Psykopatologia.munfoorumi.com

Saarinen - Jean Sibelius: Kullervo (Poistuu 29.3.2015)
Jakso 1/3 Kesto: 135 min http://areena.yle.fi/tv/2414451

Suora. Sibeliuksen kalevalainen tragedia herää uuteen eloon. Koreografi Tero Saarinen tarttuu ristiriitojen repimän
miehen kohtaloon. Musiikinjohto J.-P. Saraste, solisteina Johanna Rusanen-Kartano & Jaakko Kortekangas.

Esitetään: Pe 27.2.2015 klo 19.00 Yle Teema
Katsottu: 0 kertaa ( Katseltavissa ulkomailla )
Sarja Tero Saarinen - Jean Sibelius: Kullervo »

Viihde ja kulttuuri›Klassinen musiikki Konsertit ja tapahtumat Kulttuuri Musiikki

A R V I O
Kullervon suuri mieskuoro huumaa sointivoimallaan
KULTTUURI 15.2.2015 2:00 Hannu-Ilari Lampila HS http://www.hs.fi/arviot/Konsertti/a1423884745145
___________________________________________________________________________
K u l l e r v o-sinfonia
Esittäjä: Jaakko Kortekangas, Johanna Rusanen-Kartano, Kansallisoopperan orkesteri,
Jukka-Pekka Saraste, Kansallisoopperan kuoro, Helsingin filharmoninen kuoro
Säveltäjä: Jean Sibelius [1892]
Paikka: Kansallisooppera
Laji: klassinen, Jean Sibelius
___________________________________________________________________________
Koreogrofia ja ohjaus: Tero S a a r i n e n [PP]

Jean Sibeliuksen Kullervo on traaginen sotaisa sankarihahmo, jolle musiikki antaa synkeän uhmakkaan
hohteen, viettimäisen energialatauksen ja rempseän primitivistisen poljennon.

Sibeliuksen Kullervon varsinainen rikos on antiikin Kreikan sankareilta periytynyt hybris: ylimielinen vallan-
ja maineenhimo, joka johtaa myös sisaren tahattomaan viettelyyn.

Sibeliuksen Kullervolla ei ole paljon yhteistä Aulis Sallisen oopperan Kullervon kanssa. Sallisen Kullervon
pahuus, viha ja tuhoamisvimma juontuvat lapsuuden traumoista, äidinrakkauden menetyksestä ja
arvottomuuden tunteesta.

Sibelius ei psykologisoi. Hän maalaa lavean ja karun kalevalaisen mielenmaiseman ja kertoo shamanistisen
suggestiivisesti Kullervon tarinan. Äidin ääni kuuluu ehkä toisessa osassa, Kullervon nuoruudessa, mutta se
on surumielisen hellä ja luonnonläheinen, vailla kipua.

Kolmatta osaa seuraava väliaika katkaisee viisiosaisen Kullervo-sinfonian eeppisen rytmin ja jatkuvuuden.
Jukka-Pekka Sarasteen on vaikea rakentaa pitkää ja monumentaalista sinfonista jännitekaarta.

Kansallisoopperan orkesteri tuo Kullervo-sinfoniaan dramaattista verenkäyntiä, tuikeita suuria eleitä ja
väkevän tummaa sointimaalailua. Sinfoniaorkestereiden iskevää tarkkuutta ei aina saavutettu.

Maagisen huumaavan vaikutuksen tekee Kansallisoopperan kuoron ja Helsingin filharmonisen kuoron miesten
kuin kalliosta kajahtava mahtava sointivoima.

Baritoni Jaakko Kortekangas ja sopraano Johanna Rusanen-Kartano puristavat itsestään kaiken irti viettely-
osassa, mutta tehoja pitäisi olla vielä enemmän.

Kommentit 0

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tero_Saarinen (s. 1964 Pori)

SAKARI VIIKA

Samuli Poutasen tulkitsema Kullervo tuhoutuu armottomassa koston kehässä.

A R V I O
Tanssin ja musiikin uhmakas kohtaaminen
Tero Saarisen Kullervo- koreografia kuvittaa Sibeliuksen vokaalisinfoniaa

KULTTUURI 15.2.2015 2:00 Jukka O. Miettinen HS http://www.hs.fi/arviot/Tanssi/a1423884 ... raavaksi-1
___________________________________________
K u l l e r v o
Esittäjä: Samuli Poutanen, Terhi Räsänen
Musiikki: Jean Sibelius
Koreografia: Tero Saarinen
Rooleissa: Samuli Poutanen, Terhi Räsänen
Paikka: Kansallisooppera
___________________________________________

Harvalla nykytanssiteoksella on kannettavaan samanlaista kansallisen kulttuurin laahusta kuin Kansallisbaletissa nyt
nähtävällä Tero Saarisen Kullervolla. Se lienee Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden kunnianhimoisin poikkitaiteellinen
projekti. Se kuvittaa ja kommentoi Sibeliuksen massiivista varhaistyötä, vokaalisinfoniaa Kullervo.

Se puolestaan käyttää tekstimateriaalinaan Elias Lönnrotin Kalevalaan eri lähteistä rakentamaa Kullervo-myyttiä.
Siihen on vielä lisätty ripaus Aleksis Kiven draamatulkinnasta. Kieli, sen kalevalainen poljento ja Sibeliuksen
musiikkiinsa luoma suomalainen arkaismi saivat kuulijat hurmioon sinfonian ensiesityksessä vuonna 1892.

Kansallisten identiteettien konstruointi oli eri puolilla Eurooppaa 1800-luvun romantikkojen keskeinen projekti.
Sen lisäksi Kullervosta heijastuu myös kauden taidekaanon eli jako siihen mikä on hienoa taidetta ja mikä ei.
Antiikin taide oli listan kärjessä, joten on ymmärrettävää, että Lönnrotkin puhalsi tarinaansa kreikkalaisen
tragedian hengen.

Ei ihme, että Saarisen Kullervon ensi-illassa odotukset ja ehkäpä pelotkin olivat suuret. Ensimmäisen puolituntisen
aikana vaikutti siltä, että Sibeliuksen massiivinen ja laajakaarinen musiikki jyräisi koreografian alleen. Loppua
kohden näyttämötulkinta kuitenkin tavoittaa sinfonian monumentaalisuuden ja kohtalonomaisuuden.

Liekö ison laitoksen tiukoissa harjoitusaikatauluissa syy siihen, että yleensä oman tanssiryhmänsä kanssa työskentelevä
Saarinen tyytyy alussa hyvin yleisluonteiseen, pitkälti unisonossa esitettyihin joukkokohtauksiin.

Tyyli on tyypillistä balettitaustasta kasvaville tanssijoille soveltuvaa modernismia.

Ilmapiiri sähköistyy suuren mieskuoron saapuessa tiukoissa muodostelmissa näyttämölle. Mukaan tulee sanan loitsun-
omainen magia.

Asetelmat kärjistyvät edelleen, kun Kullervoa ja hänen sisartaan tulkitsevien tanssijoiden rinnalle ilmestyvät myös
heitä edustavat laulusolistit.

Tarinankerronta monitasoistuu tragedian lähestyessä hyytävää huipentumaa, sukurutsaa, joka suistaa sekä sisaren
että Kullervon itsemurhaan.

Väliajan jälkeen intensiteetti saavuttaa monumentaaliset mittasuhteet. Teoksen keskeinen teema, koston ja itse-
tuhon armoton kehä kasvaa pyörönäyttämön avulla koko näyttämön kattavaksi pyörteeksi.

Sen keskellä Kullervo, Samuli Poutasen hienosti tulkitsemana, käy pelkistetyn dialogin miekkansa kanssa.

Kreikkalaisen tragedian kuoron tavoin tapahtumaa kuvaileva mieskuoro muuttuu yksinkertaisella kikalla metallin-
hohtoiseksi muistuttaakseen Kullervon hengen riistävästä miekanterästä. Mikki Kuntulle ominainen rock-konsertti-
mainen valaistus ja lavastus puolustavat paikkaansa, kun ne ylivalotuksella loihtivat esiin teoksen ydinsanoman,
karrelle palavan ihmisen.

Uskoisin, että tulkinta saa esitysten myötä lisääkin pontta. Jo tänään Poutasen, David Scarantinon ja Terhi Räsäsen
hienosti tulkitsemiin tanssirooleihin nousevat toiset tanssijat. Samoin laulusolistit vaihtuvat vuorottelevaan miehitykseen.

Megaproduktio jatkaa prosessiaan.

Kommentit 0

Kullervo Tero Saarinen – Jean Sibelius http://www.ooppera.fi/ohjelmisto/kullervo/2650/12380

Mielestäni alussa dominoinut musiikki jäi keskiosassa tanssin jalkoihin. Kuoron osuudesta olen samaa mieltä, se oli mahtava.

Olin tuolla minäkin, maailman-ensi-illassa!

Vaikuttava mutta vaikea teos.

Sittenhän siellä oli kansakunnan koko kerma; sinä, minä ja Hentun Liisa.