Psykopatologia.munfoorumi.com

Lähde: Terapiasuhteen ongelmat epävakaan persoonallisuus-häiriön psykoterapiassa - epäonnistumisen vai hyvän hoitotuloksen merkkejä
Jyri Tamminen

Taulukko 1. Hylätty lapsi.

Hylkäämisen merkityksen ympärille keskittyvä moodi.

Moodin ominaisuudet • suru, pelko, epätoivo • kokemus siitä, ettei ole rakastettu • eksyksissä • etsii epätoivoisesti vanhempaa • avuton, yksin • pelko, että tarvitsevuuden ilmaiseminen johtaa hylkäämiseen tai rangaistukseen • ei rauhoittavaa mielikuvaa turvallisesta ihmisestä

Hoitostrategioita Vuorovaikutukselliset: • tarpeiden ja neg. tunteiden ilmaisu terapiassa ei johda hylkäämiseen Elämykselliset ja behavioraaliset: • assertiivisuuden opettelu • terapeutti tai terve aikuinen suojelevat mielikuvaharjoituksissa Kognitiiviset: • edukaatio ihmisen oikeutetuista tarpeista • pot. mukana kulkevat muistutuskortit • Potilas voi kokea emootiot liian vahvasti ja menettää niiden hallinnan. •

Haaste terapeutille: terapeutti voi vahingossa estää potilasta olemasta ko. moodissa

Taulukko 2. Vihainen lapsi- moodi.

Epätoivoisia yrityksiä perustarpeiden tyydyttämiseksi

Moodin ominaisuudet

ilmaisemattomat tarpeet → triggeri → epäadatiivinen kiukun ilmaisu • impulsiivisuus • ”manipulatiivisuus • holtittomuus • kuin hemmoteltu lapsi

Hoitostrategioita Vuorovaikutukselliset: • emootioiden ilmaisu turvallisessa terapiassa • terapeutti ilmaisee empatiaa kiukun alla olevia tarpeita, muttei käyttäytymistä kohtaan

Kognitiiviset: • tunteiden ja käyttäytymisen realiteettitestaus • assertiivisuuden ja aggression erottelun opettelu

Elämykselliset ja behavioraaliset: • mielikuvatyöskentelyssä kiukun ja tarpeiden ilmaisu sen alkuperäisille kohteille

Haaste terapeutille: Terapeutin omien vuorovaikutusskeemojen aktivoituminen potilaan kiukusta voi johtaa niiden mukaiseen käyttäytymiseen potilasta kohtaan terapeuttisen toiminnan sijaan.

Taulukko 3. Rankaiseva vanhempi-moodi. Sisäistys vanhempien destruktiivisesta käyttäytymisestä

Moodin ominaisuudet
• vanhemman lapseen kohdistaman aggressiivisen käyttäytymisen sisäistys • itsen mitätöinti • itseinho • parasuisidaalisuus

Hoitostrategioita Vuorovaikutukselliset: • terapeutti tarjoaa korjaavan kokemuksen huolehtimisesta ja empatiasta
Elämykselliset • terapeutti vastustaa rankaisevaa vanhempaa mielikuvissa • assertiivisuuden harjoittelu
Kognitiiviset • psykoedukaatio ihmisen oikeutetuista tarpeista • kotitehtävissä tutkitaan, miten normaalit ihmiset, jos potilas ilmaisee omat tarpeensa asiallisesti

Haaste terapeutille • potilas pelkää rankaisevaa vanhempaa enemmän kuin terapeutti osaa arvioida • terapeutti ei ole riittävän selkeä tuomitessaan rankaisevan vanhemman

Taulukko 4. Suojautuja-moodi pyrkii estämään muiden moodien aktivoitumista

Moodin ominaisuudet

• etäinen, tunteeton tai dissosioiva moodi • ei kosketusta tunteisiin • päihteiden käyttö • Linehanin kuvaama näennäinen pärjääminen

Hoitostrategioita • psykoedukaatio tunteista ja ihmissuhteista • tarjotaan turvallinen terapiasuhde olla haavoittuva • tunteensäätelyn opettaminen ja harjoittelu • moodin nimeäminen ja sen syntyhistorian etsiminen

Haaste terapeutille • terapeutit usein luulevat, että kyseessä on potilaan terve puoli ja rohkaisevat ko. moodia

Tämä artikkeli siis löytyy sivustolta http://www.introspekt.fi/artikkelit/ . Se on pdf:nä joten en osaa kopioida taulukkoja taulukkoina sieltä. Kopioisin koko artikkelin mutta liian työlästä etsiä oikeat kappaleiden lopetuskohdat pitkästä artikkelista.

Olin itse varmaan 26-vuotiaaksi tuossa "Suojautuja-moodissa" ja tosiaan siinä yhdessä terapiassa kävi varmaan niin että terapiassa alettiin tukea näennäisen tervettä puolta. Oli kai jonkinlaista edistystä että nuo vihainen-lapsi ja hylätty-lapsi moodit ovat tulleet pinnalle.

8.1. Lapsimoodit
Lapsimoodit esiintyvät selvimmin epävakailla potilailla. Niitä ovat hylätty lapsi (yksi versio haavoittuvasta lapsesta) sekä vihainen ja impulsiivinen lapsi. Lapsimoodit ovat myötäsyntyisiä ja edustavat ihmisten synnynnäistä emotionaalista vaihtelua. Lapsuudenaikaiset tapahtumat voivat ehkäistä tai edistää lapsimoodia, mutta jokaisella ihmisellä on synnynnäinen kapasiteetti ilmaista jokaista neljää moodia.

Haavoittuvan lapsen moodissa potilas saattaa vaikuttaa pelokkaalta, surulliselta, kuormittuneelta tai avuttomalta ikään kuin lapsi, joka tarvitsisi vanhempien huolenpitoa selviytyäkseen. Hän hakee epätoivoisesti vanhempaa ja on valmis sietämään lähes mitä tahansa saadakseen sellaisen. ”Haavoittumisen” spesifinen luonne riippuu taustalla olevasta skeemasta, joita ovat usein hylkääminen tai epävakaisuus, epäluottamus tai hyväksikäyttö sekä tunnedeprivaatio ja puutteellisuus. Muita haavoittuvan lapsen moodiin yhteydessä olevia skeemoja voivat olla esim. sosiaalinen eristäytyminen, riippuvuus tai kyvyttömyys, herkkyys joutua vaaraan ja minän kehittymättömyys. Koska monet skeemat ovat osa haavoittuvan lapsen moodia, haavoittuvan lapsen moodiin keskitytään skeematyöskentelyssä erityisen paljon.

Vihaisen lapsen moodissa potilas raivostuu reaktiona kokemaansa epäreiluun kohteluun tai tarpeidensa tyydyttämättä jäämiseen liittyen omiin skeemoihinsa kuten mm. hylkääminen, epäluottamus tai hyväksikäyttö, tunnedeprivaatio ja alistuminen. Skeeman aktivoituessa potilas tuntee olevansa hylätty, hyväksikäytetty, alistettu tai deprivoitu ja hän voi esim. huutaa tai hänellä voi olla väkivaltaisia impulsseja tai fantasioita.

Impulsiivinen/kuriton lapsi toimii impulsiivisesti täyttääkseen tarpeensa ja saadakseen mielihyvää noudattamatta rajoja tai huomioimatta toisia. Frustraationsietokyky on matala. Tässä moodissa henkilö voi vaikuttaa hemmotellulta, vihaiselta, huolettomalta, laiskalta, kärsimättömältä, tarkkaamattomalta tai kontrolloimattomalta. Moodiin yhteydessä oleviin skeemoihin kuuluvat tekojen oikeutus, grandiositeetti sekä riittämätön itsekontrolli/itsekuri.

Luonnollinen lapsi tuntee olevansa rakastettu ja tyydytetty. Tämä moodi ei ole yhteydessä varhaisiin maladaptiivisiin skeemoihin, koska lapsen ydintarpeet on adekvaatisti kohdattu.

(•Moodikartan käyttö kognitiivisessa psykoterapiassa Istukaissaari Sari, Lakso Mervi )

8.2. Maladaptiiviset selvitymismoodit

Maladaptiiviset selviytymismoodit edustavat lapsen pyrkimystä sopeutua elämään tyydyttämättä jääneiden emotionaalisten tarpeiden kanssa haitallisessa ympäristössä. Nämä moodit olivat adaptiivisia, kun potilas oli lapsi, mutta ne ovat usein maladaptiivisia laajemmin aikuisten maailmassa. Niitä on kolme eri tyyppiä: Mukautuva antautuja, eristäytynyt suojautuja ja ylikompensoija.

Mukautunut antautuja alistuu skeemaan selviytymiskeinona totteleminen ja tukeutuminen. Potilas voi olla passiivinen ja riippuvainen. Pyrkimyksenä on välttää kaltoin kohtelua ja konflikteja. Hän tekee mitä muut haluavat, alistuu ja hakee hyväksyntää.

Eristäytynyt suojautuja välttää skeemaa. Moodi on kuin muuri, jonka sisällä haavoittuvammat moodit piileskelevät. Pyrkimyksenä on vaikeiden tunteiden sulkeminen pois, jotta välttyy omaan haavoittuvuuteen liittyvältä tuskalta. Tässä moodissa potilaat saattavat tuntea olonsa välinpitämättömäksi tai tyhjäksi. He voivat ottaa kyynisen asenteen välttyäkseen tunteilta suhteessa ihmisiin tai tekoihin. Käyttäytymisen puolella voi esiintyä vetäytymistä, rajatonta itsenäisyyttä, itseä rauhoittavia addiktioita, fantasioita, pakonomaista levottomuutta ja ärsykkeiden etsintää. Moodi on erityisesti epävakaalle potilaalle tyypillinen ja sitä on vaikea muuttaa. Se oli epävakaudesta kärsiville lapsena adaptiivinen strategia ympäristössä, mikä oli liian traumaattinen ja sen takia oli mielekästä etäännyttää itsensä siitä ja omista tunteistaan. Myöhemmin olisi ollut adaptiivista luopua tästä moodista ja tulla avoimemmaksi maailmalle sekä omille tunteille jälleen, mutta moodi on heillä automatisoitunut reaktio, eivätkä he tiedä, miten päästää siitä irti.

Ylikompensoijan selviytymiskeinoja ovat vastahyökkäys ja kontrollointi. Ylikompensointi voi olla myös semiadaptiivista, esim. työnarkomania. Tässä moodissa potilas toimii kuin skeemalle vastakkainen tilanne olisi totta. Esim. jos on kyse puutteellisuusskeemasta, hän pyrkii näyttäytymään täydellisenä ja ylivertaisena ja jos hän tuntee syyllisyyttä, hän syyllistää muita. Potilas voi olla myös passiivis-aggressiivinen tai äärimmäisen kohtelias, mutta samalla suunnitella kostoa. Toiset ovat obsessiivisia säilyttäen tarkan järjestyksen ja tiukan itsekontrollin suunnittelun, rutiinin ja varautumisen kautta.

(•Moodikartan käyttö kognitiivisessa psykoterapiassa Istukaissaari Sari, Lakso Mervi )

9.1. Haavoittuvan lapsen kohtaaminen

Terapian vaiheet heijastelevat Youngin (2003) mukaan lapsen kehitystä. Moodityöskentelyn tuloksellisuus liittyy siihen, miten onnistutaan ohittamaan maladaptiiviset selviytymismoodit ja saavuttamaan Haavoittuvan lapsen moodi, jolla on eniten perusskeemoja ja joka tarvitsee eniten terapeuttista tukea. Näin päästään työskentelemään kokemuksellisesti sen pienen lapsen tunteiden, muistojen, tarpeiden ja uskomusten kanssa, jolla ei ole ehkä aikanaan ollut turvallista aikuista lähellä silloin, kun olisi häntä tarvinnut. Usein tarvitaan aikaa, vastarinnan tutkimista, empaattista konfrontaatiota ja harjoittelua, jotta potilas lähtee tähän työskentelyyn. On perusteltava, miten ainut mahdollisuus paranemiseen on löytää, tunnistaa ja kokea vaikeat tunteet ja pyrkiä hoitamaan niitä.

Terapeutti pyrkii luomaan ympäristön, joka on turvallinen, huolehtiva, anteeksiantava ja itseilmaisuun rohkaiseva, myös vihantunteiden ilmaisemiseen kannustava. Hän pyrkii vakuuttamaan potilaan siitä, että todellakin haluaa hänen olevan oma itsensä, ilmaisevan omia tunteitaan ja kertovan toiveitaan. Kun potilas kykenee ilmaisemaan tunteitaan ja tarpeitaan Hylätyn lapsen moodissa, hänen ei niinkään tarvitse mennä Vihaisen tai Impulsiivisen lapsen moodiin ilmaistakseen niitä. Ei myöskään Eristäytyvän suojautujan moodiin sulkeakseen ne pois eikä Rankaisevan vanhemman moodiin, koska terapeutti hyväksyy itseilmaisun ja korvaa Rankaisevan vanhempihahmon hyväksyvällä moodilla.

Menetelminä voidaan käyttää mielikuvatyöskentelyä ja moodien keskinäisiä dialogeja esim. tuolitekniikoiden avulla. Terapeutti mallittaa Terveen aikuisen moodia, jos potilas ei kykene siihen itse; myöhemmin potilas esittää moodia dialogissa itse. Potilailta ei edellytetä tätä, jos terapia on vasta alussa eikä luottamusta ole tai jos potilaat ovat hauraampia (vaikeasti epävakaita) tai vaikeasti traumatisoituneita. Yleensä potilas kokee suurta helpotusta sen jälkeen, kun on uskaltautunut kokemuksellisesti kohtaamaan emotionaalisempia puolia itsestään (Young ym. 2003).

9.2. Vihaisen lapsen kohtaaminen

Vihaisen lapsen kanssa työskenneltäessä terapeutti antaa potilaan alkuun ilmaista vihaansa täysillä ja terapeutti pyytää potilasta kertomaan enemmän siitä, miksi potilas on hänelle vihainen. Sitten terapeutti empatisoi potilaan tunteen ja sen taustalla olevan skeeman, esim. ”tiedän, että olet minulle vihainen, mutta luulen, että sisimmässäsi olet loukkaantunut…”, tavoitteena tavoittaa Hylätyn lapsen moodi. Kolmanneksi, kun potilas on rauhoittunut, tutkitaan yhdessä, oliko kyse väärinymmärryksestä vai oliko viha oikeutettua. Jos siinä on vähänkin oikeutusta, terapeutti pyytää anteeksi. Myöhemmin voidaan myös tehdä assertiivisuusharjoituksia, missä vihaa ilmaistaan rakentavilla tavoilla. Kokemuksellisissa työtavoissa potilaita kannustetaan ilmaisemaan vihaa lapsuuden merkityksellisiä ihmisiä kohtaan tilanteissa, missä heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Kognitiivisiin työtapoihin kuuluu, että potilaalle kerrotaan vihantunteen tärkeydestä ja merkityksestä, samoin hänelle opetetaan realiteetintestausta tilanteisiin, missä hänen ajattelunsa on liian mustavalkoista ja itsekontrollin keinoja impulsiivisuuden vähentämiseksi (Young, Klosko & Weishaar 2003).

(•Moodikartan käyttö kognitiivisessa psykoterapiassa Istukaissaari Sari, Lakso Mervi )

miksei ketaan nappaa puhua mitaan tasta aiheesta?

Aika moni noista minätiloista on sellaisia, mitkä koskevat itseänikin. Mua kiinnostaa aina kaikki terapia-aiheet. Sain uuden näkökulman omaan terapiaani näistä artikkeleista. Mirrillä vois kanssa olla jotakin sanottavaa aiheesta.

Minä olen tosiaan ollut tuossa suojautuja-moodissa pitkään. Täällä välillä tulee tuo vihainen lapsi esille. Jos oikein ymmärsin noista teksteistä niin terapiassa olisikin tärkeää päästä tuon suojautuja-moodin alle ja saada tuo vihainen ja haavoittuvainen lapsi esille terapiatilanteessa. Sitten kun noita lapsimoodeja on käsitelty niin että niiden kanssa pärjää raukeaa tuo dissosiatiivinen suojautuja-moodi itsestään ja aito minuus tulisi esille.

Tuota rankaisevaa vanhempaa en itsessäni tunnista.

Pinja kirjoitti:...Mirrillä vois kanssa olla jotakin sanottavaa aiheesta...

Ei Mirri-parka jaksa nyt miettiä ja paneutua tällaisiin aiheisiin - ei edes lukea asiaan liittyviä tekstejä - vaikka ovatkin mielenkiintoisia, myös omakohtaisesti.

Psykoterapiaan onneksi voi, ja varmaan kannattaakin, mennä tyyliin tule sellaisena kuin sillä hetkellä satut olemaan; potilaana ei tarvitse pohtia erilaisia minätiloja, sun muuta. Toisaalta mikään ei estä miettimästä; voihan siitä olla hyötyäkin, ja etenkin silloin, jos juttelee pohdintojensa tuloksista psykoterapeuttinsa kanssa. Tunne-elämän kehityksen kannalta vuorovaikutussuhde psykoterapeuttiin on tärkein juttu, eikä itsensä pohdiskelu ja ruotiminen nettikeskusteluissa saisi mennä sen ohitse. Sitäkään en tiedä, onko järkevää yrittää valmistautua tulevaan psykoterapiaan ajattelun ja pohdinnan keinoilla.

Psykoterapiassa olevana koen tämän ketjun otsikon niin henkilökohtaiseksi, että senkään vuoksi en halua ryhtyä keskustelemaan siitä - tai en pysty. Enkä kaipaile tietoa otsikon aiheesta 'sekoittamaan' omaa tämänhetkistä psykoterapiaani, jossa ei liikuta tietämisen vaan tuntemisen tasolla.

Minä koen paremmaksi etten ala millään tavalla analysoimaan en trisseä enkä hänen tekstejään, koska hän pitää minua yksinkertaisena ja typeränä jo valmiiksi.

Kyllä tuossa psykoterapiassa käydään heti aluksi läpi nämä minätilat. Se on tunnelukko-orientoitunutta terapiaa.

tris kirjoitti:Kyllä tuossa psykoterapiassa käydään heti aluksi läpi nämä minätilat. Se on tunnelukko-orientoitunutta terapiaa.

Parempi etten kommentoi tätäkään. Tyhmä olisin, jos kommentoisin, sinulle ei pidä kommentoida mitään.

Kommentoi tai älä.

p-free kirjoitti:Juurihan sinä kommentoit sitä.

Niin, mutta tarkoitin analysoimista, tris ei kestä sitä ollenkaan.

p-free kirjoitti:Jaa, vai niin.

Häneltä puuttuu ymmärrys, toivottavasti saa terapiassa lisää ymmärrystä ymmärtää ihmisiä. Minä olen embaattinen ihminen, tris ei.

tris kirjoitti:Kyllä tuossa psykoterapiassa käydään heti aluksi läpi nämä minätilat. Se on tunnelukko-orientoitunutta terapiaa.

Millaista tunnelukko-orientoitunut psykoterapia on, ja miten erilaiset minätilat käydään siinä läpi (heti aluksi)?

Mä en halua, että kukaan keskustelee trisin kanssa.