Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen kuullut sellaisista terapioista, joissa on kaksi terapeuttia. Toinen voisi olla isän korvike ja toinen äidin korvike. Tulisi varmaan aika kalliiksi, en tiedä mitä terapioita ne ovat, joissa on kaksi terapeuttia. Jos ottaisi ensin miesterapeutin ja vaihtaisi naisterapeuttiin, seuraisi luopuminen.

Puolisoiden yhteisterapioissa toisinan.

Perheterapiassa voi olla kaksi terapeuttia myös niin, että toinen on tarkkailijana lasin takana. En tiedä onko sitä käytäntöä nykyisin, mutta ennen on ollut.

Tunnen erään sellaisen henkilön, jonka yksilöterapiassa on ollut kaksi terapeuttia yhtaikaa.

Olisikohan silloinkin ollut kyseessä perheterapia?
Perheterapeutit voivat työskennellä työparina, vaikka vastaanotolla olisi vain yksi hoidettava, ja perheterapiaa toteutettaisiin yksilöterapiana. Näin ainakin aiemmin on ollut.

Ei olisi. Hän on yksin elävä aikuinen nainen, jonka ainoa lapsi on jo kauan elänyt ja asunut omillaan. Tietääkseni terapia jatkuu yhä. Aivan varma en tämänhetkisestä tilanteesta ole enkä viitsi tätä tarkoitusta varten kysyä.

Ei yksin eläminen eikä lapsen aikuisuus ole este perheterapialle. Yksinäinen vanhuskin voi käydä perheterapiassa, jos haluaa ja on tarvetta.

Tässä nyt kuitenkin on kyse yksilöterapiasta. Piste.

Ok, uskonhan minä. Tulkitsin viestisi niin, ettei voi olla perheterapiasta kysymys, koska henkilö elää yksin, käy vastaanotolla yksin, ja jälkikasvukin lentänyt pesästä jo aikoja sitten.

19:46

Mirri kirjoitti:Ei yksin eläminen eikä lapsen aikuisuus ole este perheterapialle. Yksinäinen vanhuskin voi käydä perheterapiassa, jos haluaa ja on tarvetta.

Tästä asiasta on aiempikin debatti, jossa totesin Mirrin esittämän epäloogiseksi: Terapian luonne määritetään tavallisimmin potilaiden mukaan: yksilö-, pari-, perhe- ja ryhmä-terapia. Lisäksi voidaan puhua mm. tukevasta ja tutkivasta, mutta tällöinkään ei määritetä etukäteen terapian teemoja vaikkapa perheeseen. Yksi poikkeus tulee kuitenkin mieleen - seksiterapia - jossa etukäteen asetettu terapian fokus ja jonka puitteissa voi olla yksilö-, pari tai ryhmäterapiaa.

Oikein olisi: yksinäinen vanhuskin voi käydä perheterapeuteilla, jos haluaa ja on tarvetta.

Vanhat ukot tai mummot ei tule terapioista miksikään. Rahan tuhlausta. Persoonallisuus on jo luutunut siksi mikä se on, eikä sitä pysty terapialla muuttamaan.

Teapeutit kyllä ottavat mielellään maksavan asiakkaan sohvalleen, mutta ei siitä mitään apua ole.

Epäloogisuus johtunee siitä, että käsitettä perheterapia käytetään tarkoittamaan kahta asiaa: psykoterapiaa, jossa hoidettavina on useampi perheenjäsen, sekä psykoterapiasuuntausta nimeltään perheterapia. Kyseiselle epäloogisuudelle minä en mahda mitään.

Toki voidaan olla montaa mieltä siitä, että käykö henkilö perheterapiassa, jos hän käy yksilöpsykoterapiassa perheterapeutin luona.

(Tämä kommentti Psykopatologian viestiin.)

Ko. käsitekäytäntö oli sinulle uusi viitisen vuotta sitten, kunnes joku teksti valisti sinua väärin. Ei ole perheterapia-suuntausta ilman läsnäolevia perheenjäseniä.
Tai jos on, mitä se sisältäisi?

Ehkä käsitekäytäntö on minulle ollut viisi vuotta sitten uusi, mutta perheterapiassa olen ollut yksinäni ainakin jo 90-luvulla.

Varmaan väärinkäsitystä.

Psykopatologia kirjoitti:Ko. käsitekäytäntö oli sinulle uusi viitisen vuotta sitten, kunnes joku teksti valisti sinua väärin. Ei ole perheterapia-suuntausta ilman läsnäolevia perheenjäseniä.
Tai jos on, mitä se sisältäisi?

Yksikin läsnäoleva perheenjäsen riittää perheterapeuttisen suuntauksen toteuttamiseen käytännössä.
Perheterapeuttinen käsitys perheestä on aika laaja; se voi sisältää jopa kuolleita lähiomaisia tai sukupolvia, ja perhettä voidaan tutkia/tarkastella, vaikkei yhdessäkään terapiaistunnossa olisi läsnä perheestä muita kuin yksi ainoa perheenjäsen - se, joka on hakeutunut hoitoon.

Miten tuo ote - perheterapia - eroaa yksilöterapiasta silloin, kun kun vain yksi käy terapiassa?

Ymmärtääkseni siten, ettei perheterapeutilla ole yksilöterapeutin pätevyyttä ja niin ollen puuttuva koulutus ja sen aiheuttamat rajoitukset näppärästi kierretään väittämällä yksilöterapiaa perheterapiaksi.

Psykopatologia kirjoitti:Miten tuo ote - perheterapia - eroaa yksilöterapiasta silloin, kun kun vain yksi käy terapiassa?

Kokemukseni mukaan oleellinen ero saattaa olla siinä, että (perheen) ihmissuhteiden dynamiikkaa tarkastellaan enemmän kuin esimerkiksi analyyttisessa yksilöterapiassa. Perheterapiassa hoidettavan ihmisen läheiset omine elämineen ovat vahvasti 'läsnä', ja heidän olemassaoloaan myös painotetaan. Jos perhe ja muut läheiset eivät ole 'läsnä', perheterapeutti huolehtii siitä, että he tavalla tai toisella tulevat mukaan hoidettavan terapiaprosessiin; vaikkeivät mitenkään konkreettisesti, niin kuitenkin ajatuksen ja puheen tasolla.

Tämän tarkemmin en taida osata kuvata perheterapeuttisen yksilöterapian eroja muihin psykoterapiamuotoihin verrattuna.

Mirri kirjoitti:Kokemukseni mukaan oleellinen ero saattaa olla siinä, että (perheen) ihmissuhteiden dynamiikkaa tarkastellaan enemmän kuin esimerkiksi analyyttisessa yksilöterapiassa. Perheterapiassa hoidettavan ihmisen läheiset omine elämineen ovat vahvasti 'läsnä', ja heidän olemassaoloaan myös painotetaan. Jos perhe ja muut läheiset eivät ole 'läsnä', perheterapeutti huolehtii siitä, että he tavalla tai toisella tulevat mukaan hoidettavan terapiaprosessiin; vaikkeivät mitenkään konkreettisesti, niin kuitenkin ajatuksen ja puheen tasolla.

Tämän tarkemmin en taida osata kuvata perheterapeuttisen yksilöterapian eroja muihin psykoterapiamuotoihin verrattuna.

Minun on vaikea kuvitella, ettei yksilöpsykoterapiassa lainkaan puhuttaisi asiakkaan perheestä, nykyisestä ja entisestä/entisistä.
Yksilöterapiassa voinee olla läsnä joku perheenjäsenkin, jos se kaikki osapuolet sitä toivovat, eikä terapeutillakaan ole mitään sitä vastaan.