Psykopatologia.munfoorumi.com

Kumman valitsitte/valitsisitte psykoterapeutiksi naisen vai miehen?
Minä valitsin miehen. Muutin mieltäni ja päätinkin valita miehen. Poliklinikan hoitaja suositteli valitsemaan naisen, koska näki mulla olevan enemmän ongelmia miesten kanssa. En totellut, valitsin miehen enkä kadu.
Artikkeli:Onko terapeutin sukupuolella merkitystä?
http://www.sosionova.fi/index.php/artik ... -sukupuoli

Onko terapeutin sukupuolella merkitystä?

PP: 14:39
Olli-Pekka Mäkinen
Lyhennelmä loppututkielmasta Helsingin Yliopiston Vantaan täydennyskoulutuskeskus
Palmenian analyyttisen yksilöpsykoterapian koulutusohjelmassa 2003 - 2006)
10.3.2006

Ei sillä varmasti ole väliä, mutta valitsisin naisen, koska jännittäisin miesterapeuttia enemmän. Luulen, että kyse on henkilökemioista enemmän, kuin sukupuolesta.

Ajattelin ennen, että haluaisin ehdottomasti ja ilman mitään muttia miehen. Nyt joskus myöhemmin tajusin, että en varsinaisesti haluaisi miestä, vaan haluaisin ihmisen, jolla on parta ja joka on todella ärsyttävä (jännällä positiivisella tavalla), mutta viisas ja hoksaava.

Juu. Olen ollut kolmessa terapiassa ja siinä, jossa mulla oli naispuolinen terapeutti, kommunikaatio pelas parhaiten ja samoin se snaijas mua parhaiten.
Ei ne muutkaan terapiat turhia ollu, mutta niissä oli sellasii kohtii, ettei yhteisymmärrystä löytyny.
Mut sit taas sukupuolen lisäks vaikuttaa kans toi konservatiivi-liberaali-akseli. Ei mul synkkaa, jos terppa tms. on kovin ahdasmielinen, heteronormatiivinen, sukupuolinormatiivinen yms. Jos terppa on ns. "omassa poterossaan" antamatta autenttisesta ittestään mitään, niin ei kemiat sillon pelaa.

Uskon, että osa terapeutista haluaa ottaa vain pelkkiä naisia tai miehiä. Varsinkin, jos tietää oman ongelmallisuuden jompaa kumpaa sukupuolta kohtaan.

Anna Freudilla miespotilas on harvinaisuus. Erik Erikson oli poikkeus. - Julkkaisen Eerikistä kirjan vuonna 2016.

Koulutusterapeutit eivät ole yhtään sen parempia asiakkaita kuin potilaatkaan. Teho ei ole parempi.

Sinähän pidät itse terapian tehoa huonona, mitä olen kirjoituksistasi ymmärtänyt. Miksi terapian teho olisi hyvä myöskään oman terapiansa käyvillä psykoterapeuttiopiskelijoilla?

Eihän se olekaan panos/tuotos-suhteessa.

Ai nyt sinä myönnät terapian tehon olevan hyvä, kun on pskoterapeuteista kyse. Et tuota ennen ole sanonut. Haluat vain säästellä rahaa mielenterveyden kustannuksilla.

Minulla ei ole mitään kokemusta siitä, onko psykoterapiani ollut hyvää vai huonoa vai tehotonta, vaikka olen 9 vuotta siellä käynyt.

Pinja kirjoitti:Ai nyt sinä myönnät terapian tehon olevan hyvä, kun on pskoterapeuteista kyse. Et tuota ennen ole sanonut. Haluat vain säästellä rahaa mielenterveyden kustannuksilla.

En myönnä. Sinulla vaan lanttu ei leikkaa.

Sinulla ei ole arviointi eikä arvostelykykyä, joten pidä suusi kiinni.

Onko terapeutin sukupuolella merkitystä?

Totta kai sillä on merkitystä, koska psykoterapeutin työvälineenä on koko hänen persoonallisuutensa - hänen sukupuolensa mukaan luettuna. Minä olen siitä 'onnellisessa' asemassa, että olen ollut - olen saanut olla - niin naisten kuin miestenkin hoidossa, ja psykoterapeuttejani en ole päässyt valitsemaan.

Sitä en oikein ymmärrä, että jos hoidettavalla on ongelmia naisten/miesten kanssa, hänelle ehdotetaan psykoterapeutiksi sitä sukupuolta, jonka kanssa sujuu ongelmattomammin. Minusta asia voisi olla päinvastoin: parhaiten onnistuisi auttamaan se psykoterapeutti, jonka sukupuoli aiheuttaa potilaassa 'vierastamista' tai muita ongelmia.
Tietysti jos vastustus on kovin suurta, niin ehkä ei päästäisi 'väärää' sukupuolta edustavan terapeutin kanssa alkua pitemmälle ennen kuin joku toinen olisi tehnyt pohjatyön. Näin minun kohdallani; on ollut onni, että ensimmäinen psykoterapeutti sattui olemaan nainen.

Yleensä psykoterapiaa saa sen 3 vuotta Kelan kuntoutuspsykoterapiana. Uskon, että niin lyhyellä ajalla ei paljoa ehdi tapahtumaan, joten terapeutin sukupuoli ei saisi muodostua kovin ongelmalliseksi, että eteneminen olisi nopeampaa ja teho parempi ja että panostetusta rahasta olisi enemmän hyötyä. Pitemmissä psykoterapioissa taas mielestäni on järkevämpi ottaa ongelmallisempi sukupuoli, siitä saa silloin enemmän irti. Kuka sitten aloittaessa tietää kuinka kauan tulee käymään psykoterapiaa, minä luulin valitessani jäävän siihen 3 vuoteen. Minulla on tavoitteet niin korkealla, että olisin yrittänyt ahtaa siihen 3 vuoteen miesterapeutin.

Niin mutta se on itselle hankalaa jos jatkuvasti jännittää terapeuttia, ja jos liian hankalaa ja uuvuttavaa jännitys niin terapia on vaarassa keskeytyä. Kyllä minä haluan käydä sellaisella terapeutilla, jota ei jatkuvasti täydy jännittää, esimerkiksi. Barbababalla.

Kun on jonkin aikaa käynyt, jännitys pienenee.

Trisse kirjoitti:Silloin kun olin 20 krt terapiassa mulla oli naisterapeutti. Olisin halunnut miehen ja nytkin samoin mutta tuo naisterapeutti jonka löysin oli selvästi sopivan androgyyni. Korostetun naisellisen terapeutin kanssa en pystyisi työskentelemään. En itsekään ole kovin naisellinen (näin ovat sanoneet äiti, lapsuudenkaveri ja eksä) enkä kestä oikein ylinaisellisia naisia.

Minulla terppa oli just ylinaisellinen ja itselläni oli retee poikatyyli(siihen aikaan) enkä päässyt yhteisymmärrykseen tämän kanssa, jolla oli kiharat ja hame . Olisimpa valinnut vanhemman miehen(en uskaltanut, koska miehet ovat pelottavia) olisin voinut ehkä alkaa luottaa ja terapia olisi tuottanut turvaa ja uskallusta. Kuka nyt uskaltaa luottaa toiseen naiseen?

Psykoterapia-kontestissa vanhakin nainen luottaa nuoreen mieheen mutta ei päin vastoin.

Miesterapeutit alkavat käydä markkinoilla vähiin.

Miesterapeutit ovat kultaa ja naisterapeutit hopeaa.