Parhaat klassiset kappaleet

[Ryysy]

Ja onko se surullinen, iloinen, neutraali vai henk. koht. millainen?

Olen yrittänyt opetella kuuntelemaan. Ennen inhosin viulua ja halusin kuulla kaiken vain pianona, mutta nykyään viulukaan ei enää niin inhota.

[Psykopatologia]

Tavallisesti piano-konserttojen largo-osat (keskimmäiset) ovat niitä, joista pystyn nauttimaan (Beethoven, Chopin).

[Hilppa]

Vanha musiikki palvelee parhaiten korviani. Sellainen 1600 tai 1700-luvun musiikki. Klavikordi ja viola da gamba soittimina. Ehkä nokkaihuilukin, luuttu ja harppu myös.

[jupe]

Sibeliuksen Finlandia koskettaa eniten.

[huu]

Puolisen vuotta sitten valitin Ryysylle, että en ollut osallistunut hänen avaamiinsa ketjuihin. Nyt sitten:

ero ns. kevyen musiikin ystävien ja ns. klassisen (aka konserttimusiikin) ystävien välillä on mm. se, että missä kevyemmän ystävät tokaisevat suosikkinsa olevan ”Matti ja Teppo: Jos olet onnellinen”, klassikko alkaa fundeeraamaan: ”Niin no se ja sitten se, mutta toisaalta sekin on aika hyvä”. Pahinta on, että koko ajan muuttaa mielipidettään.

15-vuotiaana istuin kesäyönä Bio-Bion portailla ystäväni T:n kanssa viheltäen Wachet auf, ruft uns die Stimme – koraalia (BWV 645), minä jalkion jankkaavaa perustaa, ystäväni livertäen kuin lintu kaiken muun. Lämpimänä kesäyönä meillä oli paljon kuulijoita, jotka puhkesivat taputtamaan lopetettuamme.

J.S.Bach oli ensimmäinen, sitten Brahms, jonka kolmannella sinfonialla tienasin musiikin kymppini ja musiikinopettajani vaateen ”ehdottomasti pyrittävä Sibelius-akatemiaan”. Minä en sinne halunnut pyrkiä, koska tunsin että luonnontieteet kuuluivat minulle, mutta ystäväni meni kirkkomusiikkilinjalle vaikeuksitta.

Brahmsin jälkeen Mahler ja hänen jälkeensä Šostakovitš, esim. jousikvartetto nro 11 f-molli (opus 122) jolla tienasin äikän laudaturini. Sitä paitsi pääsin sanomaan isälleni, että Šostan musiikki ja asema Neuvostoliiton ykkössäveltäjänä eivät synkkaa. Faija oli skeptinen: epäili kompetenssiani.

Š:n kirjan Svidetelstvo (tarkoittaa ”todistus” käännetty suomeksi nimellä ”Dmitri Šostakovitšin muistelmat”) ilmestymisen jälkeen istuin isäni hautakivellä: ”Minähän kerroin sen sinulle”.

Kaikki musiikki on henkilökohtaista.

César Frank: Koraali n:o 1 E-duuri (merkitsen myös parhaan tietämäni levytyksen Brilliant Classics, Jean Guillou, van der Heuvel-urut, St. Eustache-katedraali, Pariisi). Urut ovat Ranskan suurimmat.

Charles Tournemire: Koraali-improvisaatio ”Le Victimae Paschali Laudes” (ylistäkää uhria). Kyseessä on pääsiäisaamun katolisen messun osa, jonka Ranskan urkukoulukunnan maineikkain improvisaattori Tournemire soitti vuonna 1930 ja sen sai talteen Maurice Duruflé. Ranskassa urkurin edellytetään olevan hyvä improvisaattori. Itse messun osa on ainakin 500 vuotta vanha.

Levytyksenä suosittelen suomalaisurkuri Pétur Sakarin levytystä Saint-Etienne-du-Mont-kirkon uruilla (BIS-1969). Pétur on ollut Ranskassa urkuopissa 16-vuotiaasta saakka, nyt opettajanaan on Thierry Escaich.

Julius Reubke Sonaatti c-molli ”94. psalmi” osat grave ja allegro. Esittäjänä Jean Guillou, Aeolian Skinner-urut, Pyhän kolminaisuuden kirkko, New York City. Kuultuani tätä 9000-pillisen Amerikan urkujenrakennuksen helmeä, ilmoitin nuorimmaiselleni äänen olevan kolmen Michelin-tähden arvoinen, mutta voi – olin myöhässä.

Islamistit olivat ehtineet edelleni räjäyttämällä lähituntumassa olevat kaksi tornia. Kirkko ei vahingoittunut, mutta urut haukkasivat niin paljon pölyä, että ne on purettu ja varastoitu puulaatikoihin odottamaan sopivaa miljoonalahjoittajaa puhdistusta ja uudellenasennusta varten.

Disclaimer Suosituksiani mahdollisesti seuraavien tulee tietää, että tunnen henk.koht. vanha herra Jean Guillou’n (syntynyt 1930) sekä nuori herra Pétur Sakarin (syntynyt 1992). Edellisen kanssa olen vain hyvän päivän tuttu, jälkimmäisen kanssa käyn joskus syömässä.

[Psykopatologia]

Harmi, että en silloin päässyt opettamaan sinua, kun olimme samassa konsertissa Musiikkitalossa.

[huu]

Tavallisesti piano-konserttojen largo-osat (keskimmäiset) ovat niitä, joista pystyn nauttimaan (Beethoven, Chopin).

Tämähän viittaa siihen, että nukut konserteissa. Kuorsaustako pitäisi oppia?

[Psykopatologia]

Täytyy myöntää, että varsinkin ennen väliaikaa olen varsin usein nukahdellut sekunnin tai muutaman jaksoja. Luulen, että en kuorsaa, koska nukun pää pystyssä.

[Pinja]

PP luetko konserteissa tai välitauolla konserttivihkoa saaden tietoa kappaleista vai säästätkö rahaa ostamatta vihkosta vai eikö kiinnosta tieto?

[Psykopatologia]

Luen useimmiten; tieto kiinnostaa.

[Pinja]

Kappaleista saa enemmän irti, kun niitä ymmärtää, varsinkin klassisissa konserteissa. Alussa pitäisi olla lukuaikaa ja rauhaa, että voisi sitten täysillä keskittyä musiikkiin.

[Psykopatologia]

Konsertti-esittelyt ovat (paperisen lisäksi) usein netissä pee-dee-äffänä.

[Pinja]

Hyvä tietää.

[Ryysy]

Sostakovits (näin suomeksi sanottuna) kuulostaa korvaani hyvältä. Eritoten tuo valssi kakkonen (en tiedä miten ilmaistaan), mutta tuo: https://m.youtube.com/watch?v=IoS1_CRS5fA (3:38) Sen olen ihan varmasti kuullut aiemminkin. Samoin tuo Gadfly -pläjäys tuntuu mieleiseltä: https://m.youtube.com/playlist?list=PL27092343372A3281 Myös Prokofievin Dance of the Knights oli tuttu ja hyvä. Pidemmälle en ole ehtinyt. Monet klassiset "klassiset" kappaleet, vaikka ovatkin tuttuja, kuulostavat edelleen korvaani lähinnä ärsyttäviltä. Jokin Vivaldin Kevät - yök. Sitten se pörräävä kimalainen, hyh. Samoin esim. Joutsenlampi on... en osaa päättää onko se vain tylsä vai myös ahdistava - johtuu ehkä osaltaan siitä Black Swan -elokuvasta, mistä palstallakin kai ketju.

[huu]

Šostakovitšin valssi 2 kuuluu Jazz sarja No 2 numerona VI. Eivät tosin muutkaan osat jatsilta kuullosta.

Valssia on käytetty jossain Anna Karenina - elokuvan versiossa sekä Kubrick'in jämistä kootussa Eyes Wide Shut elokuvassa loppumusiikkina.

Vivaldista saa otteen selostettuna kuten YLEn musiikin nykyisen ykköstoimittajan Minna Lindgrenin ihastuttavissa radiopakinoissa. Maisteri Lindgren on ollut myös YLEn sinfoniakonserttien selostajana pianisti Jukka Nykäsen kanssa. Kummatkin hallitsevat myös huumorin kentän. http://areena.yle.fi/1-3154836

Linkissä on Šostakovitšin viides sinfonia solistin soittojen jälkeen. Vitonen on reipas rytinä. Suosikkini on kymmenes, toukokuussa Santtu-Matias Rouvalin johtamana. On hieman liikaa kuun alussa, jotta pääsisin kuuntelemaan.