Psykopatologia.munfoorumi.com

M I E L I P I D E http://www.hs.fi/mielipide/a1461034640317
Suomessa psykoterapia aloitetaan usein liian myöhään
Nykytilanteessa vain noin neljännes masentunut tai ahdistunut saa hoitoa sairauteensa, ja liian harva saa psykoterapiaa varhaisvaiheessa, jossa hoidolla olisi parhaat edellytykset toimia. MIELIPIDE 20.4.2016 2:00 Helsingin Sanomat

MIELIPIDESIVULLA Jukka Aalto kirjoitti osuvasti nopean psykiatrisen avun merkityksestä masennus- ja ahdistushäiriöiden inhimillisen ja taloudellisen vahingon torjumisessa (HS 16.4.). Psykoterapia ja oikea lääkitys tuovat parhaan tuloksen http://www.hs.fi/mielipide/a1460693327652
Aalto toi esille, kuinka masentuneen matka ensimmäisestä terveyskeskuskäynnistä psykoterapian alkamiseen on pitkä ja raskas ja voi kestää jopa vuoden. Siinä ajassa ehtii moni elämänalue kärsiä, myös talous.

SUOMESSA on eriskummallinen järjestelmä, jossa julkisesti rahoitettu psykoterapia aloitetaan yleensä vasta kuntoutusvaiheessa ja useimmiten pitkänä psykoterapiana. Meiltä puuttuu psykoterapeuttisen hoidon suunnitelmallinen porrasteisuus.
Siksi resursseja on vaikea saada riittämään. Kuitenkin tiedetään, että jos psykoterapiaa annetaan nopeasti psyykkisen häiriön ilmettyä, se tehoaa hyvin eikä hoitojen tarvitse olla pitkiä.
Suomessa otetaan uusia tutkimusnäyttöön perustuvia terapioita hitaasti käyttöön. Psykoterapia saatetaan edelleen nähdä idealisoituna ja romantisoituna kokonaisuutena, joka ratkaisee ihmisen ongelmat.
Psykoterapian kenttä kaipaa selkeyttä, tutkimukseen perustuvia hoitoja ja selkeän porrastuksen. Vain siten saamme resurssit riittämään eli oikea-aikaista apua kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Näin mahdollisesti myös ehkäistään sosiaalisten kriisien vaikeutumista eli toteutetaan todellista sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota.

ERIKOISSAIRAANHOIDON tulee ottaa suurempi rooli psykoterapioiden kokonaisjärjestelmän rakentamisessa. Hyks psykiatria on lähtenyt kehittämään nykyjärjestelmää esimerkiksi tuomalla psykososiaalisten hoitojen kentälle nopeita ja toimivia hoitoja.
Myönteisiä kokemuksia on kertynyt Vantaan alueella aivan sairauden alkuvaiheessa tarjotuista lyhytterapioista. Näitä yksityissektorilla toimivilta, kilpailutetuilta terapeuteilta ostopalveluna hankittuja terapioita tarjotaan sekä terveyskeskuspotilaille että juuri erikoissairaanhoitoa aloittaville potilaille.

SAIRAUDEN alkuvaiheisiin soveltuvia terapeuttisia hoitoja ovat myös masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin internetin välityksellä tarjottavat nettiterapiat, joiden käyttö on lisääntymässä nopeasti.
Nykytilanteessa vain noin neljännes masentunut tai ahdistunut saa hoitoa sairauteensa, ja liian harva saa psykoterapiaa varhaisvaiheessa, jossa hoidolla olisi parhaat edellytykset toimia.
Tämän vuoden alussa Hyks psykiatriassa on avattu it-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linja, jonka tarkoitus on vastata juuri Jukka Aallon ansiokkaasti esiin tuomiin haasteisiin.

DIGITAALISIA palveluja ei tule kehittää erillisinä prosesseina vaan kiinteänä osana hoitopolkuja, jotka yhdistetään joustavasti myös henkilökohtaisiin tapaamisiin. Hyvin porrastetun terapeuttisten hoitojen järjestelmän rakentamiseen tarvitaan maanlaajuista tahtoa ja yhteistyötä. Tämä tärkeä työ on jo käynnistynyt.

Jan-Henry Stenberg linjajohtaja
Kaisla Joutsenniemi ylilääkäri
Matti Holi toimialajohtaja, Hyks psykiatria

Kommentit 0

Ensin kestää päästä terveyskeskuksesta psykiatrian poliklinikalle. Minulla aloitettiin lääkitys terveyskeskuksessa, kesti 1/2-1 vuoteen ennen kuin pääsin poliklinikalle hoitoon ja siellä sain heti psykoterapian kaksi kertaa viikossa. Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että terveyskeskuksesta pääsisi nopeasti psykiatrisen poliklinikan hoitoon. Terveyskeskuksessa en tavannut koskaan psykiatria, mitä pidän kummallisena, olisin voinut päästä nopeammin poliklinikalle, psykologia näin terveyskeskuksessa vasta loppuvaiheessa. Terveyskeskuksessa lääkärini ei ollut halukas tekemään lainkaan terapiahakemusta pyynnöstäni huolimatta. Psykiatrisella poliklinikalla pitäisi aloittaa heti terapia kuten mun kohdalla kävi, sittemmin siirryin yksityisen puolen psykoterapeutille.
Joillakin lääkitys tehoaa niin hyvin, että sairaus on sillä hoidettu, terapiaan satsaus on mielestäni turha, jos lääkitys tehoaa. Annetaanko psykoterapiaa, jos lääkitys on tehonnut ja potilas haluaisi psykoterapian silti? Mielestäni pitäisi satsata niihin, joihin ei lääkitys tehoa riittävästi tai jotka eivät halua lääkitystä, vaikka tarvitsisivat.

Välillä nopealla psykoterapiaan pääsyllä voi olla ratkaiseva merkitys elämän suunnalle; esimerkiksi silloin, jos työpaikka on uhattuna.

Tunnen henkilön joka on mielestään aloittanut psykoterapiansa liian aikaisin. Kävi Kelan kolme vuotta, oli mielestään liian huonossa kunnossa psykoterapiaan ja sanojensa mukaan liian nuori ajattelemaan psykoterapian vaatimalla tasolla. Sai kuitenkin psykoterapian kuluessa ylioppilastutkinnon valmiiksi. Mun kohdalla taas psykoterapia aloitettiin liian myöhään ja olisin toivonut psykoterapian jo alkaneen ala-aste ikäisenä. Suututtaa, että vaatimuksena olisi työpaikan tai opiskelun uhattuna olo, kun ala-aste ja ylä-aste ovat pakollisia, jospa sitten jäin sen takia psykoterapian ulkopuolelle siinä vaiheessa. Vasta, kun lukion loppututkinto oli uhattuana sain psykoterapiaa. Perkele!

Lasten kuntoutumis-psykoterapiat ovat menneet sh-piirien piikkiin.

Mitkä ovat vaatimukset, että lapsi pääsee psykoterapiaan ja kenen tehtävä on huolehtia, että psykoterapia järjestyy, lapsen, vanhempien, terveydenhoitajan, opettajan, koulupsykologin? Kuinka pitkiä lasten terapiat voivat olla?

Ainakin vanhempiensa luona asuvan lapsen on käytännössä aika mahdotonta käydä terapiassa, jos vanhemmat eivät sitoudu lapsensa hoitoon. Suositus terapiaan voi tulla tietysti keneltä vain. Veikkaan, että sh-piireissä syynätään aika tarkaan lapsen lisäksi vanhemmat ennen terapiarahoituspäätöksen tekemistä.

Pinja kirjoitti:Tunnen henkilön joka on mielestään aloittanut psykoterapiansa liian aikaisin. Kävi Kelan kolme vuotta, oli mielestään liian huonossa kunnossa psykoterapiaan ja sanojensa mukaan liian nuori ajattelemaan psykoterapian vaatimalla tasolla. Sai kuitenkin psykoterapian kuluessa ylioppilastutkinnon valmiiksi. Mun kohdalla taas psykoterapia aloitettiin liian myöhään ja olisin toivonut psykoterapian jo alkaneen ala-aste ikäisenä. Suututtaa, että vaatimuksena olisi työpaikan tai opiskelun uhattuna olo, kun ala-aste ja ylä-aste ovat pakollisia, jospa sitten jäin sen takia psykoterapian ulkopuolelle siinä vaiheessa. Vasta, kun lukion loppututkinto oli uhattuana sain psykoterapiaa. Perkele!

No älä turhaan oo katkera - mullakin aloitus olisi pitänyt olla kaksikymmentä vuotta sitten.

Olen syystä katkera, olen joutunut kärsimään turhaan ja turhan pitkään.
Mun kohdalla vanhemmat ovat olleet ensisijaisia pahan oloni aiheuttajia, heillekö minun olisi pitänyt avautua heidän aiheuttamastaan pahasta olostani saadakseni psykoterapiaa: Ei siitä olisi ikinä tullut mitään, minun piti suojella heidän mainettaan ja olla kertomatta eteenpäin huonosta kohtelustani ja antaa heille mielikuvaa, että kaikki on hyvin eli paljastamisen vaaraa ei ole. Missään nimessä lapsen psykoterapiaan pääseminen ei saisi olla vanhemmista kiinni, he saattavat evätä hoidon saannin tahallaan ja usein epätietoisuudessaan.

Kaikki me ollaan syystä katkeria asiasta taikka toisesta. Tarpeetonta alkaa kilpailla siitä.

Ollaan tasoissa, mulla aloitus olis pitänyt tehdä juuri kaksikymmentä vuotta sitten. Olen katkera etten saanut apua heti.

Pinja kirjoitti:Missään nimessä lapsen psykoterapiaan pääseminen ei saisi olla vanhemmista kiinni, he saattavat halutessaan evätä hoidon saannin.

Miten käytännössä hoitaisit lapsen terapian, jos vanhemmat ovat sitä mieltä että lapsessa ei ole mitään vikaa, perheessä ei ole mitään vikaa ja terapia on pelkkää huuhaata ja huijausta?

Lasta pitää kuunnella ja uskoa. Jos lapsi on sitä mieltä itse, että tarvitsee apua, apua on annettava vanhemmista huolimatta.

Lapsi harvemmin osaa pyytää sanallisesti apua. Lapsi osoittaa avuntarpeensa käyttäytymisellään.
Teini osaa pyytää sanallisesti apua ja teini pystyy käymään myös terapiassa ilman vanhempien tukea.

Usein sellainen avun tarpeeseen osoittava käyttäytyminen on kiellettyä kuten oikuttelu, kiusaaminen, osallistumattomuus ym.
Mun kohdalla tilanne oli se, että minua olisi rangaistu, jos vanhempani olisivat tienneet käytökseni: rangaistu sen sijaan, että olisi tarjottu apua, siksi mun oli parempi olla hiljaa ja salata käytös vanhemmiltani. Ne jotka näkevät/tietävät lapsen käytöksen, voisivat kysyä syitä käytökseen esim. terveydenhoitaja, koulupsykologi, kuraattori, lastenhoitaja. Myöskin voisivat selvittää lapselta tietävätkö vanhemmat käytöksestä vai haluaako lapsi salata vanhemmilta käytöksen. Sitten ohjata lapsi avun piiriin joko vanhempien kautta tai muuta kautta, mutta lapsen tahdon mukaisesti valiten. Psykoterapiaan mahdollisuus pitää selvittää lapselle.

Hiljaa kärsivät lapset taitavat helposti jäädä ilman apua. Päiväkodissa tai koulussa levoton, uhmaava ja toisia kiusaava häirikkö yritetään kaikin tavoin saada avun piiriin, koska lapsi tekee muiden elämän hankalaksi. Sen sijaan kiltti ja hiljainen lapsi, jos lapsella on edes yksi ystävä, jää helposti huomaamattomana oman onnensa nojaan. Jos lapsi on aina yksin tai häntä kiusataan, silloin kai yleensä myös puututaan.

Taidetaan puuttua vasta, kun lapsesta on muille haittaa ja vaaraa, yksin oleva kaveriton ei ole muille häiriöksi.