Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen ymmärtänyt vuorovaikutuksen olevan suurin parantava tekijä psykoterapiassa. Periaatteessa tällöin se työskentely, mitä potilas itsenäisesti tekee terapiasessioiden ulkopuolella on hyödytöntä. On hyödytöntä yrittää itsenäisesti ratkaista ongelmia ja pyöritellä ongelmia mielessään; ongelmat ratkeavat ainoastaan vuorovaikutuksessa. Tuolloin psykoterapeutilla on suurin rooli parantumisen suhteen.

Minä olen skeptinen koko terapiaan kun en tiedä ketään kenen työkyvyn se olisi palauttanut. Voisin itse pitää yhtä hyvin jotain vastaanottoa ja tuskin tulokset olisivat yhtään huonompia kuin ammattilaisilla.

Ei terapialla ihmeitä tehdä. Uskon niin, että terapeutin kanssa vaan uusiutuu ne ihmissuhdeongelmat, mitä on aiemminkin ilmennyt, jolloin paranemista ei tapahdu. Uusiutumista puoltaa totuttu toimintakehä, joka on mielestäni pysyväisluonteinen.

Yksin ollessaan potilas voi käydä vuoropuhelua sisäistetyn terapeutin kanssa.

Psykopatologia kirjoitti:Yksin ollessaan potilas voi käydä vuoropuhelua sisäistetyn terapeutin kanssa.

Eikö tällaiset yksinäiset päänsisäiset vuoropuhelut tulkita sairauden merkiksi? Vai vaikuttaako se kenen kanssa vuoropuhelua käy?

Ei pääsääntöisesti. Kaikillahan näitä on.

Golden flower kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Yksin ollessaan potilas voi käydä vuoropuhelua sisäistetyn terapeutin kanssa.

Eikö tällaiset yksinäiset päänsisäiset vuoropuhelut tulkita sairauden merkiksi? Vai vaikuttaako se kenen kanssa vuoropuhelua käy?

No ei helvetissä. Minulla on koko ajan niitä enkä ole yhtään psykoottinen. Ne ovat usein hyvin hauskoja.

No minulla ainakin silloin aikoinaan terapia oli oleellinen osa työkyvyn ylläpitämisessä/parantumisessa, puhumattakaan elämänlaadusta. Huomasin myös, että varsinainen paranemisprosessi (tms) tapahtui ikäänkuin terapiaistuntojen välissä - jotenkin kait niin, että shrinkin kanssa keskustelu sai ajukopassani liikkeelle jotain juttuja alitajuisesti. Vaikea selittää.

Minä taas puhun vessanpönttöön.

Minua on keskustelu terapeutin kanssa auttanut pääsemään pahimman vyyhdin purkamisessa alkuun, suurimman työn kuitenkin olen tehnyt oman pääni sisällä.Ajatusten järjestelyyn tarvitsin myös asiantuntijan apua.Tuskin ne omat ajatukset edes tulevat terapoidessa esiin, ainakin iso osa jää oman pään sisään Terapeutilta olen kuitenkin saanut apuvälineitä ongelmieni työstämiseen, joten ehkä se on jollain tasolla ollut myös vuorovaikutustakin.

Onko teillä muilla sellaista että kun mietitte asioita niin joku ironinen ääni kommentoi ajatuksia ja haluaa hauskuttaa tuomalla esille ajatuskuvioiden epäloogisuuksia, piileviä motiiveja, ristiriitaisuuksia jne?

Mulla on tuollaista paljon. Se on usein hyvin hauskaa mutta usein myös vähän ärsyttävää ja loukkaavaa että tekee mieli sanoa (ja sanookin) että "jätä mut nyt rauhaan!"

En siis kuule ääniä vaan on kaksi ajattelijaa. Se pääajattelija-minä ja joku yliminä (tai sellaisena itseään ainakin pitävä )

Psykopatologia kirjoitti:Minä taas puhun vessanpönttöön.

Käyt oksentamassa omat reflektiosi, tunneresponssisi, transferenssisi, vtutuksesi ym kolleegallesi, jotta voisit työssäsi toimia ammattimaisesti?

Emme ainakaan voi ystäväämme kahvia kutsua nonverbaaliseksi

tris kirjoitti:Onko teillä muilla sellaista että kun mietitte asioita niin joku ironinen ääni kommentoi ajatuksia ja haluaa hauskuttaa tuomalla esille ajatuskuvioiden epäloogisuuksia, piileviä motiiveja, ristiriitaisuuksia jne?

Mulla on tuollaista paljon. Se on usein hyvin hauskaa mutta usein myös vähän ärsyttävää ja loukkaavaa että tekee mieli sanoa (ja sanookin) että "jätä mut nyt rauhaan!"

En siis kuule ääniä vaan on kaksi ajattelijaa. Se pääajattelija-minä ja joku yliminä (tai sellaisena itseään ainakin pitävä )

No ei ihan suoraan, mutta toisinaan (symbolisesti) olkapäälleni istahtaa pieni piru, joka saa minut hahmottamaan asioita hyvinkin paradoksaalisista näkökulmista.

Vähintäänkin ilmaisemaan jonkin asian niin, että siitä saa aivan erikoisen ja (mieltä kuohuttavan) raflaavan kokemuksen. Esim: nainen, joka seurustelee itseään kuukautta nuoremman miehen kanssa, on kehdonryöstäjä. Tai vähintäänkin puuma.

Musta tulisi varmaan hyvä lööppien laatija johonkin iltapäivälehteen.

Disclaimer:
Harrastan tätä vain IRL ja vain sellaisissa tilanteissa, joissa se on sopivaa. En siis juurikaan täällä, ehkä poikkeuksena sellaiset teemat, joissa ei liikuta mahdollisesti jollekulle herkällä alueella.

santra kirjoitti:Emme ainakaan voi ystäväämme kahvia kutsua nonverbaaliseksi

Paralingvistinen ilmaisuni kyllä toisinaan ehkä voisi kaivata petraamista.

(paralingvistinen= kuinka asia sanotaan.
hähää, taas pääsin brassailemaan juuri oppimallani termillä!)

Kahvi kirjoitti:

santra kirjoitti:Emme ainakaan voi ystäväämme kahvia kutsua nonverbaaliseksi

Paralingvistinen ilmaisuni kyllä toisinaan ehkä voisi kaivata petraamista.

(paralingvistinen= kuinka asia sanotaan.
hähää, taas pääsin brassailemaan juuri oppimallani termillä!)

Kahvi kirjoitti:No ei ihan suoraan, mutta toisinaan (symbolisesti) olkapäälleni istahtaa pieni piru, joka saa minut hahmottamaan asioita hyvinkin paradoksaalisista näkökulmista.

Vähintäänkin ilmaisemaan jonkin asian niin, että siitä saa aivan erikoisen ja (mieltä kuohuttavan) raflaavan kokemuksen. Esim: nainen, joka seurustelee itseään kuukautta nuoremman miehen kanssa, on kehdonryöstäjä. Tai vähintäänkin puuma. .

En ymmärrä mitä paradoksaalista tuossa on.

Mutta mulla nuo koskevat itseä nuo huomiot. Esim. pitäisi siivota ja alan tekemään jotain muuta itselleni vastenmielistä. Sitten ääni voi kommentoida "Sä olet kyllä valmis tekemään mitä tahansa itsellesi vastenmielistä siivousta välttääksesi. Sä varmaan vaikka tekisit X:n jos siten voisi välttää imuroinnin" (Ja x on jotain sillä hetkellä ajankohtaista).

Vaikka kävisin päässäni dialogia, niin en parane siitä mihinkään. Yhtä tyhjän kanssa. Varsinkin sinä-muotoinen vuoropuhelu on minulle vierasta. Olen niin sairas, etten jaksa käydä päässäni dialogeja.

Ei tuo mikään terveyden päävaatimus varmastikaan ole. Varmaan harvinaista pikemminkin ja ainakin osin sairasta.

tris kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:No ei ihan suoraan, mutta toisinaan (symbolisesti) olkapäälleni istahtaa pieni piru, joka saa minut hahmottamaan asioita hyvinkin paradoksaalisista näkökulmista.

Vähintäänkin ilmaisemaan jonkin asian niin, että siitä saa aivan erikoisen ja (mieltä kuohuttavan) raflaavan kokemuksen. Esim: nainen, joka seurustelee itseään kuukautta nuoremman miehen kanssa, on kehdonryöstäjä. Tai vähintäänkin puuma. .

En ymmärrä mitä paradoksaalista tuossa on.

...

No ehkä satiirinen/ironinen/pirullinen näkökulma kuvaisi paremmin. Niin ja tietysti tuon pikkupirun pointti on huumori, kuten avattareni G. Marxilla.

Haluatteko kuulla jonkun Grouchon sitaatin? Ei se mitään, kerron sen silti:
"Jos olette kuulleet tämän jutun aikaisemmin, älkää keskeyttäkö minua, sillä haluan kuulla sen uudestaan."