Psykopatologia.munfoorumi.com

Kotimaa 21.12.2015 klo 6:30 http://yle.fi/uutiset/psykoterapiaan_pa ... in/8543494

Psykoterapiaan pääsee aiempaa helpommin

Aikuisten pääsy psykoterapiaan helpottuu ensi vuoden alusta lähtien. Kelan maksamat korvaukset psykoterapiasta nousevat merkittävästi. Lisäksi hoitoon hakeutumista pyritään helpottamaan uudella internetpalvelulla.
(- -)

Psykoterapeutin löytäminen usein hankalaa

Vaikka omatoimisuus ja sitoutuminen on sisäänkirjoitettu psykoterapiaan, vasta valmistuneen selvityksen mukaan sopivan psykoterapeutin löytyminen koetaan liian vaikeaksi. ATCare Oy:n tekemän tutkimuksen mukaan puolet asiakkaista etsii psykoterapeuttia yli kaksi kuukautta ja 86 prosenttia psykoterapeuteista kokee nykyisen terapeutin etsimistavan olevan liian vaativa asiakkaille. http://www.vapaatajat.fi/blogi/wp-conte ... alstat.pdf (17 s.)
(- -)
Tutkimuksen tehnyt AtCare Oy on kehittänyt psykoterapian ajanvaraus- ja hakupalvelun VapaatAjat.fi:n. Palvelusta ei vielä löydy Keski-Suomen psykoterapeutteja.
https://www.vapaatajat.fi/psykoterapia/

Terapian tarpeessa? Psykoterapeutin koulutustausta kannattaa tarkistaa http://yle.fi/uutiset/terapian_tarpeess ... aa/8065784

Tutkimuksessa sanotaan, että yleinen suositus on se ettei hoitohenkilöstö suosittelisi tiettyä psykoterapeuttia. Ensimmäinen psykiatrini olisi tehnyt minulle psykoterapiahakemuksen Kelaan, mutta ehtona oli se, että otan terapeutin, jota hän suositteli tai muuten hän ei suostunut tekemään hakemusta. Terapeutti, jota hän suositteli oli silloinen hoitajani, jonka luona kävin 3 kuukautta*2 kertaa viikossa poliklinikalla ja joka sitten lähti pelkästään yksityiselle puolelle. En suostunut valitsemaan kyseistä psykoterapeuttia, en luottanut häneen tarpeeksi pätevänä koulutusten perusteella. Jäin ilman terapiaa eikä psykiatri suostunut pyynnöstäni huolimatta enää järjestämään poliltakaan minulle ketään uutta hoitajaa tilalle. Sitten onneksi psykiatrini vaihtui ja uusi psykiatri teki nopeasti minulle terapialähetteen eikä ehdotellut ketään ja valitsin terapeuttini itse, etsin psylin listalta, etsiminen oli helppoa, koska tiedot olivat yhdessä listassa ja kun halusin psykologin pohjakoulutuksen omaavan. Löysin terapeutin 1-2 viikon sisällä, valitsin kolmen mahdollisen terapeutin väliltä. Terapia aloitettiin n. kahden kuukauden kuluttua, kun silloin sain päätöksen Kelasta.

Joku saisi tehdä treffi-tyyppisen ohjelman, jonka kautta asiakkaat ja terapeutit voivat osoittaa kiinnostusta toisiansa kohtaan. Joko pärstän perusteella tai sitten ihan kirjallisen kuvauksen perusteella... ja sitten sopia treffit sopivien kanssa.

Psykologiliitto pitää hyvää huoltaan jäsenistään, psykologiterapeutit on helposti etsittävässä sivun hakutoiminnoilla. Sen sijaan sairaanhoitajaterapeutit ja lääkäriterapeutit on vaikeammin löydettävissä. Niiden löytävyyttä pitäisi parantaa.

Tutkimuksessa tuli ilmi myös kokivatko terapeutit itsensä sopivaksi terapeutiksi kaikille potilailleen, joka neljännes koki olevansa väärä terapeutti jollekin potilaistaan. Suurin osa terapiassa kävijöistä on työ- tai opiskeluelämässä. Mietin syrjivätkö jotkut psykoterapeutit työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, että eivät ota potilaakseensa, kun kuulevat asiasta. Luulen, että nuo terapeutit tarkoittavat juuri niitä potilaitaan, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ja vaikeammin sairaita kuin muut potilaansa ja siten vaikeammin ja työläämmin parannettavia.

Luulen että terapiassa olevista suhteellisen pieni määrä on työkyvyttömyyseläkkeellä. Terapian kustantaminen on eläkeläisille vaikeampaa ja myös Kelan tukea saavat harvoin.

Kiinnostavaa tuo että terapeutti kokee olevansa väärä terapeutti potilaalle. Heidän velvollisuushan olisi kertoa epäilyistään myös potilaalleen.

Kolme vuotta on yleisin aika mitä terapiaa korvataan. Ensinäkin terapiasuhteen kehittyminen kestää jonkin aikaa, sitten ei olekaan enää paljoa jäljellä, kun terapia lähestyy jo loppuaan. Pitäisi jo hyvissä ajoin tehdä vaihto uuteen, mielellään viimeistään vuoden kuluttua aloituksesta. Voi olla vaikea tilanne terapeutin kertoa potilaalleen miten suhteen kokee ettei loukkaa potilasta ja aiheuta hyljätyksi ja ei hyväksytyksi tulemisen tunteita. Tuolloin voi olla parempi, että terapeutti pitää potilaansa kuin aiheuttaisi enemmän hallaa mitä mahdollisesta hoidosta olisi hyötyä. Terapeutin voi olla myös vaikea myöntää epäonnistuneensa. Terapeutti saattaa uskoa ja yrittää, jos suhde paranisi. Kyse voi olla myös rahallisesta menetyksestä. Mikään hirveä rasite potilas ei varmaan terapeutillen ole, jos käy vain kolme vuotta. Terapeutti pääsee melko nopeasti eroon potilaastaan jolle ei kokenut olevansa oikea henkilö terapeutiksi ja ehkä ei sitten välitä parantuuko kyseinen tapaus, jos ei kerran itse ole riittävä terapeutti niin kukas muukaan sitten.

Olen samoilla linjoilla.

Eihän terapeutti mitään menetä, vaikka hän olisi potilaalleen kuinka epäsopiva.
Palkka juoksee ja itsetuntemus kasvaa, jos terapoi vaikkapa ihmistä,johon sekoittaa liikaa omia sotkujaan.

Tulosperusteinen palkkaus heille!

trisse kirjoitti:Tulosperusteinen palkkaus heille!

Kuulostaa oikeudenmukaiselta, mutta merkitsisi sitä, ettei psykoterapeutin kannattaisi tuhlata aikaansa vaikeisiin tapauksiin - siis niihin jotka eniten avun tarpeessa ovat.

Eihän tulospalkkauksen tarvitsisi tarkoittaa ainoastaan ihmisten lahtaamista työelämään.

trisse kirjoitti:Eihän tulospalkkauksen tarvitsisi tarkoittaa ainoastaan ihmisten lahtaamista työelämään.

Eikä työelämä ainoastaan lahtaamista.

Tulospalkkauksessa ongelmallisuus on se, että potilaan täytyisi antaa palautetta terapeutilleen miten terapeutti voisi olla parempi ja mikä mättää. Potilaat monesti vaikenevat arvostelemasta terapeuttiaan, joten terapeutin olisi vaikea tuloksellisuutta parantaa, kun eivät tiedä mikä mättää ja mättääkö. Toisaalta terapeutit voisivat olla vastaanottavaisempia kritiikille, kun saisivat siitä palkkaa ja potilaan voisi olla helpompi kertoa mikä mättää. Tulospalkkaus voisi olla hyvä asia, jos potilas lähtee siihen myös itse mukaan tekemällä kaikkensa.

Tulospalkkaus vaatisi ulkopuolisen kriteerin.

Terapeutti saattaisi olla pahana potilaalleen, kun palkkaa ei tippuisi ja jos terapeutti olisi eri mieltä menestyksestä. Terapeutin mielipidettä ei pitäisi kuunnella arviossa ollenkaan, potilas tietää miten on edennyt, mutta arvioija arvioisi potilaan etenemisen.

Mitenkähän on julkisella puolella tarjolla potilaille maksutonta psykoterapiaa?

Julkisen puolen terapeuttien palkka pitäisi tietenkin arvioida ihan samalla tavalla kuin yksityisen puolenkin.

Psykopatologia kirjoitti:Tulospalkkaus vaatisi ulkopuolisen kriteerin.

Mitä muita kriteerejä voisi olla kuin työkyky tai parantunut itsenäinen selviytyminen laitoksen ulkopuolella?

Muita (soveltuvia) ei juuri ole.