Psykopatologia.munfoorumi.com

Kotikatsomossa tänään klo. 21:05. Klaus Härön ohjaama elokuva Äideistä parhain.

Klaus Härön elokuva sotalapsena Ruotsiin lähetetyn 9-vuotiaan Eeron matkasta tuntemattomaan maahan uuden äidin luo. N: Topi Majaniemi, Maria Lundqvist, Esko Salminen, Marjaana Maijala, 2005.

https://www.telsu.fi/

Wikipedia esittelee maineikkaan elokuvan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84ide ... elokuva%29

Saako tämän laittaa tähän, kun mielestäni on hyvä äitienpäiväjuttu ?
Tuttavani kertoi , kun hänen lapsensa oli pieni ja lauloi hänelle:
-äideistä toiseksi parhain sä oot- No äiti siinä kyseli,että miksei parhain? Reipas miehenalku siihen totesi:" No ku et sä kai ihan parhain oo, ku on niitä niin paljon muitakin äitejä:)"
Sori kun tulin juttuineni tähän. Ei pahalla. Mutta tämä tarina on tosi.

Muuten, pitää katsoa tuo elokuva. On varmasti hyvä.

Kyllä on hyvä elokuva - ja terapeuttinen. Kouraisee syvältä ihmisiä, joita elokuvassa käsitellyt asiat tavalla tai toisella koskettavat. Sotalapseus, sijaisperhe... Sensellaiset jutut.

Minä en kyennyt katsomaan elokuvaa pitkiin aikoihin sen ilmestymisen jälkeen. En mennyt elokuvan perässä leffateatteriin, koska pelkäsin hajoavani julkisessa paikassa ja toisten silmien edessä, vaan katsoin omassa rauhassa varovaisesti pätkissä vasta elokuvan tultua telkkarilevitykseen. Kannatti katsoa - mutta rauhassa ja omaan tahtiin. Ensimmäinen katselukerta otti lujille ja synnytti kaikenlaisia tunnemyrskyjä, koska kuulun niihin, joita elokuva tavalla tai toisella koskettaa henkilökohtaisesti.

Elokuvan nimikin - Äideistä parhain - on hätkähdyttävän osuva ja suorastaan iskevä ainakin niille katsojille, jotka ovat joskus joutuneet kokemaan ja miettimään parhaan ja toiseksi parhaan äidin eroja...

Elokuvan nimi on Äideistä parhain, koska siinä pohditaan äitisuhdetta ja äidin kykyä luovuttaa vastuu omasta lapsesta toiselle henkilölle - sijaisäidille.
Mielestäni nimi voisi yhtä hyvin olla Vanhemmista parhain, koska kaikki sotalapset eivät lähteneet sotaa pakoon äitiensä lähettäminä. Oli myös isiä, jotka antoivat lapsensa sodan vuoksi naapurimaan perheen huostaan ja jotka tahtoivat lapsensa sodan päättymisen jälkeen takaisin luokseen.
Esimerkkinä minun äitini isä, joka yksinhuoltajana luovutti lapsensa Ruotsin puolelle, mutta tahtoi (vai joutui ottamaan?) hänet takaisin huostaansa sodan päätyttyä.

Ei näin hyvästä elokuvasta viitsisi puutteita etsiä mutta eikös pojan olisi pitänyt puhua Ruotsin ruotsia? Toisaalta suomalainen ääntäminen korosti pojan suomalaisuutta mukavasti.

jupe kirjoitti:Ei näin hyvästä elokuvasta viitsisi puutteita etsiä mutta eikös pojan olisi pitänyt puhua Ruotsin ruotsia? Toisaalta suomalainen ääntäminen korosti pojan suomalaisuutta mukavasti.

Ei kai olisi. Ymmärsin, että poika oli jo oppinut vähän ruotsia tai oli jopa suomenruotsalaisten piirissä kasvanut, mitä ei valotettu sen tarkemmin, ennen kuin vietiin sotalapseksi Ruotsiin. Suomenruotsalainen aksentti on vahva, eikä muutu kovin helposti.

Hieno elokuva. Tuli tunne että suomalaisen äidin olisi pitänyt jättää poika uuteen kotiin. Itsekästä riuhtoa tämä uudestaan takaisin.

Uusinta TV1 tiistaina 10.5.2016 klo 22.15 - 24.

Signen ("äideistä parhain") persoona ja siinä tapahtuva muutos on uskottava ja hyvin kuvattu. Oman tyttären menettämisestä johtuvan surun prosessointi on kesken, siitä hänen alussa torjuva suhtautumisensa Eeroon (toive tytöstä). Lisäksi hän ehkä pelkää alitajuisesti menettävänsä Eeronkin, eikä uskalla kiintyä häneen, kunnes Eeron oikea äiti luovuttaakin poikansa hänelle. Loppu on traaginen sekä Eerolle että Signelle, menetysten uusiutuminen.