Psykopatologia.munfoorumi.com

MIKSI KIRJAN NIMI ON PILLUPARVI?

Toukokuussa 1992 tiedotusvälineet kertoivat, että Ruotsin ammattijärjestö LO:n puheenjohtaja Stig Malm oli kutsunut sosiaalidemokraattista naisliittoa ”vitun pilluparveksi”.

Kirjan Pilluparvi mukaan Stig oli päästellyt jo kymmeniä vuosia aiemmin suustaan samanlaisia sammakoita. Kirjassa mainitaan mm. suora lainaus 24-vuotiaan Stigin suusta: ”En ikinä antaisi vaimoni käydä töissä, vaikka se olisi hyväksi kansantaloudelle.” Kirjassa mainitaan myös, että tämä Stig ei hyväksyisi edes naispuolista esimiestä, koska ”miehen kanssa on helpompi tulla toimeen” ja ”naiselta on vaikea saada järkeviä mielipiteitä”.

Kirjan alkutekstissä arvellaan, että ehkä Stig kutsui naisia pilluparveksi sen takia, että naiset ovat ”hankalia, työläitä, provosoivia eivätkä suostu noudattamaan miesten sääntöjä”.

Lopuksi Belinda Olsson ja Linda Skugge (kirjan toimittajat) kirjoittavat:

Haluamme kiittää sinua, Stig, tästä sanasta ensinnäkin siitä syystä, ettemme aio noudattaa miesten sääntöjä, ja toisekseen siksi, että sana pilluparvi säteilee tahtoa, valtaa ja voimaa. Oikeastaan meillä ei ole mitään muuta lisättävää kuin – Pilluparvi rules!

(Lähde ts. suorat ja lähes suorat lainaukset: Pilluparvi, (Skugge et all), 2005, s. 7-8.)

●pilluparvella on asiaa

Heli Pottonen

Millaista on kasvaa naiseksi uuden vuosituhannen alun Pohjoismaissa? Sitä selventää ruotsalainen feministiantologia Pilluparvi.

Millaista on kasvaa naiseksi uuden vuosituhannen alun Pohjoismaissa? Sitä selventää ruotsalainen feministiantologia Pilluparvi (Fittstim), johon on koottu joukko nuorten naisten kirjoittamia artikkeleita tyttöydestä ja naiseudesta. Kirjan artikkelit käsittelevät aiheita aina koulujen seksuaalivalistuksesta syömishäiriöihin, musiikista huumoriin ja homoseksuaalisuudesta tyttöjen jalkapalloharrastukseen.

Kaikkia artikkeleita yhdistää henkilökohtaisuus, kirjoittajat puhuvat omista kokemuksistaan ymmärrettävällä kielellä.

Suomalaiseen painokseen on lisätty myös kolmen suomalaisnaisen puheenvuorot naisliikkeen vaiheista Suomessa, naiseuden esittämisestä mainoskuvissa sekä Helsingissä sijaitsevasta tyttöjen ja nuorten naisten kohtaamispaikasta Tyttöjen talosta.

Useat kirjan artikkeleista koskettelevat enemmän tai vähemmän kouluihin liittyviä aiheita, muun muassa viime aikoina keskustelua herättänyttä yhä nuorempien lasten seksualisoitumista ja sen näkymistä kouluissa. Pilluparvi muistuttaa, että esimerkiksi tyttöjen seksikkäät vaatteet eivät ole ongelman ydin, ne ovat pikemminkin seuraus todellisesta ongelmasta – siitä tosiasiasta, että tyttöihin ja poikiin suhtaudutaan eri tavalla päiväkodeista lähtien ja lapsiin kohdistettujen roolien ja odotusten erilaisuus vain korostuu kouluikään tultaessa.

On outoa, että tyttöjen pukeutumisen valitetaan häiritsevän poikien keskittymistä, kun samaan aikaan poikien annetaan julkisesti kommentoida ja käpälöidä kehittyviä tyttöjä ja häiritä heidän oppimistaan "poikamaisella" riehumisellaan oppitunneilla. Syyt ovat syvemmällä kuin tytöissä ja pojissa, ja muutoksen tulisi alkaa konkreettisista muutoksista yhteiskuntamme tavoissa tuottaa sukupuolia.

Linna Johansson kertoo koulussa saamastaan seksuaalivalistuksesta: nuorille kerrottiin siemensyöksyistä ja suojautumisesta, mutta tuskin lainkaan naisen orgasmista. Pojille sanottiin, että nyt puhuttaisiin "jännistä asioista", tytöille korostettiin hygienian tärkeyttä kuukautisten aikana. Pojille korostettiin masturboinnin luonnollisuutta, tytöille ei mainittu koko asiaa.

Jos seksuaalivalistus on tällä pohjalla, ei kai ole ihme, että pojat ahdistelevat tyttöjä seksuaalisesti jo ala-asteella eikä tytöille jää muuta vaihtoehtoa kuin pukeutua seksikkäästi; niinhän musiikkivideoiden laulajatkin tekevät ja heistä on tullut niin suosittuja.

Mikä siis neuvoksi, jos halutaan seurauksien sijaan puuttua syihin? Sen sijaan että nuoret tytöt puettaisiin kaiken peittäviin kaapuihin, olisi hedelmällisempää opettaa poikia jo nuorina kunnioittamaan tyttöjen fyysistä itsemääräämisoikeutta. Tällä voisi olla pidempikantoisiakin positiivisia vaikutuksia myös esimerkiksi raiskaustilastoissa. Tytöille on tärkeää korostaa heidän arvoaan osaavina persoonina ennen sukupuoltaan.

Pilluparvi sekä raivostuttaa että ilahduttaa. Tosiasiat, joita se käsittelee, raivostuttavat, mutta tapa, jolla asioita käsitellään, ilahduttaa. Jälleen kerran on syytä todeta, että nuoret naiset eivät ole pelkästään seksikkäitä koristuksia, vaan kuten kirjan tekijät julistavat: "Olemme cooleja, hyvännäköisiä, tiukkoja, fi ksuja ja hauskoja – ja ennen kaikkea feministejä."

Nuoriin kirjoittajiin on todella helppo samastua. Olisikin suotavaa, että mahdollisimman moni yläasteikäinen nuori lukisi tämän kirjan. Itse olisin omina yläasteaikoinani kaivannut juuri tällaista teosta kertomaan, etten ole yksin.

Pilluparvi-sana oli alun perin ruotsalaisen ay-pomon suustaan päästämä sammakko, mutta Pilluparven kirjoittajien käsissä sana saa aivan päinvastaisen merkityksen henkien voimaa, valtaa ja tahtoa. Kirjan provosoivaa nimeä ei kannata kavahtaa, teos on oiva luettavaksi myös vanhemmille. Se valaisee osuvasti sitä, millaista nuorten arki kouluissa ihan oikeasti on. Lisäksi aikuisetkin tuntuvat kaipaavan silloin tällöin muistutusta asiasta, jonka Pilluparven tekijät nostavat esille kirjan esipuheessa: "Toivomme, että lukemalla Pilluparven tytöt ehkä oppivat asettamaan rajansa entistä nuorempina, ymmärtävät oman arvonsa ja tajuavat, että he itse päättävät omasta elämästään."

Linda Skugge, Belinda Olsson & Brita Zilg (toim.): Pilluparvi. Like.

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/20 ... a-on-asiaa

Kuinka meille kerrottiin seksistä?
(seksuaalisuudesta)

Kirjoittaja: Linna Johansson
Feminismi hänelle tarkoittaa: 'tietoisuutta siitä, että miehet ovat määräävässä asemassa yhteiskunnassamme ja halu muutokseen'
...

Seksi oli jotain hienoa, jotain mahtavaa, jotain sairaan upeaa ja ihanaa. Ja kundit saivat harrastaa seksiä niin paljon kuin halusivat. Meille tytöille pätivät toiset säännöt. Teki niin tai näin, pieleen meni. Jos suostuimme seksiin, kelpasimme sen hetken verran. Jälkeenpäin olo oli kurja, vaikka itse seksi olisi ollut kuinka ihanaa ja jännittävää tahansa. Jos tapailimme heti perään muita kundeja, olimme ”huoria”. Jos vielä menimme muiden kanssa sänkyyn, olimme ”kimppanamuja”, ”jakorasioita” ja ”kiertopalkintoja”. Kukaan ei kuunnellut, miltä meistä tuntui. (Pilluparvi, 2005, s. 17)

Seuraava kuvaus ensimmäistä pornokokemuksesta alkaa näin: Ysiluokan jälkeen kesälomalla katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni pornoleffan. Meitä oli minä ja kaksi tyttökaveriani ja kolme kundia.

Ja loppuu näin: Voin pahoin, tunsin itseni alastomaksi ja vaivautuneeksi, mutta en sanonut mitään. ”Mikä teitä muijia oikein riivaa?” yksi pojista kysyi äkkiä. ”Minkä takia te olette noin vitun nuivia? Sanokaa nyt jotain!” Hetken hiljaisuus. ”Tämä on ihan sairasta!” Emelie vastasi lopulta. (s. 17-18)

...

Joskus toivon, että sen sijaan että olisimme kuunnelleet jatkuvaa jaarittelua tylsyydestämme, olisimme kysyneet, mitä kyltymättömille ja seksinnälkäisille miehille olisi tapahtunut, jos heille olisi jankattu heti alusta alkaen, että kaikki heille ominaiset piirteet ovat kuvottavia ja peiteltäviä. Mitä jos nautinnon antavia elimiä olisi väheksytty läpi kouluvuosien? [Tässä kirjoittaja viittaa mm. siihen kuinka koulussa seksivalistus on hoidettu ja kuinka murrosiässä tapahtuviin kehon muutoksiin on suhtauduttu.] Mitä jos kuka tahansa olisi saanut kähmiä heitä ilman heidän omaa suostumustaan? Mitä jos heidät olisi leimattu heidän seksuaalisten kokemustensa perusteella ”pihtareiksi” tai ”huoriksi”? Mitä jos heidän ruumiinsa olisi ollut pelkkä sukupuolielin, takamus ja suu, joita muut olisivat mielin määrin voineet käyttää hyväkseen? Entä jos yksinäinen kävelymatka bussipysäkiltä kotiin olisi voinut tarkoittaa, että joku toinen saa käyttää heidän ruumistaan omien halujensa tyydyttämiseen? (s. 19-21)

...

[Kuinka paljon saa teoksesta kopioida suoraan ilman, että voi saada rangaistuksen?]