Psykopatologia.munfoorumi.com

Lähetetty: **05.11.2015 21:48**

En suosittele psykoterapiaa, raskas ja pitkä prosessi, johon ei yleensä satsata aikaa riittävästi. Tulee kalliiksi yhteiskunnalle useimmissa/lähes kaikissa tapauksissa. Jos ei ole kiinnostusta panostaa omalla ajalla terapiaprosessiin, on aivan turha kuvitellakaan menevänsä terapiaan.

Lähetetty: **06.11.2015 04:16**

Hyvä suositus. Sama sopii moneen. Aina kun terapiasta täälläkin puhutaan, hihittelen mielessäni ja kuvittelen miltä kuulostaisi, jos ihmiset puhuisivat lapsen saannista / vanhemmuudesta. Muttä tämä kuulostaa oivalliselta:

En suosittele vanhemmuutta, raskas ja pitkä prosessi, johon ei yleensä satsata aikaa riittävästi. Tulee kalliiksi yhteiskunnalle useimmissa/lähes kaikissa tapauksissa. Jos ei ole kiinnostusta panostaa omalla ajalla lastenhoitoon, on aivan turha kuvitellakaan menevänsä sänkyyn.

(Anteeksi, hullulla on halvat huvit. Nimim. melkein kaikkea kannattaa kokeilla ja kyllä siihen yhdeksän kuukauden aikana tottuu, kaikkien ei siihen kannata ryhtyä ja lääkkeetkin voivat olla esteenä, kyllä kaikki töitä tekevät ja samaan aikaan opiskelevat jaksavat...)

Lähetetty: **06.11.2015 10:26**

Pinja kirjoitti:En suosittele psykoterapiaa, raskas ja pitkä prosessi, johon ei yleensä satsata aikaa riittävästi. Tulee kalliiksi yhteiskunnalle useimmissa/lähes kaikissa tapauksissa. Jos ei ole kiinnostusta panostaa omalla ajalla terapiaprosessiin, on aivan turha kuvitellakaan menevänsä terapiaan.

Mitä tuo tarkoittaa?

Lähetetty: **06.11.2015 11:08**

Sitä, että miettii ongelmiaan vain terapiatunnilla terapeutin kanssa. Ongelmia tulee miettiä jo arjessa. On aivan eri asia käydä esim. 8 kertaa kuukaudessa 45 min terapiassa kuin miettiä lisäksi ongelmiaan ja niihin ratkaisuja sen koko kuukauden ajan aina, kun ongelmia tulee vastaan tai haluaa jotakin ongelmaansa pohtia, ongelmia tulee taatusti vastaan joka päivä. Tulee rahallisestikin halvemmaksi yhteiskunnalle, kun työstää omalla ajallaankin. Minä tiedän kaksi terpiassa käyvää ihmistä, jotka jättävät pohdinnat terapiatunnille, muun ajan laiskottelevat tai ovat osaamattomia. Terapeutit taas voisivat haluta sitä, että pohdinta jätetään terapiatunnille, koska kokevat ettei potilas osaa niin hyvin kuin terapeutti ja toisekseen terapiassa käynnit voi jäädä vähemmälle, kun on miettinyt omalla ajalla ja parantuu siten nopeammin. Tietenkään en voi varmaksi sanoa ajattelevatko terapeutit yleensä tuollaista, mutta minä ajattelen, että osaan tietyllä tavalla yhtä lailla kuin terapeutti selvitellä ongelmiani ja terapiani saattaa jäädä lyhyemmäksi työskentelytapani ansiosta.

Lähetetty: **06.11.2015 11:52**

Psykopatologia kirjoitti:
Pinja kirjoitti:En suosittele psykoterapiaa, raskas ja pitkä prosessi, johon ei yleensä satsata aikaa riittävästi. Tulee kalliiksi yhteiskunnalle useimmissa/lähes kaikissa tapauksissa. Jos ei ole kiinnostusta panostaa omalla ajalla terapiaprosessiin, on aivan turha kuvitellakaan menevänsä terapiaan.

Mitä tuo tarkoittaa?

Taitaa Pinja puhella lämpimikseen.

Lähetetty: **06.11.2015 12:20**

Tarkoitan sitä mitä sanon. Aikaisemmin olin suosittelemassa terapiaa tosi herkästi, nykyään en. Suosittelen terapiaa sellaisille, jotka panostavat terapian ulkopuolisellakin ajalla paranemiseensa, muuten en suosittele lainkaan.

Lähetetty: **06.11.2015 12:22**

Pinja kirjoitti:Tarkoitan sitä mitä sanon.

Juu, mutta olisi hyvä välillä miettiä, minkä vuoksi jotakin sanoo.

Lähetetty: **06.11.2015 12:26**

Sanoin sen vuoksi, että olen muuttanut mielipidettäni siitä, kenelle terapiaa suosittelisin. Uskon ettei saajia tulisi ehdollani olemaan kovin paljon, mutta se ei ole minun syyni, että niin on ettei kovin moni ole valmis panostamaan kaikkensa. Silloin sellaisten ihmisten ei pitäisi mielestäni saada terapiaan rahoitusta yhteiskunnalta. Kukaan ei kysy missään, onko potilas valmis panostamaan terapiatuntien ulkopuolella. Ei ketään kiinnosta, vaikka yhteiskunnan rahoituksesta puhutaankin suurena menoeränä ja miten sitä voisi pienentää ja järkevöittää. Terapeutitkaan eivät yleensä kysy panostaako potilas terapian ulkopuolella ja motivoi panostamaan.

Lähetetty: **06.11.2015 12:50**

Niin vaikeaa ja hankalaa terapian saaminen on, etten hevin usko sitä kovin suureksi ongelmaksi, että yhteiskunnan kustannuksella terapiaan päätyisi mittava joukko sellaisiakin ihmisiä jotka eivät ole terapiaansa motivoituneita.

Pikemminkin luulen, että terapiassa käyvät vellovat kroonisesti jo pelkkään terapiaan liittyvissä asioissa, puhumattakaan terapian aiheiden ja syiden ajattelemisessa.

Lähetetty: **06.11.2015 12:52**

Ei kaikki. Toivottavasti kaikki jotka terapiaan päätyvät olisivat.

Lähetetty: **06.11.2015 12:58**

Pinja kirjoitti:Ei kaikki. Toivottavasti kaikki jotka terapiaan päätyvät olisivat.

Vellominen ei ole kovin hedelmällistä, eikä siihen ole kannata ketään kannustaa.

Lähetetty: **06.11.2015 13:01**

KYSE EI OLE MISTÄÄN VELLOMISESTA VAAN ETEENPÄIN MENOSTA. VELLOMINEN ON JUURI SE TYPERÄ SANA, JOLLA SAADAAN IHMISET TYÖTTÖMIKSI TERAPIAN SUHTEEN TERAPIAN ULKOPUOLELLA. VELLOMINEN ON SITÄ ETTEI ASIOITA SAADA MIHINKÄÄN SUUNTAAN EIKÄ NIILLE MAHDETA MITÄÄN. TÄYTYY TEHDÄ KAIKKENSA EIKÄ VELLOA AINAKAAN PALJOA. Olen vihainen.

Lähetetty: **06.11.2015 13:13**

Pinja kirjoitti:KYSE EI OLE MISTÄÄN VELLOMISESTA VAAN ETEENPÄIN MENOSTA. VELLOMINEN ON JUURI SE TYPERÄ SANA, JOLLA SAADAAN IHMISET TYÖTTÖMIKSI TERAPIAN SUHTEEN TERAPIAN ULKOPUOLELLA. VELLOMINEN ON SITÄ ETTEI ASIOITA SAADA MIHINKÄÄN SUUNTAAN EIKÄ NIILLE MAHDETA MITÄÄN. TÄYTYY TEHDÄ KAIKKENSA EIKÄ VELLOA AINAKAAN PALJOA. Olen vihainen.

Ihminen menee eteenpäin kun/jos hän siihen pystyy. Jatkuva piehtarointi ja vellominen terapiaan liittyvissä asioissa ei välttämättä auta lainkaan, ehkä jopa päinvastoin.

Lähetetty: **06.11.2015 13:16**

Piehtaroinnista ja vellomisesta voidaan puhua vasta silloin, kun on parantunut ja edelleen jatkaa vanhoissa traumoissa pyörimistä. Minä en vello, olen varmaan niin helvetin hyvä itseterapeutti, että pääsen koko ajan joka päivä eteenpäin.

Lähetetty: **06.11.2015 13:29**

Pinja kirjoitti:Piehtaroinnista ja vellomisesta voidaan puhua vasta silloin, kun on parantunut ja edelleen jatkaa vanhoissa traumoissa pyörimistä. Minä en vello, olen varmaan niin helvetin hyvä itseterapeutti, että pääsen koko ajan joka päivä eteenpäin.

Ei kai ihminen ole parantunut jos hän edelleen velloo ja piehtaroi vaikeuksissaan ja ongelmissaan.

Hienoa, jos sinä pääset joka päivä eteenpäin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että terapiarahoitusta jaettaisiin turhan lepsusti tai leväperäisesti. Ongelma on siinä, ettei terapiaan pääse, vaikka olisi kuinka motivoitunut.

Lähetetty: **06.11.2015 13:32**

Pinja kirjoitti:Piehtaroinnista ja vellomisesta voidaan puhua vasta silloin, kun on parantunut ja edelleen jatkaa vanhoissa traumoissa pyörimistä.

Miten voi sanoa olevansa parantunut, jos pyörii vanhoissa traumoissa?

Lähetetty: **06.11.2015 13:34**

Niin kauan kuin ei ole vielä parantunut, ongelmien ajattelu ja ratkaiseminen ei ole vellomista eikä piehtarointia. Pystyyhän ihminen miettimään traumojaan, vaikka olisi jo esim. masennuksesta parantunut. Terve ihminen pystyy miettimään negatiivisia asioita menneisyydestä enää sairastumatta, ajattelusta ei vain enää ole hyötyä vaan voidaan alkaa puhua vellomisesta ja piehtaroinnista.

Lähetetty: **06.11.2015 16:54**

Minun ongelmani terapia-aikana oli, miten pystyisin olemaan ajattelematta terapiaa ja ongelmiani lähes koko ajan.
Arjessa kun piti selviytyä monesta muustakin asiasta kuin terapiaprosessista. Oli esim. työ, pienet lapset, mies, koti...

Aktiivinen ajattelu oli minulla lähinnä älyllistämisen palveluksessa. Tai se oli piehtaroimista ja vellomista.
Oikea kasvu ja kehitys tuli elämisen sivutuotteina ja oivallukset usein terapiassa tai yllättäin missä vain. Ei aktiivisella ajattelulla.

Mutta kukin taaplailee tyylillään.

Lähetetty: **06.11.2015 16:58**

Minä korostan aktiivista ajattelua. Aktiivisessakin ajattelussa tulee nimenomaan oivalluksia. Minulla ei ole ole jaksamisessa rajaa ajatella aktiivisesti ongelmiani ja ratkoa niitä oivalluksilla, jaksan tehdä sitä koko päivän, olen tehnyt sitä jo 9 vuotta. Toki yöt nukut, mutta muuten jaksan ja kestän kaiken. Toimintaani liittyvä jaksaminen on eri asia, ajatella jaksan vaikka kuinka ja kuinka raskaita. Se, että olen tehnyt ratkaisutyötä täysipäiväisesti on tehnyt minusta vahvan ihmisen, sehän on terapian suurin tarkoitus -tulla vahvaksi. En olisi läheskään näin vahva ellen olisi niin työteliäs vaikeiden ja vähemmän vaikeiden asioiden kanssa. Tarkoitus on ei ole yksittäisten asioiden oivaltuminen vaan vahvaksi tulo, jolloin kestää kaiken kokemansa pahan -vaikeimmista vaikeimmatkin tunnot. Minulta ei ole mennyt voimat, vaan minusta on tullut vahva ajattelulla.

Lähetetty: **06.11.2015 18:07**

Psykopatologia.munfoorumi.com

Psykoterapiaa miettiville

Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville

Re: Psykoterapiaa miettiville