Psykopatologia.munfoorumi.com

Te, jotka olette käyneet psykoterapiaa ja harrastaneet psykoterapiatuntien välillä jatkuvaa ongelmien pohtimista niin, miten olette korvanneet jatkuvan pohtimisen? Minulla on tällä hetkellä asiat niin hyvin, että vaikka käyn psykoterapiassa minun ei tarvitse harjoittaa pohtimista läheskään samaan tapaan kuin vuosia olen tehnyt. Kun olen lopettanut asioiden käsittelyn minimiin tuntien välillä, tilalle on tullut välillä jopa valtavalta tuntuva kyllästymisen tunne. Vuosia minulla on ollut lähes koko päiväisesti työtä psyykkeeni operoimisen kanssa, nyt ei ole enää syytä harrastaa sitä kuin hyvin vähissä määrin ja siirtää pohtiminen lähes täysin terapiatunneille. Noin muuten olen elämääni tyytyväinen ja asiat ovat hyvin ja voisin sanoa olevani jopa onnellinen, terapian ansiosta. Haluaisin kuulla kokemuksia miten teille on käynyt, kun olette vähentäneet tai lopettaneet ongelmien pohtimisen, tuliko tilalle kyllästyminen ja tylsyys?

Pinja kirjoitti:Te, jotka olette käyneet psykoterapiaa ja harrastaneet psykoterapiatuntien välillä jatkuvaa ongelmien pohtimista niin, miten olette korvanneet jatkuvan pohtimisen? Minulla on tällä hetkellä asiat niin hyvin, että vaikka käyn psykoterapiassa minun ei tarvitse harjoittaa pohtimista läheskään samaan tapaan kuin vuosia olen tehnyt. Kun olen lopettanut asioiden käsittelyn minimiin tuntien välillä, tilalle on tullut välillä jopa valtavalta tuntuva kyllästymisen tunne. Vuosia minulla on ollut lähes koko päiväisesti työtä psyykkeeni operoimisen kanssa, nyt ei ole enää syytä harrastaa sitä kuin hyvin vähissä määrin ja siirtää pohtiminen lähes täysin terapiatunneille. Noin muuten olen elämääni tyytyväinen ja asiat ovat hyvin ja voisin sanoa olevani jopa onnellinen, terapian ansiosta. Haluaisin kuulla kokemuksia miten teille on käynyt, kun olette vähentäneet tai lopettaneet ongelmien pohtimisen, tuliko tilalle kyllästyminen ja tylsyys?

Kuulostaa aivan siltä, että matka itseen on alkanut. Tuolloin se vasta alkaakin, kun ei ole jokin kriisi koko ajan päällä. Voi miettiä omaa minuuttaan syvemmin.

Tai oikeastaan pitäisi kirjoittaa, että matka itseen voi alkaa, kun on päässyt pinnalla olevista ongelmistaan eroon.

Olis kiva saada harrastuskin, mutten tiedä mikä ja kaikki ei kelpaa. Kotitöistä äiti on hoitanut kokonaan tiskauksen ja pyykinpesun, nyt minä voisin käyttää myös aikaa niihin.

Hilppa kirjoitti:Tai oikeastaan pitäisi kirjoittaa, että matka itseen voi alkaa, kun on päässyt pinnalla olevista ongelmistaan eroon.

On kiva, kun ei koko ajan ole myllerryksessä. Asetun.

Trisse kirjoitti:Hakeudu työkokeiluun?

Jotkin tilanteet vielä kuormittavat, en kiirehdi.

Ei mulla ollut lapsena harrastuksia.

Ei kai harrastuksia "saada".

Psykopatologia kirjoitti:Ei kai harrastuksia "saada".

Olen laiska ja saamaton, joten alan harrastaa sellaista, että ei tarvitse tehdä mitään asioiden hyväksi -luppoaikaa.

Jaska kirjoitti:Ehkä on vähän juhlallista puhua harrastuksista. Voihan ihmisellä olla kaikenlaista mukavaa puuhaa ilman, että niistä tehdään varsinaista harrastusta.

Ei minullakaan varsinaista harrastusta ole, mutta puuhailen silti monenlaista. Esim aion lähteä merelle veneilemään ja vetämään kalaa kunhan aika ja kelit sallii.

Harrastaessa ihminen harrastaa eli on hartaantunut ja hartaasti tekee jotakin. Voinko tulla mukaasi harrastamaan?

Trisse kirjoitti:

Pinja kirjoitti:Ei mulla ollut lapsena harrastuksia.

Mitä sä lapsena teit kaikki päivät? (Koulunkäynnin ja nukkumisen lisäksi). Jotain väkisinkin puuhailit...

Kävin pianokoulua ja kävin yleisurheilukisoissa. Kumpikaan ei maita tätä nykyä. Katselin telkkaria ja hengailin kavereiden kanssa, mutta en tiedä voiko niitä harrastuksiksi kutsua, kumpaakin tein joka päivä. Jossakin vaiheessa harrastin kirjojen lukemista, mutta sitten se jäi eikä paluuta näy.