Psykopatologia.munfoorumi.com

Lue ja nauti: 7 parasta seksikirjaa viikonlopuksi

Virpi Salmi 10:20 | 27.9.2014

Tiesitkö, että on yhtäaikaa mahdollista lukea hyvää kirjaa ja hyviä seksikohtauksia.

Ei sillä, etteikö 50 Shades -tyyppisissä kirjoissa olisi vahvuutensa, mutta fakta on, että kun on lukenut yhden 50 Shades -seksikohtauksen, on lukenut ne kaikki. Sellaista se porno on, toistoa.

Mutta seksi oikeassa kirjallisuudessa on paljon vaihtelevampaa, ja eikö vaihtelu tässä asiassa ole ainakin kolmanneksi tärkein pointti.

Joka tapauksessa, mene kirjastoon ja etsi nämä:

Juha Seppälä: Super Market (Wsoy, 1991). Helsingin Sanomat kuvaili aikanaan teosta "riettaaksi ja kömpelöksi anaali- ja panojuttujen kokoelmaksi". Jes!

Teija Niemi: Striptease (Tammi, 1991). Seksahtavan novellikokoelman mieleenpainuvimmassa tekstissä haaveillaan, millaista olisi rakastella todella, todella lihavan miehen kanssa.

Ralf Königin sarjakuvat. Saksalaisen Königin homosarjikset ovat sekä hauskoja että kiinnostavia sillä tavalla. Esimerkiksi Vapautunut mies (Like 1993) on klassikko.

Markiisi de Sade: Sodoman 120 päivää (muun muassa Love-kirjat 1989). Tähän ne 50 Shadesitkin etäisesti perustuvat. Vuonna 1785 kirjoitettu ja vuonna 1904 ensimmäisen kerran julkaistu irstailuklassikko kertoo törkeistä orgioista syrjäisessä linnassa.

Henry Miller: Kravun kääntöpiiri (Gummerus 1962). Miller on myös rakkauden tekojen kuvauksen klassikko. Aikoinaan kirjan ilmestyttyä Jyväskylän raastuvanoikeus takavarikoi oikeusministeriön käskystä teoksen epäsiveellisenä. Nythän sitä taas saa.

Raisa Lardot: Eläimellisiä tarinoita (Wsoy 2006). Tätä kehtaa lukea tädin luonakin. Kiihkeimmässä kohtauksessa vain vähän lipaistaan "osteria".

Riitta Uosukainen: Liehuva liekinvarsi (Wsoy 1996). Kauan ennen 2000-luvun pääministerin uuniperunamieltymysten paljastuksia eduskunnan puhemies kertoi muistelmissaan, kuinka kotona vesisänky loiskuaa.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhtee ... konlopuksi

Tuossa sanotaan, että nämä pitää lukea - kannattaako foorumin lukeneempien mielestä? Olen tänään kahlannut läpi erilaisia "nämä 100 kirjaa sinun on pakko lukea" -tyyppisiä juttuja. Monissa 'järkevissäkin' listoissa on mainittu ainakin tuo Kravun kääntöpiiri.

Moe! Seppälän, de Saden ja Lardotin tossa mainittuja teoksia en oo lukenu. Kaikki muut olen.

Niemen teos on tosi ohut ja helppoa luettavaa. Kieli aika lailla kasarityylistä, ehkä enemmän teineille sopiva kirja. Itte oon ikiteini, joten tykkäsin k.o teoksesta.

Millerin teokset ovat sovinistisia. Jos niissä vaiks 2 naista harrastaa seksiä keskenään, niin kyl mukaan änkee joku äijä, niin ja muutenkin se Millerin "äijäasenne" huokuu hänen teoksistaan. Olen kuit. lukenu useampia hänen teoksiaan.

Ralf Königin sarjakuvia luin jo ala-asteikäisenä. Erit. Konrad ja Paul-sarjikset kiinnostivat mua. Kouluni yhteydessä oli sivukirjasto, ja vietin monta välituntia siellä lukien k.o sarjakuvia, tosin olin varannut Mämmilöitä siihen viereen, et ku joku luokkakaveri tuli kirjastoon, niin saatoin feikata lukevani Mämmilöitä k.o sarjakuvien sijaan. Olen myös nähnyt Vapautunut mies-leffan. Tappajakondomi-sarjiksestakin on tehty leffa, mut sitä en o nähny.

Uosukaisen muistelmateos on kesyä tekstiä. Mielestäni suurimman osan ajasta erillään asuvan avioparin seksielämän lyhyt kuvailu ei ole kiinnostavaa, saatika sitten mitenkään erikoista. Miehen työ oli siellä Itä-Suomessa ja rouvan Hesas. Suurin osa teoksesta käsittelee mm. kulttuuripolitiikkaa, suomen kielen opetusta ym.

Lardotilta oon lukenu muita teoksia, joissa ydinteema on ollu maahanmuutto ja Suomeen sopeutumisen vaikeudet ja kulttuurierot.. Hän kun on vepsäläinen (eli kotoisin alunperin alueelta joka kuului NL:n ja nyt Venäjään).

T: Haller

Kiitos Haller! Tuosta Vapautunut mies-elokuvasta en ole kuullutkaan, mutta googlen perusteella voisin sen ehkä haluta katsoa. Nymphomanicista pidin, samoin 50 shades of graysta (vielä kun suomennetunkin version saisin joskus katsottua).

On (oikeasti) tärkeä tieto sekin, että jos jokin kirja on ohut, todennäköisyys kiinnostua kirjasta nousee kohisten.

Supermarket vaikuttaa sellaiselta, että se olisi jotenkin riittävän yksinkertainen, että jaksaisin sen lukea (tietystä näkökulmasta). Krapua yritin, en edes ensimmäistä lukua jaksanut, vaikutti tylsältä. Sadesta pidin joskus, koskaan en sen mitään kuitenkaan kokonaan ole lukenut.

Tykkäsitkö Nymphomaniacista? Veikkaan jostain assosiaatioiden perukoilta, että olet sen nähnyt.

Jostain assosiaatioden perukoilta muistelen, että kerroin tällä palstalla nähneeni Nymphomanianicin. Trisse selitti jonkin syyn siihen, miksi ei ole nähnyt sitä. Minultakin on muuten se toinen osa näkemättä. Sen näkemättömyys ei perustu siihen, että pidin ensimmäistä osaa huonona tai muuta sellaista. Minulla ei ole vain ollut energiaa tai aikaa sen katsomiseen. Tai se on siis todo-movies-listan jossain sellaisella kohdalla, jota en ole vielä saavuttanut.

Aila Meriluodon Vaarallista kokea — päiväkirjat vuosilta 1953–1975 luin joskus kymmenisen vuotta sitten. Melkoista sekoilua lomassa tavallisen arkisen elämän, ahdistuksineen, rahanpuutteineen sun muineen kirjailijan toimeentulovaikeuksineen. Siinä oli aika usein viittauksia Peter Peteriin, jota en ole lukenut ja mikä oli vähän häiritsevääkin, kun ei lukija ymmärtänyt yhteyksiä, jos Peter Peter lukematta.