Psykopatologia.munfoorumi.com

Silloin kun aloititte psykoterapian, niin minkälaisia odotuksia teillä oli psykoterapialta voinnin paranemisen suhteen? Saitteko terapialta enemmän kuin odotitte?
Itse en uskonut asioiden muuttuvan ja ajattelin terapiasta olevan hyvin vähän hyötyä jos ollenkaan ja koin asioiden käsittelyn turhaksi, koska muutokseen en uskonut, vaikka kuinka olisin puhunut ongelmistani ja niitä käsitellyt. Silti olin motivoinut aloittamaan terapian.
Olin väärässä, olen alkanut uskoa terapiaan tehokkaana ja muuttavana. En uskonut pelkkiin oivalluksiin vaan asioiden piti muuttua käytännössä ja niin on käynyt. Minussa on tapahtunut sellaista muutosta, mitä en olisi ikinä osannut odottaa terapialta. Olen tehnyt terapian eteen hirvittävästi töitä, vaikka en uskonut muutokseen. Kiva palkinto kovasta uurastuksesta, ei sittenkään turhaa. Minun ei tarvinnut uskoa siihen, että terapia auttaa ja silti se auttoi ja auttaa jatkossakin. Edelleen on työtä tehtävänä, mutta pienempi taakka kuin aloittaessa.

Minulla suurin muutos tapahtui silloin, kun pääsin pintaa syvemmälle. Ongelmakohdat tuli käsiteltyä sen avulla. Pitkään elin sellaista terapiavaihetta, että tuntui ettei puhuminen auta, mutta sitten löysinkin kaikenlaista uutta pääsemällä pintaa syvemmälle. Tuli usko, että pystyn vaikuttamaan ja paraneminen lähti silloin oikein kunnolla käyntiin ja muutuin parempaan päin.

Olen miettinyt, JOS terapiaan pääsisin (en pääse), niin sinne tavallaan kannattaisikin mennä ilman sen suurempia odotuksia. Sitäkin olen kyllä miettinyt, että kun elämäntilanne on hieman sekava nyt, että olenko ehkä kuitenkin liian impulsiivinen. Jos esimerkiksi saan päähäni, että nyt muutan kokonaan muualle ja niin teen, niin sehän ei taas mitenkään käy terapian kanssa yhteen. Eli kai se jossakin määrin vakaan elämäntilanteen vaatii.

Lisäys. Myös on jokin asenteellinen vika tässä päässä, että en edes ehkä halua terapiaan, koska ennen luulin, että siellä on tarkoitus auttaa ihmisiä... Mutta sitten kuulin, että tarkoitus onkin tehdä ihmisistä työkykyisiä. Se ei ole ollenkaan henk. koht. sopiva lähtökohta ylipäätään koko hommaan.

Trisse kiitos kehuista, tuntuu kivalta. Koen myös olevani tasapainoisempi kuin aikaa sitten.