Psykopatologia.munfoorumi.com

Katsotteko vanhoja suomalaisia elokuvia ja dokumentteja?
Itse katson niitä joskus, etenkin vanhat dokumentit ovat mielenkiintoisia. Eilen tuli " Kulkurin masurkka", joka oli kyllä tylsä, mutta sen jälkeen tuli "Uutisvuosi" sarjan jakso, jossa kerrotaan tuberkuloosista vuonna 1943. Yksi hiljattain tullut elokuva, Maria Jotunin näytelmään perustuva "Kultainen vasikka" oli sen sijaan loistava: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/12 ... en-vasikka

Katson, nykyisin aika paljonkin, koska kuvan laatu on nykyisenä digiaikana paljon parempi verrattuna aiempiin vuosiin, jolloin vanhan leffan katselu saattoi olla kärsimystä. Yle tarjoaa vanhan kotimaisen lähes päivittäin ja dokkareita lisäksi. Mukavaa.

Katson Telkusta mitä on luvassa ja montako kertaa olen leffan jo nähnyt, ja sitten mietin kannattaako katsoa. Usein kannattaa; silti, vaikka olisi nähnyt saman jo muutamaan kertaan. Vanhat elokuvat tarjoavat aina uusia näkökulmia erilaisiin asioihin - ja jos eivät muuta, niin ainakin aitoa ajankuvausta omalta syntyajaltaan.

Mirri kirjoitti:Katson, nykyisin aika paljonkin, koska kuvan laatu on nykyisenä digiaikana paljon parempi verrattuna aiempiin vuosiin, jolloin vanhan leffan katselu saattoi olla kärsimystä. Yle tarjoaa vanhan kotimaisen lähes päivittäin ja dokkareita lisäksi. Mukavaa.

Katson Telkusta mitä on luvassa ja montako kertaa olen leffan jo nähnyt, ja sitten mietin kannattaako katsoa. Usein kannattaa; silti, vaikka olisi nähnyt saman jo muutamaan kertaan. Vanhat elokuvat tarjoavat aina uusia näkökulmia erilaisiin asioihin - ja jos eivät muuta, niin ainakin aitoa ajankuvausta omalta syntyajaltaan.

Niinhän se on. Tosin Suomessa tehtiin 40-50 -luvuilla paljon elokuvia, jotka kertovat 1800-luvun maaseudusta, kuten torstaina esitetty Keinumorsian. Se oli kyllä mielestäni taas sellainen tusinaelokuva, jollaisia paljon tehtiin tuohon aikaan. Kuitenkin varmaan tuosta valtavirrasta poikkeaviakin elokuvia on tuolta ajalta, mutta Yle näyttää enimmäkseen näitä maalaisidyllejä, joissa on huono käsikirjoitus. Sitten tuli myös tuo Aarne Tarkasin Nina ja Erik vuodelta 1960, mutta ei sekään kovin hyvä ollut. Suomalaisten elokuvien ongelma mielestäni ennen ja nyt, ovat keskinmäärin kehnot käsikirjoitukset. Lisäksi vanhoissa elokuvissa on rasittavaa taustamusiikkia. Parhaimmat vanhat suomalaiset elokuvat ovat kuitenkin mielestäni loistavia, kuten Niskavuori -sarja, paljolti siksi, että Hella Wuolijoen teksti on niin hienoa kirjallisuutta.

Mikä Mirri sinusta on paras vanha suomalainen elokuva?

En osaa nimetä parasta elokuvaa, koska minä luultavasti katson niitä niin antaumuksella ja 'tunteellisesti', etten kykene analysoimaan ja tarkastelemaan - ruotimaan - ulkopuolelta sillä tavoin kuin sinä pystyt ja ilmeisesti teet.
Tämä on minun 'ongelmani' ja 'puutteeni'; sukellan näkemäni/kuulemani/lukemani sisälle vähän kuin tunneliin ja eläydyn kykenemättä minkäänlaiseen ulkopuoliseen analysointiin.

Kuten sanoit, 40- ja 50- luvuilla tehtiin paljon Suomen historiasta kertovia elokuvia. Kuvattiin Suomen maaseutua ja suomalaista köyhyyttä nälkävuosineen, mutta kuvattiin myös Suomen historian poliittisia jännitteitä. Mielestäni ne elokuvat ovat tärkeä osa Suomen dokumentoitua historiaa, vaikkei minulla olekaan antaa yhtäkään elokuvanimeä käsitykseni tueksi. Ei ainakaan mitään elokuvaa muiden ylitse...

Jos Suomessa ei silloisen isänmaallisuuden aikana olisi tehty maan historiasta kertovia elokuvia, tärkeä osa Suomen historiaa olisi jäänyt elokuvissa kertomatta. Sitä ei yksinkertaisesti olisi olemassa - ei 'valkokankaalla'.
Ei kukaan nykyaikana osaisi kuvata ja kertoa Suomen historiaa elokuvan keinoin sillä tavoin kuin se on osattu tehdä menneinä vuosikymmeninä. Aika tekee tehtävänsä ja joskus huonoon suuntaan. Asiat unohtuvat; ennen kaikkea asioiden sisältämät toinen toistaan vahvemmat ja 'paatoksellisemmat' tunteet unohtuvat...

Suomalaisen elokuvan historiassa on nähty sellainenkin aika, että jotkut elokuvat ovat olleet kiellettyjen listalla; ne ovat olleet sensuroituja poliittisista syistä. Tarkemmin sanottuna entisen NL:n tahdon mukaisesti ja itänaapurin pelossa. Suomi on totellut naapuriaan elokuvatuotantoaan myöten; 'sopimattomat' on sotien jälkeisen ajan melskeissä siivottu pois.
Ihan lähiaikoina on saanut tv-ensi-iltansa vanha kotimainen elokuva, joka on ollut esityskiellossa toisen maailmansodan loppumisesta lähtien ja on vapautunut kiellostaan vasta viime vuosien aikana.
Laittaisin tähän nimen, jos muistaisin sen.

Nyt lauantaina esitettiin muistelmaohjelmia " Retrolissun ysärit" jo 1990-luvustakin. Hassua ajatella, että koko 90-luvusta on jo miltei 20 vuotta aikaa.

http://www.telkku.com/programtable/show/0/20140920#

http://areena.yle.fi/tv/2068369

Muuten oli taas huonoa ohjelmaa viikonloppuna. Katsoisin vanhoja elokuvia ja dokumentteja mieluiten juuri lauantaisin tai sunnuntaipäivisin, mutta sunnuntain ohjelmalista on Ylellä aina täynnä urheilua, niin oli viime sunnuntainakin. Sunnuntait on kuitenkin monilla ainut päivä, jolloin ehtisi katsomaan elokuvia ja pitempiä dokumentteja.

Tänään esitettiin Toivo Särkän elokuva Naiskohtaloita (1947), joka perustuu Guy de Maupassantin romaaniin Une vie (1883). Romaania en ole lukenut, varmaan pitäisi lukea, elokuva oli ihan hyvä. Onko joku lukenut tuon romaanin?

Harmi ettei näitä kotimaisia elokuvaklassikoita laiteta Areenaan linkkeinä, vain lista esityksistä löytyi:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/20 ... aklassikot

Huom. tuo Naiskohtaloita esitettiin siis maanantaina)

Kolme viikkoa sitten teeveessä esitetty elokuva Yli rajan on vuodelta 1942 ja se kertoo rakastavaisista, joista toinen asuu Suomen puolella, toinen rajan toisella puolen. Päähenkilöinä olivat Joel Rinne ja Irma Seikkula. http://fi.wikipedia.org/wiki/Yli_rajan Tähän elokuvaan liittyy mielenkiintoinen historia, se esitettiin ensi kerran Venetsian elokuvajuhlilla 1942 ja viimeinen esitys oli 1944. Tämän jälkeen elokuvaa esitettiin seuraavan kerran vasta 1994. Olisikohan syynä ollut sensuuri?

Jäähyväiset oli mielestäni todella hyvä elokuva, erinomaista näyttelijäntyötä. Elokuva kertoo suomenruotsalaisesta perheestä, tarina pohjautuu Vivica Bandlerin nuoruusmuistoihin. http://areena.yle.fi/tv/1832114 85 min.

Harmi että Ylen elokuvien nettikatseluaika on monesti niin lyhyt, etten ehdi laittaa linkkiä. Yle maksetaan kuitenkin verovaroista, en ymmärrä, miksei vanhat filmit voisi olla nettiarkistossa vaikka koko ajan. Maksullinen arkistokin olisi OK, vanhoja suomalaisia elokuvia kun ei useinkaan ole missään enää nähtävissä muualla.

Ainut mistä olen ikinä tykännyt on Prinsessa. En ole varma onko se elokuvan oikea nimi edes. Prinsessa Ruususesta se kertoi.