34. Regressio egon palveluksessa viewtopic.php?f=10&t=4557http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=11334 [HAE: Luukkonen]
Regressio egon palveluksessa on väliaikaista ja kontrolloitua regressiota, joka edistää luovuutta. Termin esitti vuonna 1944 (Heinz Hartmannin ja Rudolph Loewensteinin työtoveri) itävaltalais-yhdysvaltalainen (1944—) psykologi ja psykoanalyytikko
Ernst K r i s (1900—1957) kokoomateoksessaan
Psychoanalytic Explorations in Art (14 esseetä 1932—1952).
Minän palveluksessa olevan regression erottaa patologisesta taantumasta juuri sen väliaikaisuus ja kontrolloitavuus, ikään kuin koeluonne. Kerrotaan, että eräs kirjailija tuli Jungin luo konsultoimaan psykoottisesta pojastaan. Isä tuumasi. ettei poikaa mikään vaivaa (normaalistaminen); "hänhän puhuu niin kuin minä kirjoitan". Jung: "Niin, mutta te sukellatte; hän vajoaa."
Ego-taantumaa tarvitaan kaikessa luovuuteen liittyvässä, varsinkin tekemisessä, mutta myös vastaanottamisessa Tämä koskee varsinkin taiteita, mutta osin myös tieteitä. — Varsinaisella taiteilija-persoonallisuudella minän rajat omiin piilotajuisempiin puoliin ovat tavanomaista joustavampia (”plastinen” torjunta). Tämä mahdollistaa sen, että taiteilija pystyy ammentamaan ja käyttämään hyväksi omasta persoonallisuudesta kumpuavaa materiaalia. Myös minän rajat ulkomaailman suuntaan voivat olla joustavia, jolloin taiteilijalla on "herkät tuntosarvet". Tästä kaikesta taiteilija voi kuitenkin joutua "maksamaan veroa" siinä muodossa, että hän voi olla tavanomaista herkempi ahdistumaan.
Taiteellinen inspiraatio ja luovuus ovat osin passiivis-regressiivistä ja primaariprosessinomaista, leikillistä. Saatua materiaalia tulee kuitenkin muokata aktiivisesti sekundaariprosessinomaiseen ja interpersoonallisesti kommunikoivaan muotoon. — "Sehän kirjoittaa suoraan alitajunnasta", kommentoi Eila Kostamo kriittisesti
Tiina Pystysen (2004: 21) aiempia runotekstejä.
Myös tieteessä regressiosta egon palveluksessa katsotaan olevan hyötyä, kun ihminen pystyy yhdistelemään asioita uudella tavalla, joka ei ole tiukan algoritmista, so. on osin intuitiivista ja heuristista. Regressiossa ihminen ammentaa; palatessaan regressiosta hän koostaa. Paras kombinaatio olisi suhteellisen vapaa liikkuminen alas ja ylös ilman merkittävää ahdistuneisuutta ja todellisuudentaju säilyttäen.
Me tavalliset pulliaiset saamme tyytyä taiteen tekemisen sijasta siitä nauttimiseen. Siinäkin kuitenkin tarvitaan kontrolloitua regressiota. Esimerkiksi ooppera on niin posketonta touhua, ettei sitä voi ottaa tosissaan. Jos asenne on kriittinen, nautinnollisuus kaikkoaa. Täytyy mennä uneen mukaan, mutta ei kuitenkaan kokonaan: Kukaan ei katsomosta huuda: ”Nyt seis! Kyseessä on murha!”
Myös taidenautinnoissa on siksakkia regression ja progression välillä. Esimerkkinä käyköön venäläisen pianistin
Grigori Sokolovin konsertti 21.4. 2004 Sibelius-Akatemiassa, jossa olin minäkin ja Helsingin Sanomien Vesa Sirén (arvostelu 23.4.2004; C 11):
Tajun tuolla puolen. Sokolov soittaa kuulijan pois ajasta ja paikasta: Istun nuotit sylissäni pianistin konsertissa. — Hän soittaa Bachin partitaa nro 6, ja sointi on jotain ainutlaatuista. — Täytyy tunnustaa, että Bachin aikana vaivuin useita kertoja muutaman sekunnin uneen.
Väliajalla huomasin, että ohjelmassa on parasta mitä soolo-pianolle on koskaan kirjoitettu, nimittäin
Beethovenin (1770—1827) viimeinen piano-sonaatti no 32 c-molli opus 111 (1821—22)! Odotin innokkaasti, varsinkin kun vuonna 2002 samassa paikassa kuulemani
Mihail Pletnjovin esitys oli mielestäni heikompi kuin
Wilhelm Kempff'in (1895—1991) klassinen levytys (1951). Mutta mitään Sokolovin tulkinnan kaltaista en ollut koskaan aiemmin kuullut!
Sirén jatkaa:
Siihen loppuu analyysi. Siitä alkaa elämys. (- -)
Nyt alkavat [Arietta-]
sonaatin kuuluisat pitkät trilliketjut. Ne osuvat tajuntaan kuin akupunktioneulat ihoon, tukkeutuneita yhteyksiä avaten ja ihmisenä olemista helpottaen. — Nuotit ovat sylissäni, mutta niihin ei voi enää katsoa. Katsoa voi vain tyhjyyteen tai lavalle, jossa harmaantuva 54-vuotias päättää kosmisen matkan hiljaiseen C-duuri-sointuun. Tämä on oikea tapa kuunnella Sokolovin konsertti. (- -) Tämän jälkeen uskalsin pettymyksen pelossa kuunnella Kempffin levytystä vasta runsaan kolmen kuukauden päästä.
Regressio egon palveluksessa ilmenee myös psykoterapiassa, niin terapeutilla kuin asiakkaalla. Varsinainen regressio terapiassa on kuitenkin ongelmallisempi asia.
