Psykopatologia.munfoorumi.com

(2012)

Kuvaus: "Mikä psykoterapiassa auttaa? -teokseen on koottu psykoterapia-alan asiantuntijoiden ajantasainen käsitys siitä, mikä on psykoterapian vaikuttavuus hoitomuotona, mitkä asiat psykoterapiassa johtavat hyvään hoitotulokseen ja siitä, miten psykoterapeutti tai hoitoalan työntekijä voi hyödyntää tätä ymmärrystä työssään. Lähestymistapa psykoterapiaan on integratiivinen - erilaisia psykoterapiasuuntauksia, menetelmiä ja tutkimustietoa yhdistelevä. Kirjassa kerrotaan mm. terapeuttisesta yhteistyösuhteesta, terapeutin ja asiakkaan vaikutuksesta psykoterapian onnistumiseen sekä integratiivisesta työskentelytavasta. Lisäksi kartoitetaan mm. kehityspsykologisen, lääketieteellisen ja neuropsykologisen tiedon integrointia psykoterapeutin tietopohjaan. Kirja käsittelee myös kaikkia psykoterapeutteja koskettavia käytännön kysymyksiä kuten kriisien kohtaamista sekä kehollisuuden merkitystä psykoterapiassa.

Tämä kirja on ensimmäinen suomenkielinen integratiivista lähestymistapaa esittelevä teos. Kirjoittajat ovat psykoterapeutteja, psykoterapia-alan kouluttajia ja tutkijoita.

Kirja on tarkoitettu kaikille psykoterapeuteille ja psykoterapeuteiksi opiskeleville sekä muille hoitoalan työntekijöille, jotka itse käyttävät terapeuttisia menetelmiä työssään tai ohjaavat asiakkaitaan psykoterapiapalveluiden pariin."
______________

Ihmettelen miksei kohderyhmään ole laitettu potilaita. Minä lainasin kirjan ja luen nyt iltalukemisena. Mielenkiintoinen aihe, josta toivon ammentavani jotakin psykoterapiaani ja ymmärtäväni psykoterapiaprosessia paremmin. Toivon, että kirja kertoo miten käydä mahdollisimman tehokkaasti psykoterapiassa.

Lukisin tai ainakin selailisin mielelläni myös itse vaikken terapeutti tai asiakas olekaan.

Ryysy sua taitaa kiinnostaa psykoterapia, vaikka et ole sellaisessa käynyt tai menossa.

No osaavatko kirjoittajat vastata kirjan nimen kysymykseen?

Täällähän vastaus on jo annettu.

Osaan. Haluan vain lukea asiasta enemmän. Paraneeko ihminen psykoterapiassa? -ketjussa on puhuttu asiasta.

Pinja kirjoitti:Osaan. Haluan vain lukea asiasta enemmän. Paraneeko ihminen psykoterapiassa? -ketjussa on puhuttu asiasta.

Niin, mutta tietävätkö kirjoittajat?

Ymmärsin väärin. En ole vielä kauheasti ehtinyt kirjaa lukemaan. Kela hakemukset vievät aikaani.

Kirjassa korostetaan yhteisstyösuhteessa terapeutin ja asiakkaan välillä tavoitteiden asettelua ja sitä, että tavoitteista on yhteinen näkemys. Itse en pidä hyvänä tavoitteiden ennalta asettelua. En näe tavoitteiden vaikuttavan yhteistyössuhteen laatuun, kuten kirjasssa sanotaan. Tavoitteiden laatiminen muka vahventaa yhteistyösuhdetta ja vahvistaa suhteen emotionaalista sidosta, ja paskat.

Pinja kirjoitti:Kirjassa korostetaan yhteisstyösuhteessa terapeutin ja asiakkaan välillä tavoitteiden asettelua ja sitä, että tavoitteista on yhteinen näkemys. Itse en pidä hyvänä tavoitteiden ennalta asettelua. En näe tavoitteiden vaikuttavan yhteistyössuhteen laatuun, kuten kirjasssa sanotaan. Tavoitteiden laatiminen muka vahventaa yhteistyösuhdetta ja vahvistaa suhteen emotionaalista sidosta, ja paskat.

Tulisihan terapeutilla ja potilaalla olla yhteinen käsitys siitä mitä oikein ollaan tekemässä.

Tavoitteiden laatiminen muka vahventaa yhteistyösuhdetta ja vahvistaa suhteen emotionaalista sidosta (- -)

Kognitiiviseen psykoterapiaan liittyy (osin sisäänrakennettuna) ajatus positiivisesta yhteistyösuhteesta, terapeuttisesta allianssista. Tällöin psykoterapeuteilta voi osin puuttua kyky käsitellä mahdollisia negatiivisia reponsseja, joita voi tulla transferenssin tai virheiden pohjalta.

Jos tavoitteita laaditaan ja jokin tavoite ei toteudukaan potilaan täytyy uskaltaa paljastaa ettei kyennytkään täyttämään yhteistä tavoitetta. Tulee pettymyksiä, joita sitten joudutaan käsittelemään, tavoitteen toteutumattomuudesta myös terapeutti saattaa olla pettynyt. Vaatii hyvää pettymyksen sietokykyä kummaltakin.

Tietysti joitain väljiä, implisiittisiä tavoitteita on jo alusta alkaen, ainakin potilaalla, joka luultavasti haluaa elää paremmin joittenkin asioiden suhteen.
Epäonnistumisen tulee olla yhtä avoimena mahdollisuutena kuin onnistumisenkin.

Trisse kirjoitti:Mitä jos potilaan tavoitteena ei ole vaikka pärjätä työelämässä niin yritätkö manipuloida tätä haluamaan sitä niin että terapia epäonnistuu ellei sitä saavuta=

Silkasta uteliaisuudesta kysyn, jos ei ole kyse pääomatuloilla elävästä ihmisestä, eikö ole itsestäänselvää että tavoitteena pitää olla mm. pärjätä työelämässä?

Ei psykoterapian tavoitteena aina ole työelämässä pärjääminen tai työkykyisyyden saavuttaminen. Voihan psykoterapia olla vaikean sairauden hoitoakin; sairauden oireiden lievittämistä ja elämänlaadun parantamista niin, että potilas pystyy elämään sairautensa kanssa.

Mirri kirjoitti:Ei psykoterapian tavoitteena aina ole työelämässä pärjääminen tai työkykyisyyden saavuttaminen. Voihan psykoterapia olla vaikean sairauden hoitoakin; sairauden oireiden lievittämistä ja elämänlaadun parantamista niin, että potilas pystyy elämään sairautensa kanssa.

Vaikka työkykyisyyttä ei psykoterapialla aina pystyttäisikään saavuttamaan, kyllä sen minun mielestäni pitää työikäisen henkilön psykoterapiahoidossa olla tavoitteena.

Trisse kirjoitti:Miksi?

Siksi, ettei ole oikein vapaaehtoisesti heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi.

Työ- tai opiskelukykyisyys pitää olla tavoitteena.

Jos maksaa itse, tavoitteena voi olla esimerkiksi 'pystyä nauttiman itämaisista madoista'.

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Ei psykoterapian tavoitteena aina ole työelämässä pärjääminen tai työkykyisyyden saavuttaminen. Voihan psykoterapia olla vaikean sairauden hoitoakin; sairauden oireiden lievittämistä ja elämänlaadun parantamista niin, että potilas pystyy elämään sairautensa kanssa.

Vaikka työkykyisyyttä ei psykoterapialla aina pystyttäisikään saavuttamaan, kyllä sen minun mielestäni pitää työikäisen henkilön psykoterapiahoidossa olla tavoitteena.

Toisin sanoen pitäisi jättää psykoterapian ulkopuolelle ne psykiatriset potilaat, joiden kohdalla tiedetään, ettei psykoterapialla saavuteta työkykyisyyttä. Näinkö?

Minulla on loppumassa lähes kahden vuoden psykoterapia, jota aloittaessakin tiedettiin, ettei työkykyisyyden saavuttaminen ole tavoitteena, vaan pelkästään sairauden hoito niin, että jaksan elää sairauteni kanssa. Olisiko pitänyt olla saamatta sairauden hoitoon tarkoitettua lääkinnällistä kuntoutusta, joka tässä tapauksessa oli juuri psykoterapia?

Miksi termi "lääkinnällinen kuntoutus"?

13:12
Viittaa Kelaan.