkivaltaisuudeksi, mitä sanaa en ollut uskaltanut koskaan edes ajatella.

Minulla luki kerran: Lapsuudessa koettujen asioiden vuoksi traumaattinen. Enkä edes kertonut psykalle lapsuudestani.

Hilppa kirjoitti:Kasiluokkalainen on alaikäinen ja mielestäni voidaan sanoa lapsi. Painotukset noissa kokemuksissa psykiatrin näkökulmasta voivat olla erilaiset kuin mitä itse ensi kertomalta ja omasta näkökulmastaan ajattelee, koska on itse tottunut elämään niiden kanssa. Eikä siis näe niitä niin "patologisoivina" vaan enempikin normaaleina. Voi johtua myös muiden läheisten henkilöiden(, joille on kertonut niistä kokemuksistaan,) asenteista.

Tuo on ihan hyvä pointti. Noita voi tosiaan olla. Sitten ihan sellaisia harmittomia muistamattomuuksia/väärinkuulemisia eli huomaat lausuntoa lukiessasi että oletkin kuopuksen sijasta perheen esikoinen, gradusi nimi on väärin joskin hilpeällä tavalla ja uskovaisella absolutisti äidilläsi onkin alkoholiongelma. (Kaikki esimerkit todellisesta elämästä vaikka ei minun kohdalta). Nuo ovat harmittomia ja oikaistavissa helposti. Harmillisempia on sellaiset että näkee ettei kuulija ole käsittänyt mitä tarkoitat. Toistettu jotain sanojasi mitä olet sanonut vaikka seksuaalisesta suuntautumisestasi vaikutat tosi friikiltä korostaen vääriä asioita.

Kaikkein turhauttavampia on kuitenkin selkeät valheet jotka melkein aina tulevat esille sellaisissa tilanteissa joissa hoito ei ole pystynyt auttamaan johonkin ongelmaan ja sanomisella on defensiivinen pohja. Esim. yhdessä lausunnossa väitettiin että minä kieltäydyn ajattelemasta että mulla voisi olla alkoholiongelma. Kun oikeasti olin YTHS:llä vuosikausia jauhamassa nimenomaan alkoholinkäytöstäni vakuuttaen psykiatrin tosi hitaasti siitä että sellainen on ja että olen tosi huolissaan siitä. Tulee vähän niin kuin tyhmä olo kun tuollaisia lukee. Tai että kieltäydyn viemästä edes roskia - kun on siivousongelma johon ei löydy apua. Tai kun ei valmistu yliopistosta niin kirjoitetaan että suoritukset on niin kummallisella tavalla jakautuneet eri oppiaineiden suhteen ettei ole realistista voida valmistua. ?? - kaksi pääainetta ja kummastakin puuttuu gradu ettei tuo nyt niin kummallista jakautumista ole. Mutta tulee tunne että jos on pitkään ollut ongelma johon ei löydy apua antaa avunantaja defensiivisesti puolustautumaan miksi tuo nyt on ihan toivoton tapaus eikä tarjotussa avussa ole mitään vikaa.