Psykopatologia.munfoorumi.com

Minä kuulun sukupolveen, joka katsoi aina lauantai aamuisin piirrettyjä. En tiedä kultaako vain aika muistot, vai oliko piirretyt lapsuudessani jotenkin parempia kuin nykyään. Esimerkiksi Peukaloisen retket, Tarinatuokio, Tao Tao.

Vaaleanpunainen Pantteri.

19:46
The Pink Panther in "Therapeutic Pink"
https://www.youtube.com/watch?v=RGu2bLldPpE (6:21)

Muumit -turvallinen

Jos muovailuvaha-animaatioiden katsotaan kuuluvan piirrettyihin, vastaukseni on Late Lammas. Jos ei, siinä tapauksessa Tenavat.

Henkien kätkemä ja Liikkuva linna
Tao tao sekä Jaki ja Nuka oli lapsuuden suosikit.

Vaalenapunainen Pantteri on kestosuosikkini. Samoin ikuinen taistelupari nimeltään Tom ja Jerry, josta näytteeksi yksi tarina:
http://www.youtube.com/watch?v=zkxqRthhwIs (6:35)

Elokuvamittaisista piirretyistä ehdoton ykkönen on Kaunotar ja Kulkuri; tässä pari näytettä:
http://www.youtube.com/watch?v=u-jxA39yfKw (2:28)
http://www.youtube.com/watch?v=77m5rvsBnXs (2:47)

Taotaon aikaan lapseni olivat pieniä, joten katsoimme sitä yhdessä. Oli hyvä ja vaikuttava; mieleen painuva. Se ei kuitenkaan vaikuttanut aikuisuudessa niin voimakkaasti, että sitä olisi tullut katseltua myöhempinä vuosina - toisin kuin oman lapsuuden piirretyt.

19:48. Lisään vielä yhden piirretyn; lapsuudessani syvästi vaikuttaneen kertomuksen äitinsä menettäneestä kauriista. Kaunottaren ja Kulkurin tapaan Bambi on elokuvan mittainen, ja dramaattisine käänteineen mielestäni kestänyt vuosikymmenet oikein hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=JutOHvIcXMQ (2:39)

Minun suosikkini on Shrek ja eri hammot siinä.

http://www.youtube.com/watch?v=W37DlG1i61s

Japanilaiset animet ovat ehdottomia suosikkejani.

Mirri kirjoitti:Vaalenapunainen Pantteri on kestosuosikkini. Samoin ikuinen taistelupari nimeltään Tom ja Jerry, josta näytteeksi yksi tarina:
http://www.youtube.com/watch?v=zkxqRthhwIs (6:35)

Elokuvamittaisista piirretyistä ehdoton ykkönen on Kaunotar ja Kulkuri; tässä pari näytettä:
http://www.youtube.com/watch?v=u-jxA39yfKw (2:28)
http://www.youtube.com/watch?v=77m5rvsBnXs (2:47)

Taotaon aikaan lapseni olivat pieniä, joten katsoimme sitä yhdessä. Oli hyvä ja vaikuttava; mieleen painuva. Se ei kuitenkaan vaikuttanut aikuisuudessa niin voimakkaasti, että sitä olisi tullut katseltua myöhempinä vuosina - toisin kuin oman lapsuuden piirretyt.

19:48. Lisään vielä yhden piirretyn; lapsuudessani syvästi vaikuttaneen kertomuksen äitinsä menettäneestä kauriista. Kaunottaren ja Kulkurin tapaan Bambi on elokuvan mittainen, ja dramaattisine käänteineen mielestäni kestänyt vuosikymmenet oikein hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=JutOHvIcXMQ (2:39)

Bambi elokuva oli liian ahdistava mielestäni, enkä antanut tyttöni katsoa sitä. Samoin useat Joulunajan kokoperheen elokuvat ovat liikaa tunteiin vaikuttavia, niistä jää surumieleinen olo. En antanut lasteni sellaisia katsoa. Kai ne aikuisena on senverran katsoneet, että oma tyttöni sanoi: en ikinä antaisi lapseni katsoa tuollaista, kun en itsekkään voi olla itkemättä. Miksi aiheuttaa sellaista surua ja ahdistusta mitä niihinkin Disneyn leffoihin ympätään. En ymmärrä, enkä hyväksy!

Pääsääntöisesti inhoan "piirrettyjä". Pekka Töpöhäntää en kuitenkaan voi vastustaa kaikessa surullisuudessaan ja iloisuudessaan.

kiss kirjoitti:Bambi elokuva oli liian ahdistava mielestäni, enkä antanut tyttöni katsoa sitä. Samoin useat Joulunajan kokoperheen elokuvat ovat liikaa tunteiin vaikuttavia, niistä jää surumieleinen olo. En antanut lasteni sellaisia katsoa. Kai ne aikuisena on senverran katsoneet, että oma tyttöni sanoi: en ikinä antaisi lapseni katsoa tuollaista, kun en itsekkään voi olla itkemättä. Miksi aiheuttaa sellaista surua ja ahdistusta mitä niihinkin Disneyn leffoihin ympätään. En ymmärrä, enkä hyväksy!

Ei liikuttuminen ja itkeminen elokuvan äärellä ole lapsillekaan pahasta. Päinvastoin Bambin kaltaisten vanhojen satujen voitaisiin ajatella kehittävän lasten empatiakykyä. Bambin elämäntarinaan eläytyminen ja hänen tunteidensa kokeminen voi olla lapsille erittäin hoitavaa ja kasvattavaa. Kasvatetaan myötäelämiskykyä antamalla lapsille mahdollisuuksia kyynelehtiä - ja nauraa - satujen dramaattisten käänteiden äärellä.

Eihän Bambinkaan tarina pelkkää surua ja menetyksen tuskaa ollut, vaan hänen elämäänsä sisältyi paljon iloa, onnistumisia, sekä aina avuliaita ja lämpöisiä ystäviä.

En ymmärrä sitä kun Disneyn kaikissa elokuvissa on joku menetys, yleensä eläinlapsi menettää äitinsä tms. kotinsa, veljensä, siskonsa. On suurkatastrofeja, metsäpaloja, surua ja kuolemaa, ilkeita ja pahoja ihmisiä, isiä ja äitejä.
Lapselle äidin katoaminen elokuvassa on ihan hirveä aihe. Siksi en hyväksy moisella pelottelulla höystettyä kokoperheen leffaa.
Muistan kyllä miltä itsestä tuntui lapsena, en anna alaikäisten kärsiä viihteen nimessä.