Psykopatologia.munfoorumi.com

Löysin Ylen Areenasta mielenkiintoisen elokuvan nimeltään People in White - Valkopukuiset. Elokuvassa pohditaan mielenterveysalan ammattilaisten ja potilaiden suhdetta potilaiden näkökulmasta. Yle esittelee elokuvan dokumenttielokuvana, mutta siinä kyllä näytellään niin ammattilaisia kuin potilaitakin. Ja varsin taidokkaasti esitetäänkin.

Lyhyesti sanottuna elokuva on hyvä; lämmöllä ja eläytyen tehty, huumoria unohtamatta. Sääli, että se on Areenassa nähtävillä enää vain noin vuorokauden, joten kiirettä pitää...

http://areena.yle.fi/1-1739707 (1h 4min)

Onkohan kukaan ehtinyt katsoa ja miettiä? Olisi kiva lukea ajatuksia ja näkemyksiä kyseisestä elokuvasta.
Miettiminenkään ei ole tarpeen; kaikenlaiset elokuvan synnyttämät ajatukset ja tuntemukset kiinnostavat minua.

Katsoin, mutta ajatuksia heräsi lähinnä kysymysten muodossa. Nyt kun on mielisairaaloissa ja vanhusten hoidossa esiintyneet asiat olleet tapetilla, tämä tuli ihan kiintoisaan saumaan, esim. ihmisten kokemukset eristämisestä. Vieläkö tuota eristämistä käytetään ja mikä on sen hoidollinen hyöty? Miten ihminen rauhoittuu tai hänen kunto kohentuu (jos se on tarkoitus) eristyksessä ollessa? Onko eristys ns. vierihoidon, lepositeitten tai superlääkehoidon korvike? Laitetaanko eristykseen väkivaltaisia ihmisiä vai myös 'vain' itsetuhoisia? Eli millä perusteella? Onko se ikään kuin rangaistus vai miten?

Ohjelma antoi mielisairaista melko positiivisen kuvan. Ihmiset olivat kuin keitä tahansa. Sen yhden naisen traumapuoskarikokemukset oli kyllä aika hulluutta noin niin kuin hoitavien ihmisten taholta.