Ympäristöherkille vaikea löytää hoitoa
Uutiset Julkaistu: 9.7.2014 klo 11:00 http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/y ... taa_hoitoa
Ympäristöherkille vaikea löytää hoitoa
Kognitiivinen terpia ei kelpaa potilasyhdistyksille.
Suomessa valmistellaan ympäristöherkkyyden nimellä diagnoosinumeroa ICD-10-tautiluokitukseen.
Myös Käypä hoito -suositusten julkaiseminen on vireillä.
Ympäristöherkät voivat saada oireita esimerkiksi sähköstä, hajuista, kemikaaleista ja homeista,
joihin valtaosa väestöstä ei reagoi. Tutkimuksissa ei ole pystytty löytämään mekanismia, jolla nämä
tekijät sairastuttavat potilaat. Diagnoosinumero ja hoitosuosituskaan eivät anna vastausta siihen,
mistä oireissa on pohjimmiltaan kyse.
Kun selitystä ei ole löytynyt altisteiden ja oireiden suhdetta tutkimalla, osa tutkijoista on alkanut
etsiä sitä kehon ja mielen yhteispelistä, psykosomatiikasta.
Koska ympäristöherkkyyteen ei ole löydetty parantavaa hoitoa, sairastuneet usein helpottavat oloaan
välttämällä oireita aiheuttavia ympäristöjä. Psykosomaattiseen hypoteesiin pohjautuva hoito tarjoaa
karttamisen sijaan altisteiden kohtaamista. Koska välttäminen viestii keholle ympäristön vaarallisuudesta,
se vain pahentaa koettuja oireita.
Noidankehä voidaan yrittää katkaista kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jossa ympäristötekijän ja
fyysisen reaktion välinen yhteys yritetään purkaa ajatuksia ja tunteita työstämällä.
Sairastuneiden tukiyhdistykset eivät ole innostuneet hoitomuodosta, koska sen ei koeta puuttuvan
oireiden todelliseen syyhyn. Ympäristöherkkiä kohtaavat lääkärit pitävät sitä kokeilemisen arvoisena,
kun muukaan ei auta.
Ympäristöherkille vaikea löytää hoitoa
Kognitiivinen terpia ei kelpaa potilasyhdistyksille.
Suomessa valmistellaan ympäristöherkkyyden nimellä diagnoosinumeroa ICD-10-tautiluokitukseen.
Myös Käypä hoito -suositusten julkaiseminen on vireillä.
Ympäristöherkät voivat saada oireita esimerkiksi sähköstä, hajuista, kemikaaleista ja homeista,
joihin valtaosa väestöstä ei reagoi. Tutkimuksissa ei ole pystytty löytämään mekanismia, jolla nämä
tekijät sairastuttavat potilaat. Diagnoosinumero ja hoitosuosituskaan eivät anna vastausta siihen,
mistä oireissa on pohjimmiltaan kyse.
Kun selitystä ei ole löytynyt altisteiden ja oireiden suhdetta tutkimalla, osa tutkijoista on alkanut
etsiä sitä kehon ja mielen yhteispelistä, psykosomatiikasta.
Koska ympäristöherkkyyteen ei ole löydetty parantavaa hoitoa, sairastuneet usein helpottavat oloaan
välttämällä oireita aiheuttavia ympäristöjä. Psykosomaattiseen hypoteesiin pohjautuva hoito tarjoaa
karttamisen sijaan altisteiden kohtaamista. Koska välttäminen viestii keholle ympäristön vaarallisuudesta,
se vain pahentaa koettuja oireita.
Noidankehä voidaan yrittää katkaista kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jossa ympäristötekijän ja
fyysisen reaktion välinen yhteys yritetään purkaa ajatuksia ja tunteita työstämällä.
Sairastuneiden tukiyhdistykset eivät ole innostuneet hoitomuodosta, koska sen ei koeta puuttuvan
oireiden todelliseen syyhyn. Ympäristöherkkiä kohtaavat lääkärit pitävät sitä kokeilemisen arvoisena,
kun muukaan ei auta.