Psykopatologia.munfoorumi.com

Kirjoittajina: Keinänen, M., & Takalo, A. (2013). Uutta tutkimustietoa psykodynaamisen psykoterapian tuloksellisuudesta

psykoterapian tuloksellisuudesta. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1 (8 s.)

(- -)
Psykodynaamisen psykoterapian luonteesta

Aluksi on syytä tuoda esille joitakin näkökohtia
psykoanalyysin ja psykodynaamisen (eli psykoanalyyttisen)
psykoterapian luonteesta ja niiden
välisestä suhteesta. On tapana tehdä erottelu
psykoanalyysin ja siitä kehitettyjen psykoanalyyttisten
psykoterapioiden välille. Ensiksi mainittu
on tiiviimpää (yleensä neljä kertaa viikossa
toteutuva, makuulla tapahtuva hoito, jossa ei
ole katsekontaktia) ja usein pidempään kestävää
hoitoa, jossa erityisesti neuroottisten ongelmien
hoidossa merkittävänä tavoitteena on intensiivisen
transferenssityöskentelyn ja tulkinnan avulla
oireiden tiedostamattomien taustasyiden tunnistaminen
ja tiedostaminen. Psykoanalyysia on
käytetty sen tekniikkaa soveltaen myös neurooseja
vaikeampien psyykkisten häiriöiden hoitoon.
Monet argumentoivat psykoanalyysin ja psykoanalyyttisen
psykoterapian olevan laadullisesti
selkeästi toisistaan eroavia hoitomuotoja, mutta
empiiriset tutkimukset hoitomuotojen luonteesta
ja toteuttamistavoista eivät ole antaneet tukea
niiden selkeälle laadulliselle erottamiselle toisistaan
(ks. Kächele 2010). Psykodynaaminen psykoterapia
(yleensä kaksi kertaa viikossa toteutuva,
kasvokkain tapahtuva hoito) on laaja-alaisesti
erilaisten psyykkisten häiriöiden hoitoon käytetty
hoitomuoto. Psykodynaamista psykoterapiaa
käytetään tekniikkaa soveltaen sekä neuroottisten
häiriöiden että persoonallisuushäiriöiden, kuten
rajatilapersoonallisuuden hoitoon. Psykodynaaminen
psykoterapia on käyntijärjestelyjen vuoksi
psykoanalyysia yleisempi ja laajemmin sovellettu
hoitomuoto, minkä vuoksi se on terapiakentällä
luonnollisesti keskeisemmässä asemassa. Sitä
kautta psykodynaamisen psykoterapian voidaan
mieltää muodostavan psykoanalyyttisen ajattelun
kliinisten sovellusten nykyisen ytimen.
(- -)

En ymmärrä miten psykodynaamisen terapian jälkeen artikkelin mukaan terapia jatkuu vielä jonkin ajan lopetuksen jälkeen. Ymmärtääkseni psykoterapia on vuorovaikutusta.

Potilas on oppinut itse terapoimaan itseään.

Psykopatologia kirjoitti:Potilas on oppinut itse terapoimaan itseään.

Oletko sitä mieltä, että silloin, kun potilas oppii itse terapioimaan itseään psykoterapiassa käynnit voi lopettaa?
Minä olen sitä mieltä, että ei tarvitse lopettaa siihen.

En; aina voi petrata.

Potilaskokemukseni mukaan terapia jatkuu pitkään potilaan päässä sisäisenä keskusteluna terapeutin kanssa ja myöhemmin oman itsen kanssa, ei pelkästään 'jonkin aikaa'. Kasvuprosessi, joka ei lopu psykoterapian päättymiseen, vaan jatkuu luultavasti koko lopun iän.
Aloittaessani psykodynaamisen terapian vuonna 2004 en olisi ikinä uskonut miten suuret ja mullistavat vaikutukset sillä on elämääni. Nyt uskon kun tiedän. Psykoterapia yhden terapeutin kanssa kesti viisi vuotta ja päättyi vuonna 2009. Se psykoterapeutti jätti pysyvän korjaavan kädenjälkensä 'sieluuni' ja nykyinen psykodynaaminen terapeuttini tekee hyvää vauhtia ihan samaa. Aivan kuin hitaasti ajan kanssa purettaisi vanhoja vaurioisia rakennelmia sisikunnassani ja rakenneltaisiin niiden sijaan uutta, jonka turvin pääsen jatkamaan taas vähän entistä ehjempänä ihmisenä.

Tässä hommassa tuskin tulee koskaan niin valmista, etteikö aina voisi petrata, kuten Psykopatologia sanoi. Mutta vaikka psykodynaaminen terapia päättyy ennemmin tai myöhemmin, sen aikana uuden rakentaminen ehtii päästä sillä tavoin vauhtiin, että potilas pystyy oikeasti terapoimaan itseään; hän jatkaa vanhan korjaamista ja uuden rakentamista itsekseen psykoterapeutilta saamansa 'työkalupakin' kanssa.

Minun nykyinen psykoterapeuttini aina välillä kiinnittää huomiota siihen, että palaan miettimään edellisen psykoterapeutin anteja vielä vuosien jälkeen ja uudessa psykoterapiassa. Mutta niin se menee; hoidettavansa sisikunnassa syvää korjailua tehnyt psykoterapeutti ei unohdu, vaan kulkee mukana kannattelevana tekijänä. Vähän kuin 'isä' tai 'äiti'...

Alkoiko se sisäinen keskustelu päässäsi vasta sen terapian jälkeen? Voitko antaa jonkin esimerkin siitä sisäisestä keskustelusta päässäsi terapeutin kanssa? Minä en ole käynyt päässäni sisäistä keskustelua terapeutin kanssa, ainostaan olen itse miettinyt asioita, kun hän ei ole läsnä.