Psykopatologia.munfoorumi.com

M I E L I P I D E 21.3.2016 2:00 http://www.hs.fi/mielipide/a1458444693995
Psykoterapeutin koulutus maksaa liikaa
Pääsyvaatimuksia täytyy avartaa ja rahoitus saattaa linjaan muiden terveydenhuollon ammattien kanssa.

Mielenterveysalan järjestöt ilmaisivat huolensa psykoterapian saatavuudesta (HS 14.3.). Jaamme huolen ja kiinnitämme lisäksi huomion psykoterapeuttien koulutukseen.

Koulutus uudistettiin vuonna 2010 siirtämällä se yliopistojen alaisuuteen. Siirron piti tarkoittaa maksutonta tutkinto-opiskelua. Toisin kävi: koulutus maksaa nykyisin 15000 – 40000 euroa. Asiasta ei ole käyty lainkaan julkista keskustelua.

Uudistuksessa pohjakoulutuksen ehtoja kavennettiin huomattavasti, ja hyväksytyillekin aloille asetettiin rajoituksia. Aiempina vuosikymmeninä koulutukseen hyväksytyt filosofit, antropologit, näyttelijät ja muut ihmisen tutkijat on rajattu ulos. Yleislinjana on medikaalisten ja ohjaavien alojen yliarvostus suhteessa humanistisiin ja ymmärtäviin aloihin.

Uudistuksen tarkoitus lienee ollut poistaa niin sanotut villit koulutuksen tuottajat kentältä ja suojella asiakkaita puoskareilta. Tulos oli toisenlainen painajainen. Opiskelupaikan ratkaisee nyt varallisuus lahjakkuuden ja motivaation sijaan.

Taloudellisen riskin kantavat hakijat. Useimpien koulutusten hintaa ei voi tietää etukäteen, koska se määräytyy ryhmäkoon eli maksavien opiskelijoiden mukaan. Kustannukset eivät ole edes verovähennyskelpoisia. Asiasta on tehty hallitukselle kirjallinen kysely tänä vuonna.

Myös työkokemuksesta vallitsee kapea normi. Ammatinvaihtajia ei enää haluta koulutukseen – oikea ala tulisi valita heti lukion jälkeen, vaikka elämänkokemukset tunnetusti ovat suunnanneet monet vaativaan auttamisammattiin oman kasvun myötä.

Muutkin reitit psykoterapeuttitarjonnan laajentamiseksi ovat lähes tukossa. Suomen käytäntö ei näytä tukevan Euroopan psykoterapiayhdistyksen pyrkimystä säännösten harmonisointiin. Valvira ei automaattisesti hyväksy EU-maassa hyväksyttyä psykoterapeuttia.

Asiakkaiden kannalta huolestuttavaa on, että psykoterapeuteista on pulaa ja että he ovat enimmäkseen hyvin toimeentulevia ihmisiä, joille köyhien ja kipeiden elämänkokemus on usein henkilökohtaisesti vieras.

Psykoterapeutit ovat kapean uraputken tuotteita, joiden joukosta ”hyväosaisenkin” voi olla vaikea löytää itselle sopivaa auttajaa.

Koulutettavilta vaaditaan lisäopintoja muun muassa kehitys- ja kliinisestä psykologiasta, lainsäädännöstä ja etiikasta. Heille tarjotaan koulutusterapeutin työnohjaus harjoittelun ajan. Tämän olettaisi antavan oikean pohjan asiakastyölle, vaikka pohjakoulutus- ja työkokemusehtoja väljennettäisiinkin.

Koulutuksen laadusta on syytä pitää kiinni, mutta pääsyvaatimuksia täytyy avartaa ja rahoitus saattaa linjaan muiden terveydenhuollon ammattien kanssa.

Psykoterapian ammattikulttuuri on kantanut hyväksynnän ja avarakatseisuuden eetosta, ei kapeuttamista ja kontrollia. Suomella ei ole varaa antaa mielenterveysongelmien kasaantua samalla, kun terapeuteiksi soveltuvia pidetään keinotekoisesti poissa alalta.

Juhani Ihanus, kulttuuripsykologian dosentti, Porvoo
Katriina Järvinen, psykoterapeutti, Helsinki
Harri Virtanen, jungilainen psykoanalyytikko, Pornainen

Kommentit 1

Vaadittavan pohjakoulutuksen kiristäminen on mielestäni hyvä asia ja sitä saisi rajata vieläkin tiukemmin terveydenhuollon ammattilaisille.

Olen samaa mieltä. - Terapeutteina on sellaisiakin, jotka eivät koskaan ole olleet varsinaisessa psykiatrisessa työssä.

Kaikki psykoterapeuttiopiskelijat eivät opiskele tavoitteenaan tehdä valmistuttuaan asiakastyötä.
Myös kehittämistyössä ja hallinnollisissa töissä saattaa psykoterapiakoulutus olla hyödyllinen.

Noolan kirjoitti:Vaadittavan pohjakoulutuksen kiristäminen on mielestäni hyvä asia ja sitä saisi rajata vieläkin tiukemmin terveydenhuollon ammattilaisille.

Mutta miksi psykoterapeutiksi tahtovan pitää maksaa itsensä kipeäksi tai olla rahakas hyväosainen kyetäkseen rahoittamaan opintonsa, sitä en ymmärrä. 15000-40000 euroa on huikea hinta itse maksettavaksi.
Nykyisin kai moni julkinen työnantaja osallistuu psykoterapeuttiopiskelijan koulutuskustannuksiin, mutta silloin työnantaja myös määrää millaista (minkä suuntauksen) psykoterapiaa opiskellaan.

Mielestäni mielipidekirjoituksessa puhutaan painavaa asiaa: kuka hyötyy siitä, että psykoterapeuttiopinnot ovat vain niiden ihmisten ulottuvilla, joilla ei ole rahasta pulaa?
Ainakaan asiakkaiden/potilaiden kannalta ei ole hyvä asia se, että psykoterapeuttikoulutukseen hakeutuvat/pääsevät vain ns. hyväosaiset, eikä myöskään siitä että erikoissairaanhoitopiirit sanelevat uusien psykoterapeuttien suuntautuneisuuden tarjoamalla rahoitusta vain tietyn tyyppisiin psykoterapiakoulutuksiin.

Loppujen lopuksi psykoterpiakoulutuksen kustannukset maksavat asiakkaat, köyhät asiakkaat kärsivät eniten ja voivat jopa jäädä ilman psykoterapiaa. Koulutuksen hinnanhan psykoterapeutit lisäävät asiakashintoihin.

Noolan (lainaus) ei mitenkään viittaa Mirrin esittämään.

Aloitusviestin mielipidekirjoituksessa asiat - pääsyvaatimukset ja rahoitus - on niputettu yhteen:

Koulutuksen laadusta on syytä pitää kiinni, mutta pääsyvaatimuksia täytyy avartaa ja rahoitus saattaa linjaan muiden terveydenhuollon ammattien kanssa.

Voisiko nykymuotoinen rahoitus opiskelijan harteille kasattuine maksuineen olla yksi yritys pitää psykoterapiakoulutukseen pääsyn rajat tiukkoina?

Sitäkään en ymmärrä, että miksi kaikkien psykoterapeuttien pitäisi omata kokemusta psykiatrisesta työstä tai edes olla terveydenhuollon/sairaanhoidon ammattilaisia; eiväthän läheskään kaikki psykoterapiaa tarvitsevat ja psykoterapiasta hyötyvät ihmiset ole psykiatrisia potilaita, eivätkä muutenkaan sairaita.

Mirri kirjoitti:Mielestäni mielipidekirjoituksessa puhutaan painavaa asiaa: kuka hyötyy siitä, että psykoterapeuttiopinnot ovat vain niiden ihmisten ulottuvilla, joilla ei ole rahasta pulaa?
Ainakaan asiakkaiden/potilaiden kannalta ei ole hyvä asia se, että psykoterapeuttikoulutukseen hakeutuvat/pääsevät vain ns. hyväosaiset,...

En väheksy tosiasiaa, että psykoterapiakoulutus maksaa...

Mutta ei terapeutiksi opiskelevan kuitenkaan tarvitse olla mikään erityisen hyväosainen.
Normaali työ riittää terapiakoulutuksen maksamiseen.

Koulutusmaksu jakaantuu monelle vuodelle. Ei yhden vuoden osuus kohtuuton ole maksaa.
Tarvittaessa voi ottaa vähän lainaa, jonka maksaa valmistumisen jälkeen pois.

Koulutuspotilailta voi ottaa pienen maksun. Ja työnohjaus tapahtunee usein ryhmissä.
Oma pakollinen terapia on vähän mutkikas hinnoitella pelkäksi terapiakoulutuskuluksi.
Ei masentuneen Kela-terapiaakaan pidetä tulonhankkimiskustannuksena,
vaikka perimmäinen tarkoitus on työ- tai opiskelukyvyn parantaminen tai palauttaminen.

Ongelmia on kaksi: köyhillä ei ole rahaa lähteä opiskelemaan terapeuteiksi ja toinen köyhät asiakkaat kärsivät lopulta.

Esimerkiksi lääketieteelliseen voidaan pyrkiä suoraan lukiosta, ja opiskelu on yhteiskunnan tukemaa kuten yliopisto-opiskelu yleensä.
Mahtaisikohan kertoa jotakin psykoterapian (ali)arvostuksesta se, että psykoterapeutiksi valmistumisen väylä on toisenlainen, ja aina se vaatii opiskelijan oman rahoituksen. Yhteiskunta ei pidä psykoterapeutteja niin tarpeellisina, että heidän koulutustaan kannattaisi kustantaa yhteiskunnan varoista.

En hakemallakaan löydä järjellistä selitystä sille, että Suomessa niin tieteitä kuin taiteitakin päästään opiskelemaan yliopistotasolla aikamoisen pitkälle yhteiskunnan kustantamana, mutta psykoterapiaa ei. Tosiaan minäkin luulin tämän ison epäkohdan korjaantuneen psykoterapiakoulutuksen siirryttyä yliopistojen huomaan, mutta eipä se näköjään olekaan korjaantunut.
Sitä paitsi mielestäni on kovin ristiriitaista, että psykoterapiakoulutukseen pääsemisen kriteerejä kavennettaisiin entisestään ja tiukkojen kriteereiden lisäksi vielä säilytettäisiin koulutuskustannukset (niiden harvojen ja valittujen) opiskelijoiden maksettavina.

Terveydenhuollon ammattilaisuuden vaatiminen psykoterapeuttikoulutuksen pohjana tuntuisi kohtuuttomalta, koska on tiedekuntia (teologinen yhtenä esimerkkinä), joissa on kiintiöity mahdollisuus pyrkiä ja päästä opiskelemaan psykiatriaa. Lisäksi kirkko tarjoaa vankkaa pohjakoulutusta psykoterapian yliopisto-opintoihin; silti, vaikkeivät kirkon ammattilaiset diakonissoja lukuunottamatta olekaan terveydenhuollon pätevyyksiä omaavia.
Onneksi ainakin toistaiseksi taitaa olla niin, että niin kirkon kuin sosiaalitoimenkin monet ammatit tarjoavat pääsyn opiskelemaan psykoterapeutiksi. On ymmärretty, että hyviä psykoterapeutteja syntyy muistakin kuin terveydenhuollon ja sairaanhoidon sekä lääketieteen ammattilaisista.

Psykopatologia kirjoitti:Olen samaa mieltä. - Terapeutteina on sellaisiakin, jotka eivät koskaan ole olleet varsinaisessa psykiatrisessa työssä.

Pohjana tulisi olla ylempi akateeminen loppututkinto.

Psykopatologia kirjoitti:Pohjana tulisi olla ylempi akateeminen loppututkinto.

Minä en ainakaan maksaisi terapeutille, jolla ei ole ylempää akateemista loppututkintoa.
Ilmaiseksi menisin kyllä ammattikorkeakoulun suorittaneellekin.

Yliopistossa opiskelleiden tuttujen nuorten ajattelun kehitys opiskeluvuosina
on ollut niin vaikuttavan huikea verrattuna niihin nuoriin, jotka ovat opiskelleet ammattikorkeakoulussa,
että minä voisin maksaa terapiasta sosiaalityöntekijälle tai teologille,
mutta en psykiatriselle sairaanhoitajalle tai sosionomille.

Kyse ei ole koulutusten arvostamisesta tai ammattien paremmuudesta tai huonommuudesta.
Kyse on tiedeyliopistollisessa peruskoulutuksessa saadusta ajattelun monipuolisuudesta ja analyyttisyydesta.
Tiedeyliopistossa saatu ajattelutapa on hyvä pohja terapiatyölle.
Siihen sitten vielä päälle oma terapia ja kunnon terapiakoulutus koulutuspotilaineen.

Jos pohjaksi vaadittaisiin ylempi akateeminen loppututkinto, olisivat kaikki psykiatrista työtä tekevät sairaanhoitajat kelvottomia psykoterapeuteiksi. Samoin tietysti muutkin amk-tutkinnon suorittaneet sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset.

Miksi henkilön pitäisi olla peräti ylemmän akateemisen loppututkinnon suorittanut ennen kuin hän olisi tarpeeksi pätevä opiskelemaan psykoterapeutiksi?

Ei varmaan ole käytännössä mahdollista eikä järkevääkään rajata koulutuspohjaa.
Kyse on myös rahasta. Sairaanhoitaja psyk.polin terapeuttina on halvempi kuin psykologi.

Psykopatologia kirjoitti:M I E L I P I D E 21.3.2016 2:00 http://www.hs.fi/mielipide/a1458444693995
Psykoterapeutin koulutus maksaa liikaa
Pääsyvaatimuksia täytyy avartaa ja rahoitus saattaa linjaan muiden terveydenhuollon ammattien kanssa.

Mielestäni tuossa sanotaan ydinasiat tai ydinongelmat selkeästi. Juuri noin pitäisi tehdä kuin mielipidekirjoituksessa tahdotaan.

Mielipiteen esittäjät ovat psykoterapia-alan ammattilaisia, joten he varmaankin tietävät mistä kirjoittavat. Maallikkokokemuksineni minun on helppo yhtyä heidän näkemyksiinsä; olen heidän kanssaan monessa samaa mieltä.

Pieni summaanhan tuo on maksettavaksi varmasta työpaikasta. Ennen nykyistä opintotukea kai jo mitkä tahansa yliopisto-opinnot maksoivat melkein saman (opintolainan muodossa)? Suurempi ongelma on niillä jotka ottavat lainaa ja valmistuivat työttömiksi esim. kulttuurialalle. Psykoterapeutille on aina työtä!

Mirri kirjoitti:Miksi henkilön pitäisi olla peräti ylemmän akateemisen loppututkinnon suorittanut ennen kuin hän olisi tarpeeksi pätevä opiskelemaan psykoterapeutiksi?

Valkosiipihän sanoi vaan kenelle hän maksaisi. Samaa mieltä. Jos olet itse yhtään monimonimutkaisempi tapaus kannattaisi valita mielummin ylemmän korkeakoulukoulutuksen suorittanut kuin sairaanhoitaja.

Trisse, siteeraamasi viestin pätkä ei ollut vastaus eikä kommentti Valkosiiven viestiin.

Oletko varma?